– Veto, veto, veto ja veto!
Varovasti hivuttamalla raskas kattotuoli tottelee nostajiaan ja kohoaa Vanhankirkon seinustalle. Seinäjoen ammattikorkeakoulun opiskelijat ja opettaja Janne Jokelainen tekevät senttimetrin tarkkaa työtä, jotta hirsirakennelma saadaan turvallisesti pystyyn.
Alkumatka suoritetaan niin, että kattotuolia kohotetaan käsivoimin ja alle kasataan trukkilavoja aina pari kerrallaan lisää niin kauan kuin nostajien käsivarret riittävät.
Sen jälkeen Janne Jokelainen kiipeää ylös seinämuurin päälle ja alkaa vetää liinalla kattotuolia suoraan. Lopuksi se naulataan sivuistaan laudoilla kiinni muihin kattotuoleihin.
Seinäjoen ammattikorkeakoulun opiskelijaryhmä rakensi viime viikolla Jokelaisen johdolla valmiiksi viimeiset Vanhankirkon asehuoneen kattotuolit, ja ne jätettiin kirkon seinää vasten odottamaan nostoa lopulliselle paikalleen.
Kattotuoleja on neljä sekä viidennen selkäpuut – viiden kattotuoli rakennetaan nimittäin päätymuurin harjan päälle.
Mahdollisesti ryhmä tulee Pälkäneelle vielä kerran tämän vuoden aikana suojaamaan kattotuolit levyillä.
– En usko, että katon rakentaminen onnistuu vielä tämän kesän aikana. Siksi kattotuolien kunnollinen talvisuojaus on tarpeen, arveli Heikki Reskola suojeluyhdistyksen hallituksesta.
Rakentaen ja soveltaen
Viimeisen kattotuolin pystytystä oli seuraamassa myös arkkitehti, Aalto-yliopiston opettaja Marko Huttunen, jonka johdolla opiskelijaryhmä on laatinut asehuoneen piirustukset.
– En arvannut, että asehuoneen kanssa ollaan jo tässä vaiheessa. Hienoa, että työ on edennyt näin hyvin, totesi Huttunen tyytyväisenä.
Työmaalla havaitsee pian, että täysin valmiita tai ainakaan käytännössä toimivia työohjeita ei ole löydettävissä jokaiseen vaiheeseen. Seinäjoen ammattikorkeakoulun opiskelijat ovat pitkin matkaa joutuneet soveltamaan tekniikoita ja keksimään ratkaisuja vaihtuvien tilanteiden mukaan.
Siinä suhteessa asehuoneen katon rakentamisessa on noudatettu tarkasti keskiaikaista tapaa, sillä rakentaminen oli soveltamista silloinkin.
Marko Huttunen ja Aalto-yliopiston opiskelijat tutkivat katon rakenteita suunnitellessaan kaikkien Hämeen keskiaikaisten kivikirkkojen sekä Hämeen linnan kattorakenteet.
– Runkohuoneiden ratkaisut poikkeavat toisistaan melkein joka paikassa. Siitä näkee, että yhtä hyvää konstia ei ole ollut, vaan joka paikassa on jouduttu miettimään samoja kysymyksiä ja hakemaan itse ratkaisut siten kuin on hyvältä näyttänyt, Huttunen selitti.
Asehuoneen kattamiseen on otettu mallia Akaan kivisakastista. Sen mukaan on valittu myös rakenteiden materiaaliksi kuusi.
Kivikirkon rakentajilla oli aikanaan helpompaa, koska katon rakenteet voitiin tehdä ensin ja muurata päädyt vasta sitten. Nyt kattotuolit on asennettava paikoilleen päätykolmion ollessa paikoilleen ja sopeutettava rakenteet toisiinsa. Asehuoneen päätykolmiota joudutaan kaventamaan hieman, jotta sen päälle tulevat hirret saadaan sopimaan muotoon.
– Ei tällainenkaan rakentaminen ole uutta. Kirkkoja on palanut niin paljon, että uusien puuosien rakentaminen vanhoihin muureihin on kyllä osattu, Marko Huttunen muistutti.
Muurit vahvistuvat
Museovirasto myönsi talvella 50 000 euron apurahan asehuoneen muurien korjaamiseen. Työ on tehtävä välttämättä, ennen kuin katon
Työ on hidasta, mutta he uskovat ehtivänsä valmiiksi elokuun loppuun mennessä.
pystytykseen voidaan ryhtyä.
Rakennuskonservaattori Virve Suominen, joka on aikaisemminkin viettänyt monta kesää Vanhankirkon muureilla uurastaen, on jo aloittanut työt avustussumman turvin. Hänen apunaan työskentelee Jouni Helvola, joka suorittaa parhaillaan kivimiehen ammattitutkintoa Tampereen seudun ammattiopisto Tredussa.
Molemmille on luvassa työmaa koko kesäksi.
– Pyrimme siihen, että työ on elokuun loppuun mennessä valmis, koska silloin olisi vielä teoreettinen mahdollisuus rakentaa katto valmiiksi ennen talven tuloa, Virve Suominen kertoo.
Hän arvioi, että suurin työ on päätymuurin yläosan tiilimuurauksen korjaaminen. Siitä on rapautunut rikki isoja alueita.
– Käytämme saumoihin kalkkisementtilaastia, jossa on 50 prosenttia kumpaakin, ja pintaan enemmän kalkkia sisältävää laastia, jotta tulos näyttää mahdollisimman aidolta. Luonnonkivimuuraukset korjataan kaikki 50/50 -kalkkisementtilaastilla, Virve Suominen esitteli.
Hän pitää vaativimpana kesän tehtävistä päätykolmion kaventamista selkäpuiden asennusta varten.
– On aina vaarallisempaa purkaa kuin rakentaa, hän totesi.
Vanhaa muuria on tarkoitus purkaa niin vähän kuin mahdollista. Puhutaan muutamista senteistä tai korkeintaan kymmenistä senteistä. Korjaustyön päätarkoitus on tehdä muureista riittävän vahvat kantamaan katon painon.
