Taidemyynti: Mikkolan Navetalla voi paitsi katsella taidetta, myös hankkia sitä omaksi

Kurkistus – vuoropuhelua taiteen kanssa

Maija Albrechtin ”Poistuminen” on Outi Nummen tämän hetken suosikkityö.

Taidelainaamo Kurkistuksessa Mikkolan Navetalla on yli sadan työn joukossa Maija Albrechtin paljas ja eleetön grafiikanvedos Poistuminen, joka kuvaa kahta lakastuvaa, hitaasti toisistaan erkanevaa kasvin lehteä.

Kurkistuksen omistaja Outi Nummi sanoo, että se on tällä hetkellä lainaamon valikoimassa hänen suosikkinsa.

– Minulla on omista vanhemmistani kuva, jossa he ovat kuin nuo lehdet. Isäni on 90-vuotias, äitini muutaman vuoden nuorempi – kun ajattelee heitä, on pakko ajatella poistumistakin. Siksi tuo työ on minulle tärkeä nyt. Joskus aikaisemmin se ei olisi puhutellut samoin, hän kertoo.

Outi Nummi toteaa, että taide on katsojan ja teoksen kohtaamista ja vuoropuhelua. Siksi hän on ollut alusta asti mukana järjestämässä myös Luopioisten taidekesää – tehdäkseen tilaa kohtaamisille ja kokemiselle.

Taidelainaamo ei tarkoita, että siellä lainattaisiin ja palautettaisiin taideteoksia kuin kirjoja kirjastossa, vaan se on taidemyyntiä osamaksulla ja palautusoikeudella. Sieltä voi valita mieleisensä työn, maksaa ensimmäisen kuukausierän, viedä työn kotiin ja maksaa kuukausittain osan hinnasta. Jos työ ei miellytäkään tai sovi sille suunniteltuun paikkaan, sen voi palauttaa.

Siinä tapauksessa jo maksetut maksut ovat ikään kuin vuokraa, eikä loppua hintaa tarvitse maksaa. Toki töitä saa ostaa myös kertamaksulla, ja jos haluaa muistaa ystävää aivan varmasti mieluisella taidelahjalla, Kurkistukseen voi ostaa lahjakortin.

 

Aina jotain uutta

Pirkanmaalaisten taiteilijöiden töitä Kurkistuksen valikoimassa. Pirjo Kukkosen ”Pulkkamäessä” ja Marjut Heinön ”Sumusta”.

Kurkistuksen kokoelma vaihtelee kysynnän, saatavuuden ja yrittäjän intuition mukaan. Outi Nummi tähyilee aina innokkaasti uusia kiinnostavia

mahdollisuuksia. Jos jonkun taiteilijan työt eivät liiku asiakkaille, tämä hakee ne pois.

– Taiteilijat ovat tottuneet tähän, koska taidelainaamotoiminta on tavallista erityisesti isoissa kaupungeissa. Maaseudulla se on kenties ainakin vielä vieraampaa ihmisille, mutta esimerkiksi monet vapaa-ajan asukkaat käyttävät Kurkistusta. Kesäksi toiminta vilkastuukin aina huomattavasti, Outi Nummi kertoo.

Kurkistuksessa on valittavana toista sataa työtä pariltakymmeneltä taiteilijalta. Aiheet, tekniikat ja tyylisuunnat vaihtelevat.

– Olen huomannut, että monipuolisuus on tärkeää kun etsii taiteilijoita. En valitse vain omia suosikkitöitäni ja -tekijöitäni, vaan yritän ottaa huomioon mahdollisimman monenlaiset maut ja toiveet, sanoo Nummi.

Grafiikka on Kurkistuksen asiakkaiden keskuudessa suositumpaa kuin hinnaltaan kalliimmat uniikkityöt, niin kuin taidemyynnissä yleensä on.

­ – Yritän koko ajan pitää valikoimassa monipuolisesti grafiikkaa, koska se kiinnostaa ihmisiä. Samalla yritän aina löytää tänne jotain uutta, erilaisia tyylisuuntia ja uusia tekijöitä. Viime syksynä esimerkiksi hankin tänne Kurkistuksen ensimmäiset naivistiset työt. Seuraava tavoite on, että saisin mukaan enemmän pirkanmaalaisia taiteilijoita, Outi Nummi kertoo.

KURKIstus

Kurkistus ovesta – Outi Nummen taidelainaamon nimellä on monta merkitystä.

Nimi Kurkistus on osa Outi Nummen taidelainaamon viehätystä. Sillä on ainakin kolme ulottuvuutta, joista ilmeisin viittaa lainaamon työtapaan: taideteosta saa kurkistella ennen kuin tekee lopullisen ostopäätöksen.

Kurkistus viittaa myös lainaamon viehättävään etuseinään, joka on entinen TV2:n lavaste ja oli poisheittotuomiolla, kunnes se pelastettiin Mikkolan Navetalle. Sen ovet ja ikkunat ovat kuin kutsu: kurkista sisään!

Nimen kolmas ulottuvuus on Outi Nummelle hyvin henkilökohtainen, ja se selittää, miksi lainaamon logossa on lintu, kurki.

– Kurki on minulle hyvin läheinen luontokappale. Jos olisin taipuvainen shamanistiseen ajatteluun, kurki olisi voimaeläimeni, hän selittää.

Kerran unessa kauan sitten hän itse lensi kurkena taivaalla. Hänen paikkansa oli auran peränpitäjänä. Toiset linnut olivat voimakkaampia ja lensivät edellä kohti taivaanrantaa, kunnes viimeinenkin katosi sen taakse, eikä ollut enää ketään, jonka siiveniskuja seurata.

– Kiinnitin katseeni tiukasti siihen pisteeseen, johon viimeisen kurjen varpaat katosivat. Ajattelin, että tuonne, tuota kohti on pakko osata lentää. Mutta yhtäkkiä oivalsin, että hei, minähän olen kurki! Kyllä minä osaan suunnistaa ilman apua, kun vain luotan itseeni. Siihen tunteeseen heräsin, Outi Nummi muistelee.

Unen tuoma oivallus muutti häntä, hänen suhtautumistaan itseensä ja elämään, niin vahvasti, että hän puhuu käännekohdasta.

– Olin aikaisemmin arka ja epävarma. Eivät nuo tunteet ole vieraita edelleenkään, mutta koettuani tuon elämyksen kurkena aloin uskoa, että elämä kantaa, kun luotan itseeni ja omiin vahvuuksiini, hän sanoo.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?