Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry muistutti kevään lopulla , että yksinäisiltä vaikuttavia luonnonvaraisten eläinten poikasia ja myös aikuisia yksilöitä on autettava aina harkiten. Eläinsuojelulain mukaan sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Ennen eläimeen koskemista on kuitenkin varmistuttava siitä, että eläin todella on ihmisen avun tarpeessa.
Yleensä orvolta tai avuttomalta vaikuttavalla eläimellä ei ole hätää tai eläintä voidaan auttaa paikan päällä muutamilla pienillä toimenpiteillä.
Pälkäneen seudun vapaaehtoinen eläinsuojeluvalvoja Hanna Heino, mistä tietää, milloin luonnonvaraista eläintä tulee auttaa?
Luonnonystävän tärkein työväline on maltti. Tärkeää on ensin tarkkailla tarvitseeko eläin oikeasti apua. Joskus tätä tarkkailupuuhaa joutuu tekemään useita tunteja. Halu auttaa syntyy nopeasti, mutta ”auttamalla” liian nopeasti voi saada myös paljon pahaa aikaiseksi.
Nyrkkisääntö: jos eläin on vammautunut, on pahassa paikassa (ajoradalla), vuotaa verta, on kylmissään, hengittää vaivalloisesti – tällöin on nopea apu tarpeen. Maastossa olevat eläimet tulisi pääsääntöisesti jättää rauhaan.
Esimerkkinä rusakot.
Rusakolla ei ole pesää, vaan emo käy ruokkimassa sitä pari kertaa päivässä hätäisesti. Muun ajan se opettelee piiloutumista ja perushengissäpysymistaitoja.
Poikaskuolleisuus on rusakoilla suuri, mutta luontoäiti on hoitanut asian hienosti siten, että poikueita tulee useita vuoden aikana.
Poikaseen ei saa koskea! Siirron voi hätätilassa tehdä puhtailla hanskoilla ja ruoho-/heinätupoilla esimerkiksi keskeltä pihaa jonkun marjapuskan juureen. Kauas ei kannata siirtää, jotta emo löytää pienokaisensa.
Ihmisen hoidossa rusakko kuolee helposti, joten kannattaa todella olla tämän lajin kanssa varma, että se on avun tarpeessa. Jos siihen koskee paljain käsin, on tarve jo täyttynyt, koska emo hylkää helposti vieraanhajuisen jälkeläisensä.
Entäpä oravat sitten?
Orava harvemmin on yksinään (pieni poikanen) jossain luonnossa ilman emoa. Jos tällaisen tapaa, on se todennäköisesti avun tarpeessa.
Hyvin liikkuva poikanen on todennäköisesti emon vieroituksessa oleva. Se saattaa ihmisen silmin käyttäytyä hassusti, lähestyä pelottomasti ja jopa kiivetä punttia pitkin. Se ei osaa vielä varoa, vaan on utelias tutustumaan elinympäristöönsä.
Se on helppo kesyttää, mutta kannattaa miettiä haluaako sen oikeasti tehdä. Jos itse on kiltti ja ruokkii kurrea, saattaa naapuri ollakin aivan toisenlainen ja häätää oravaisen luudalla tiehensä. Kesyttämällä villieläintä todennäköisesti altistaa sen suuremmalla vaaralle.
Siilit?
Siilibuumi alkaa vasta juhannuksen jälkeen (mitä tulee poikasiin). Apua tarvitsevat tällä hetkellä aikuiset yksilöt, esimerkiksi auton törmäyksestä vaurioituneet.
Joskus tapaa hassusti ympyrää kiertäviä siilejä. Kyseessä voi olla muutama muukin syy, mutta usein se on vakavan nestehukan merkki. Nyt on ollut pitkä hellejakso, joten se voi olla jopa todennäköistä. Paras apu olisi siis laittaa tarjolla matalaan astiaan puhdasta vettä. Samalla kipolla käyvät niin siilit, oravat, rusakot kuin linnutkin.
Millaisia luonnonvaraisia eläimiä sinulla on ollut kevään aikana hoidossa?
Minulla on ollut koko repertuaari näitä tavallisimpia eli siilejä, oravia ja rusakoita sekä muutamia erilaisia lintuja.
Yksi mukavimmista kevään hoidokeista oli Heikki-siili. Joku oli herätellyt piikkipallon talviuniltaan, ja siili löytyi hangesta. Mietin uutta horrostuttamista, mutta ajattelin pitää sen hereillä kun ajattelin kevään koittavan pian. Kevään tulo kesti ja kesti. Niinpä urossiili oli hoivissa reilut pari kuukautta, ja pienen viikon kestäneen ulkoilmaan totuttautumisjakson jälkeen pääsi vapauteen etsimään morsianta.
Ikävä kokemus sen sijaan oli todennäköisesti auton kanssa törmäyskurssilla ollut nuori siili. Se kärsi niin sanotusta ilmapallosyndroomasta. Eli keuhkon vammautumisen vuoksi se pystyi kyllä hengittämään sisään, mutta ilman ulostulo ei toiminutkaan normaalisti, vaan siili todella pullistui silmissä kuin ilmapallo.
Kokemus oli kauhea, koska tila on eläimelle erittäin kivulias. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi nopea lopetuttaminen.
Kolmaskin esimerkkitapaus on siili: se on toki yksi lempieläimistäni, mutta tänä vuonna on ollut paljon tapauksia juuri siileihin liittyen. Sain nimittäin kuulla, että eräs viimevuotinen vaikeasti vammautunut hoidokkini oli selvinnyt talvesta ja palannut tutun perheen ruokintapaikalle.
Siili Suhonen menetti osan kasvoistaan trimmerinsiimojen vuoksi, joten sen henkiin jättäminenkin oli aivan rajatapaus. On todella palkitsevaa kuulla, kuinka eläin on selvinnyt.
Juuri nyt on aivan outo tilanne, koska viimeinen eläin lähti hoidosta eilen. Paikalla on siis oma lauma ja tuntuu aivan omituisen hiljaiselta. Ajattelin kunnostella siilihäkkiä kun kerrankin on aikaa. Maapohja kaipaisi uutta suojakangasta ja täytettä. Muutamia siilimökkejäkin pitäisi nikkaroida.
Miten mainitut eläimet suhtautuvat sairaisiin tai vammautuneina poikasiinsa?
Luonto on aika julma. Emo usein hylkää heikot yksilöt, mutta ei suinkaan aina. Ihmisenä ja vapaaehtoishoitajana en tee valintaa, vaan teen aina kaikkeni kunkin yksilön hyväksi. Jos eläimellä on jokin vamma, joka aiheuttaa sille kipua ja tuskaa, tulee se kuitenkin lopettaa viipymättä. Se kuulostaa pahalta, mutta on todellinen eläinsuojeluteko. Kaikkia ei voi parantaa eikä ole tarvis pitkittää tuskia.
Millaista kesää odottelet luonnonvaraisten eläinten suhteen?
Olen ollut hiukan ihmeissäni. Alkukesä on ollut suorastaan rauhallinen. Samaa ovat kertoneet muutkin luonnonvaraisia eläimiä hoitavat tuttavani.
Toisaalta myöhäistä kevättä seurasi tällainen superhellejakso, joten mielenkiintoista nähdä kuinka tilanne kehittyy. Viime vuonna tähän samaan aikaan minulla oli ollut toistakymmentä eläintä enemmän hoidossa. Vuoden kokonaissaldo lähenteli sataa, joten mielenkiinnolla odotan miten poikaskausi nyt etenee tästä eteenpäin.
Vuodet eivät ole veljiä toisilleen. Toisaalta olen käynyt tavallista enemmän neuvontakäynneillä ja oikeudessa todistamassa eläinsuojeluasioissa. Toimettomana tässä harrastuksessa ei ehdi koskaan olla.
Mitä me ihmiset arjessa voimme tehdä luonnonvaraisten eläinten hyväksi?
Kolme toivetta olisi: puhtaan veden laittaminen tarjolle on suuri eläinsuojelullinen teko. Ruokkiakin voi, mutta hyvä hygienia kannattaa muistaa salmonellavaaran vuoksi. Esimerkiksi siilin ruokkiminen kannattaa keskeyttää ihan keskikesäksi, jotta se oppii itsekin hakemaan ravintoaan, ja toisaalta silloin tarjolle jätetty ruoka pilaantuu nopeasti.
Trimmeri on vihoviimeinen laite, ja turhien kuolemien epävirallisessa tilastossa yksi suurimmista syistä, joka aiheuttaa vammoja pienille nisäkkäille. Jos sitä kuitenkin on pakko käyttää, tulisi varmistaa, ettei puskan juurella ole pieniä nisäkkäitä piilossa. Joka kesä puolet päästään menettäneet eläimet ovat valitettavan tuttu näky.
Kolmanneksi toivon, että kaikkialla muistettaisiin veneillä maltillisesti, jottei vesilintujen pesintä häiriintyisi. Pälkäneellä Kostianvirralla tulisi aallonmurtajalla ajaa tosi rauhassa, ettei peräaalloilla aiheuttaisi pesien huuhtoutumista järveen.
