Kostian koulun pihalla käy helatorstai-iltana melkoinen kuhina. Kymmenet lapset jaetaan ensin iän mukaan alle ja yli kouluikäisiin. Sitten molemmat ryhmät pistetään vielä kahtia, jotta jäljelle jää vajaat kymmenen lasta.
Suvi Pitkänen ja Petri Ketola alkavat tutkia pienempien kanssa, millä eri väreillä asiat esitetään kartassa. Pekka Linnainmaa ja Kalle Vaismaa tutustuvat isompien kanssa tarkemmin karttamerkkeihin.
Mutta pienillä on jo kiire liikkeelle. Ketola jakaa nurmikolle erivärisiä lappuja: sininen niin kuin järvi ja musta niin kuin kivi. Suunnistajan alut painavat innolla lapulta toiselle, kun Ketola alkaa huudella erilaisia paikkoja.
Palloilutreeneissä joku kysyisi vähän väliä, koska pelataan. Suunnistuskoulussa sama kysymys kuuluu ”milloin suunnistetaan oikeasti”.
Osa suunnistuskoululaisista on kolunnut koulun ja Haanloukkaan ympärillä näkyviä rasteja jo ennen kuin karttoja edes jaettiin. Nyt rasteja päästään etsimään oikean kartan kanssa.
Joka rastilla on pieni pussi, jossa on pistelappuja. Helpolta rastilta saa yhden pisteen, hankalammalta kolme tai viisi. Liikkeelle painetaan nappi laudassa, sillä pisteitä saa kerätä niin paljon kuin ehtii.
Reitinvalintaa ei ohjaa niinkään se, mikä rasti olisi lähimpänä, vaan se mihin muut näyttävät juoksevan. Kartan lukeminen jää vähiin, kun edelliseltä rastilta näkee seuraavan. Koko ajan olisi kiire pinkoa kavereiden perässä seuraavien pisteiden hakuun.
Pistesuunnistuksessa törmätään samaan pulmaan kuin oikeassa suunnistuksessa metsässäkin: vauhti pitäisi suhteuttaa omiin suunnistustaitoihin. Muuten päätyy helposti ryntäilemään päättömästi sinne tänne.
Mutta pienet suunnistajat kaipaavat aarteen etsinnän lisäksi vauhtia. Sitä tarjotaan suunnistuskoulun päätteeksi temppuradalla, jonka varrella on oikeita rasteja. Hannu Kortetjärvi jakaa pikkupihkaniskoille emit-kortteja, jotka rekisteröivät rastivisiitin elektronisesti.
Temppuradalla ylitetään ja alitetaan aitoja, pujahdetaan pihan pusikon läpi ja tasapainoparrua pitkin maaliin. Matkan varrella on muutama rasti, joilla emit-kortti kirjaa väliajat.
Pienet suunnistajat eivät oikein osaa tulkita koneen tulostamaa tuloslappua, vaan jonottavat saman tien uudestaan radalle. Innokkaimmat juoksisivat rataa koko illan.
Luja-Lukon suunnistuskoulu jatkuu 3.6. saakka maanantaisin kello 18 Pälkäneen keskustan lähimetsissä. Maanantaina 13.5. kokoonnutaan entisen Vendin pihalla ja seikkaillaan Kankahaisen maastossa. Kahdella seuraavalla kerralla suunnistetaan Pikku-Sappeen suunnalla. Suunnistuskoulu huipentuu 3.6. Kankahaisten harjoituskilpailuun, jossa kaikki palkitaan.
Suunnistustaitoja pääsee harjoittelemaan turvallisesti myös keskiviikon iltarasteilla, sillä 15.5., 22.5. ja 5.6. Sydän-Hämeen rasteilla on eri pituisten suunnistusratojen lisäksi rastireitti. Siinä rastilta toiselle johtaa merkkinauha. Kartanluku palkitaan, sillä monissa paikoissa rastilta toiselle vie myös lyhyempi ja nopeampi reitti.
