Suomeen nousi reilut 60 vuotta sitten kouluja kuin sieniä sateella, kun suuret ikäluokat olivat lähdössä koulutielle. Myös Längelmäveden ja Roineen yhdistävän Villikanselän rannalla paukkui 1950-luvun vaihteessa vasara.

Yksityistalossa viiden vuoden ajan toiminut koulu pääsi muuttamaan olympiavuonna 1952 valmistuneeseen uuteen koulurakennukseen. Sähköt taloon saatiin kuusi vuotta myöhemmin. Sen jälkeen Majaalahden koulu toimi enää kolme vuotta. Viimeistä kevätjuhlaa vietettiin keväällä 1961.

– Olisin ollut syksyllä 1961 ainoa oppilas ensimmäisellä luokalla, Majaalahden kyläyhdistyksen puheenjohtaja Markku Välimaa muistelee.

Koulu ei hiljentynyt, vaan täyttyi harrastustoiminnasta. Toisessa päässä oli kunnan vuokra-asunto.

 

Kyläkierros maisemakylässä

Majaalahden koulu on edelleen jokseenkin samassa kunnossa kuin reilut 50 vuotta sitten kun se suljettiin.

– Talvisin koulu on kylmillään. Peruslämmöt ovat päällä ainoastaan keittiössä, johon tulee vesi, Välimaa kertoo.

Rakennus on ehjä ja terve, mutta se kaipaisi uutta pintaa ja perusparannuksia. Kyläyhdistys rekisteröityi viisi vuotta sitten ja päätti laittaa kylätalon kuntoon.

– Haimme vuonna 2009 Kantri ry:ltä avustusta 10 000 euron sisäremonttiin. Kaikki oli selvää, enää piti vain tehdä kunnan kanssa vuokrasopimus, jolla varmistettaisiin, että hankerahat pysyisivät riittävän pitkään kylän hallinnassa.

Vuokrasopimusta ei kuitenkaan saatu aikaan.

Tästä alkoi kylien yhteistyötä tiivistänyt kyläkierros, jonka kahdeksas kokoontuminen järjestettiin torstaina Majaalahden entisellä koululla.

Kierros käynnistyi vuonna 2009 Raikusta. Sen jälkeen on kokoonnuttu Iharissa, Kuohenmaalla, Lihasulassa ja Vehkajärvellä, josta tuli kuntaliitoksen myötä kohtalontoveri: myös vehkajärveläiset ovat huolissaan kylänsä sydämestä, koska kylätalot ovat joutuneet kunnan myyntilistoille.

Lisäksi samassa veneessä on Kuhmalahden Rautia, sillä Kangasala aikoo myydä Längelmäveden Korkeaissaaren, jonka Kuhmalahti aikanaan hankki etuosto-oikeuden turvin.

 

Neuvotteluyhteys löytyi

Toissa viikolla järjestetty kylätalotapaaminen hälvensi Kangasalan kylien huolta kylätaloista.

– Esittelimme kunnan väelle kyliä, kylätaloja ja niiden toimintaa. Kunnassa on paljon uusia viranhaltijoita, eivätkä kaikki tunne niiden merkitystä. Kunta puolestaan selvitti, miksi se haluaa päästä eroon kiinteistöistä, jotka eivät liity kunnan perustoimintoihin. Keskustelut käytiin hyvässä hengessä, Markku Välimaa välitti tapaamisen tunnelmia kylien väelle.

Kylätalokysymystä on hankaloittanut Saarikylien entisen koulun kohtalo.

– Kunta haluaa varmuuden siitä, että kylätalon takana ollaan riittävän isolla porukalla. Se ei halua, että vuokratut talot palautuvat velkoineen ja vesivahinkoineen takaisin kunnan syliin.

Kyliä puolestaan kiinnostaa se, millaisella hinnalla kunta myy tai vuokraa entiset koulut ja kylätalot. Ensimmäisessä tapaamisessa ei vielä sovittu summista eikä muista yksityiskohdista, mutta Välimaan mielestä henki oli sellainen, että asioista päästään sopimukseen.

– Kaikki ymmärtävät, että jokainen kylä on erilainen, ja siksi sama ratkaisu ei toimi joka kylässä.

 

 

Juha Kuisma: Kylistä löytyy hyviä liiketoimintamalleja

Kylätalo kuhisee, seuratalo seisoo

Kylätalot ovat useimmiten entisiä kouluja, jotka rakennettiin hyvin ja kylän parhaalle paikalle. Vaikka moni niistä on odottanut vuosikymmenten ajan remonttia, rakennukset ovat yleensä terveitä ja ryhdissään.

Epäselvä omistustilanne jarruttaa kylätalon ja sen toiminnan kehittämistä. Kylissä oltaisiin valmiita käärimään hihat, jos kylätalosta saataisiin aikaan pitkäaikainen vuokrasopimus tai kauppa. Sekä avustusten saaminen että talkooväen motivoiminen edellyttää sitä, että kylätalo pysyy kyläläisten käytössä riittävän pitkään.

Kylätalo ei tiivistä kylähenkeä, jos kaikki kokoon raavittu raha hupenee talon rohjakkeeseen. Ilman isompia remonttejakin kylätalon ylläpidosta kertyy sen ostaneelle tai vuokranneelle yhdistykselle helposti 5000–6000 euron vuosikustannukset.

Kylien liiketoiminta-asiamies Juha Kuisma muistuttaa, ettei pyörää tarvitse keksiä uudelleen. Suomen 4000 kylästä löytyy 4000–6000 kylätaloa ja paljon esimerkkejä toimivista liiketoimintamalleista. Kuisma on koonnut kylien liiketoiminnan perustotuuksia myös oppaaseen, jota jaettiin torstaina Majaalahden koululla järjestetyssä kylätapaamisessa.

 

Kylätalon palvelut kiinnostavat kuntaa

Juha Kuisma tarjosi kuvitteellisella esimerkillä uudenlaisen näkökulman kylätalokysymykseen:

– Raikun betonikoulun lämmityskustannukset maksavat kunnalle 24 000 euroa vuodessa. Öljylaskuun menee viidessä vuodessa uuden talon hinta. Kunta myy sen eurolla kyläläisille, joilla on valmiiksi tiedossa rakennuksesta kiinnostunut yritys. Kyläyhdistys myy rakennuksen 60 000 eurolla ja tekee sillä rahalla uuden kylätalon. Kunta pääsee eroon rasitteesta ja kylä saa uuden yrittäjän ja kylätalon.

Olisi ylipäätään suuri kulttuurin muutos, jos kylätaloista luopuva kunta palauttaisi osan säästyvästä rahasta kylälle ja alkaisi maksaa tiloista. Talon ylläpitokustannuksiin verrattuna muutaman satasen kuukausivuokra kansalaisopiston kokoontumistilasta on pieni summa.

Juha Kuisma korosti, että kylätalolle syntyvät palvelut vaikuttavat oleellisesti siihen, miten kunta on valmis hankkeeseen panostamaan. Kunnan säästö voi olla melkoinen, jos kylätalo vähentää kunnan palvelujen tarvetta sivukylillä.

Kuisma tarjosi yhdeksi ideaksi perjantaipiipahdusta: kylätalolle koottaisiin yhdeksi päiväksi ohjelmaa ja palveluita, jotka tukisivat ikäihmisten kotona selviämistä – joka on inhimillisin, taloudellisin ja toivotuin vaihtoehto yksittäisen ihmisen, kotikylän ja koko kunnan kannalta.

– Kyläyhdistys järjestäisi talolle ruokailun ja päivän aikana voisi leikkauttaa hiukset ja hoidattaa jalat. Seurakunta toisi omaa ohjelmaa ja kunta tarjoaisi kyydit.

 

Esitystekniikka ja vessa ja kuntoon

– Kylätalojen ja seurantalojen ero on se, että kylätalot ovat ahkerassa käytössä, mutta seurantalolla kokoonnutaan muutaman kerran vuodessa, Juha Kuisma kärjisti.

Hän kannusti rakentamaan lukujärjestyksen, jolla varmistetaan, että talolla on käyttöä aamusta iltaan sekä arkena että pyhänä. Jumpista, kerhoista ja muusta toiminnasta kannattaa kerätä alusta alkaen pieni maksu.

Kuohenmaan väki kuunteli Kuisman ideoita myhäillen: suuri osa toiminnoista pyörii entisellä koululla, jossa järjestetään vuodessa noin 150 tilaisuutta.

Kylän juhlatkin voidaan koota saman katon alle: jokainen ei järjestä omia ylioppilasjuhlia ahtaissa kotioloissa, vaan kylän kaikki valkolakit juhlivat kylätalolla. Tällainen lakkiaisperinne elää muun muassa Laitikkalassa.

Kylätalon varustukseen kannattaa panostaa muutama tonni, sillä muun muassa yritykset ja yhdistykset tarvitsevat äänentoistolaitteita, videotykkiä ja televisiota.

– Moni firma vetäytyy kaupungista mielellään maaseudun rauhaan ideointi- ja koulutuspäiviin. Kylätalot tarjoavat siihen erinomaisen vaihtoehdon, Juha Kuisma sanoi.

Helpoin tapa tuoda uusia käyttäjiä kylätalolle on laittaa muutamat perusasiat kuntoon. Ajan patinoima kylätalo edustaa monelle käyttäjälle nostalgiaa, mutta vanha ulkohuussi ei. Myös kunnollinen parkkipaikka on monen tilaisuuden järjestäjälle tärkeä.