Pälkäneellä on varjeltu salaisuus: yhteiskoulun alakerrasta löytyy maakunnan paras ja tunnelmallisin konserttisali.
Vuodenvaihteen alla valmistunut remontti päivitti Pälkäneen teatterin esitystekniikan 2010-luvulle. Huippuluokan äänentoisto, valot ja jopa savukone saavat esiintyjät näyttämään ja kuulostamaan hyvältä. Silti salin 1950-luvun tunnelmaa ei kadotettu mihinkään. Pikemminkin päinvastoin: ajan henkeen istuva valaistus ja akustiikkalevyt vain korostavat teatterin tyylikkyyttä.
Äitienpäivänä teatteri muuttui ensimmäistä kertaa musiikkiklubiksi. Hyvät naiset ja herrat -acapellayhtye esitti instrumenteista riisuttuja versioita viime vuosikymmenten englanninkielisistä pophiteistä.
Kuusihenkinen lauluryhmä on nykyisin Pälkäneen Elävän musiikin yhdistys Sykkeen aktiivisin jaosto. Samalla se on uusi aluevaltaus pälkäneläisessä musiikkielämässä.
Välipalaksi akustista leirinuotiotunnelmaa
Acapellayhtye leimataan helposti korkeakulttuuriksi, joka sopii lähinnä pukujuhliin. Hyvät naiset ja herrat ei sovi tähän muottiin. Kyseessä on kotikylän raitilta tuttujen musiikin harrastajien kokoonpano, joka musisoi ilman soittimia.
Äitienpäiväkonsertin ohjelmisto ei ollut niin viihteellinen kuin käsiohjelmasta olisi voinut päätellä. Esimerkiksi Michael Jacksonin Man in the mirror paljastui kantaaottavaksi ja koskettavaksi kappaleeksi, kun se esitettiin ilman ylimääräisiä ähinöitä ja kiljahduksia.
Monipuolisesta ryhmästä löytyy tulkitsijoita eri tunnelmille. Noora Rosbergin lumoava seireenin ääni sopi hienosti Norah Jonesin Don’t know why -kappaleeseen. Kirkasääninen sopraano Pauliina Jaakkola loisti konsertin päätteeksi Butterfly -kappaleessa, joka ei hävinnyt ollenkaan Rajattomien tulkinnalle.
Välillä lauluryhmä laajensi perinteisen acapellan ulkopuolelle. Miesten ja naisten omat ohjelmanumerot rytmittivät konserttia ja tarjosivat laulajille pienen hengähdystauon. Naiset saivat Carpenters-klassikkoon Yesterday once more tuekseen äänimiehenä toimineen Veeti Liljedahlin marimban. Miehet puolestaan esittivät Petri Tuomiojan kitaran säestyksellä hienon leirinuotioversion Ronan Keatingin tunnetuksi tekemästä When you say nothing at all -kappaleesta.
A cappella oli kaikille uutta
Pauliina Jaakkola kokosi acappella-yhtyeen kaksi vuotta sitten. Ryhmän esitellyt sopraano korosti, ettei ryhmässä ole keulahahmoa, vaan opin tiellä ollaan yhdessä.
– Meillä oli ennestään kilometrejä musiikin parissa, mutta a cappella kaikille uusi aluevaltaus.
Pääosa yhtyeen ohjelmistosta on englanninkielistä. Kielivalinnalle on luonnollinen selitys: monelle laulajalle sovitettuja suomenkielisiä kappaleita löytyy vähän. Säästöpankkisäätiön tuen ja tiistaina jaetun Tauno Sairiala -stipendin turvin yhtye pystyy kuitenkin hankkimaan uusia sovituksia ja monipuolistamaan ohjelmistoaan.
Paria paikkaa vailla täysi katsomo oli tyytyväinen kuulemaansa. Esiintyjien lisäksi kiitosta keräsi teatterin hieno miljöö ja upea äänentoisto. Yleisön kahinat ja jopa aplodit katoavat ääntä imevään tilaan, mutta kaikki mitä lavalta esitettiin, soi kirkkaasti ja täyteläisesti joka salin joka sopessa.
Äitienpäiväkonsertti oli erityinen myös esiintyjille, sillä eturiveissä istuivat vanhemmat, lapset, sukulaiset ja muut laulajille tärkeät ihmiset. Hyväntekeväisyyskonsertin lipputulot lahjoitetaan uuden lastensairaalan hyväksi. Asian tärkeys on tullut tutuimmaksi kaksi- ja puolivuotiaan sydänlapsi Viljan äidille Noora Rosbergille.
