Kirjastoneuvos Vieno Wigellinmuotokuva paljastettiin maanantaina Pälkäneen pääkirjasto arkissa. Muotokuvan on ottanut Vieno Wigellin
tytär, valokuvataiteilija Heini Lehväslaiho ja sen paljasti Pälkäneen pitkäaikainen kirjastotoimenjohtaja Leena Forstén.
Forstén teki työuransa aikana kauan haaveillusta kirjastorakennuksesta totta ja tuntee tarkasti sekä matkan vaikeudet että taustavaikuttajien ansiot.
Kuvan paljastus juhlisti kirjastorakennuksen ensimmäistä viisivuotiskautta, sillä Pälkäneen uusi kirjasto avattiin toukokuussa 2008 ja sai seuraavana vuonna nimikilpailun tuloksena nimekseen Arkki.
Kirjastoneuvos Wigell, 88, asuu Helsingissä mutta on pitkäaikainen Onkkaalan kesäasukas. Hän toimi uuden kirjaston sitkeänä esitaistelijana. Se oli hänelle sekä tavoite työn puolesta että henkilökohtainen unelma, mutta sen saavuttaminen vaati kovaa ja määrätietoista työtä.
Kamppailua joka portaassa
Vieno Wigell seurasi uransa aikana suomalaista kirjastoelämää Helsingistä pohjoiseen Lappiin asti. Vuonna 1974 hän aloitti Hämeen läänin kirjastotarkastajana, joten Pälkäneen kunnankirjasto kuului hänelle siihen aikaan myös viran puolesta.
Wigellin omat juuret ovat isän puolelta Pälkäneellä.
– Olen käynyt Pälkäneellä varmasti jokaisena elämäni kesänä. Paikka on minulle hyvin tärkeä ja olen ollut niin iloinen tästä kirjastosta, totesi silminnähden liikuttunut Wigell.
Nykyinen kirjastotoimenjohtaja Seija Heikkilä jakoi lämpimiä kiitoksia sekä hänelle että Leena Forsténille.
– Asiakkailta tulee jatkuvasti kehuja kirjaston kauneudesta, näppäryydestä ja käytännöllisyydestä, hän kertoi.
Vieno Wigell muisteli puheessaan Pälkäneen uuden kirjaston pitkää syntyhistoriaa.
– Ei ollut helppoa ollenkaan. Ensin piti saada kunnanisät myöntyväisiksi ja sitten, kun Pälkäneen kirjasto oli vihdoin jonottamassa valtionapua, tuli Raimo Sailas ja sanoi, että kirjastojen tuet lakkautetaan, hän kuvaili suorasanaiseen tapaansa.
Wigell tarttui itse asiaan ja kirjoitti Helsingin Sanomiin, joka julkaisi mielipidekirjoituksen juuri kun kirjastojen avustukset olivat eduskunnan käsittelyssä. Niitä ei lakkautettu.
Kirjastoihin vaikka liftaamalla
Muotokuvan paljastustilaisuudessa puhui nykyisin eläkkeellä oleva Tampereen kirjastotoimenjohtaja Tuula Martikainen. Hän muisteli Vieno
Wigellin värikästä ja tarmokasta kirjastotarkastajan uraa, joka monesti liukui kauas paperinmakuisesta virastotyöstä.
Martikainen kehotti kaikkia lukemaan Vieno Wigellin vuonna 1994 ilmestyneen muistelmateoksen Kirjastoelämää, jossa hän kuvaa seikkailujaan eri puolella Suomea.
Lapin läänissä työskennellään Wigell matkasi paikkakunnalta toiselle milloin milläkin tavalla. Joskus jopa liftaten, kun julkisia kulkuneuvoja ei ollut käytettävissä, joskus pitkiä matkoja jalkaisin tarpoen.
Wigell kirjoitteli myös vastauksia asiakkaidensa kiireisimpiin kysymyksiin Helsingin Kätilöopistolta tyttärensä syntymän jälkeen.
– Työ oli kouluttamista, asennemuokkausta, kirjastoveron laajentamista, kirjastohoitajien kouluttamista. Se oli työtä vuorotta, iltaisin ja vapaapäivinä, mutta vain hellittämättömällä työllä voi saada näin paljon aikaan, Tuula Martikainen kuvaili.
