Vanhan ja nuoren kohtaaminen

Lukijan runo:

Vaarin kans oom minä mökillä sahannu,

viijjev vanha Ville virkkoi,

kun taitavaa sahaamistaan

päiväkodissa kehuin ja hämmästelin.

Selvästi poikakin vaariaan arvosti.

 

Isän kans usein verkoilla meloin ja sousin,

Patoveillä ja selillä Sonkarin, kun murokkaita,

lahnoja, haukia jahdattiin, lahdattiin.

Ja pihassa sitten, perästä perkuiden, suolauksen

ne tunniks tai kaheks savustuspönttöhön saateltiin.

Sitten nuo murkinat kullanruskeat

kellarin kylmään kannettiin.

Ääressä pitkän ja punaisen pöydän

ne huomenna tarkoin ruodittiin.

Ja vesien kaunista viljaa niin, liki ääneti

yhdessä hartaina nautittiin.

 

Yhdessä tehden ja tuumaellen, harrastaen

sukupolvetkin parhaiten kavereiks saa.

Vaarista vaaviin siin tarinat taipuu ja tallentuu.

Tuttaviks aivan Tainat ja Taavit,

tavatkin Taavien taatusti tuloo.

Sanat ja parret noin leikiten hersyy,

perekunnille perinnöiks kertyy.

 

Yhdessä oommehan

näkijäin, tekijäin verta ja juurta,

osa aikamme virtaa,

ikuista virtaa

maailman alusta

maailman loppuun.

Mikko Kiio

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?