Jaana Reinikainen kurvaa polkupyörällään reippaasti Keltaisen Talon pihaan ja istahtaa nauttimaan talon omenasiideriä ja paistolämmintä korvapuustia puutarhapöydän ääreen. Näky on tuttu – tekstiilisuunnittelija Jaana Reinikainen on Keltaisen Talon jokakesäinen vieras.
Kesäloma Pälkäneellä on tärkeä jokavuotinen traditio ja hengähdystauko Etelä-Ranskassa asuvan Jaana Reinikaisen perheelle. Hektisen kaupunki- ja työelämän vastapainoksi tuntuu hyvältä päästä välillä maaseudun rauhaan.
Myös Reinikaisen ranskalais-suomalaiset lapset pitävät Pälkäneen ’lähes eksoottisista’ maisemista ja ilmapiiristä!
– Nykyään Pälkäneellä käydessämme vakio-ohjelmaan kuuluu käynti Syrjänharjulla, Rauniokirkolla ja Keltaisessa Talossa sekä pyöräilylenkit viljavissa maisemissa. Talvellakin mielessä väikkyvät ihanat järvet ja saaret! Myös kaikki ranskalaisvieraamme ovat ihastuneet Pälkäneen tunnelmaan ja upeisiin maisemiin.
Reinikainen asuu Etelä-Ranskassa lähellä Välimerta, suunnilleen Tampereen kokoisessa Montpellier-nimisessä kaupungissa.
– Sielläkin on kaunista maaseutua melko lähellä, mutta maisemat ovat kovin erilaisia kuin täällä Pälkäneellä, sillä seutu on viininviljelysaluetta ja maisemat sen mukaiset. Kuuman ja kuivan ilmaston takia kesällä ei ole lainkaan niin vihreätä kuin Suomessa.
Reinikainen valmistui tekstiilisuunnittelijaksi Pariisista 1980-luvun loppupuoliskolla. Silloin tietokonetta vasta aloiteltiin käyttämään suunnittelussa
– Opiskelujeni alkuvaiheessa kaikki skissit ja väritysvaihtoehdot tehtiin vielä käsin. Nykyään hyödynnän tätä ’kahden sukupolven’ koulutustani niin, että teen usein kuosi-ideani ensin käsin piirtämällä tai maalaamalla, ja vasta sitten siirrän ne tietokoneelle skannauksen kautta. Sen jälkeen voin työstää kuoseja eteenpäin ja tehdä vaikkapa värityskokeiluja tietokoneella.
Työnkuvaan kuuluu tekstiili- ja paperituotteiden suunnittelua, konsultointia ja muotoilualan opetusta. Ranskassa asuva freelance-suunnittelija työskentelee edelleen myös suomalaisten yritysten kanssa, joista esimerkkinä myös Kotikylä-projekti pälkäneläisen Keltaisen Talon kanssa.
Kotikylän kukko kiipesi kirkon katolle
Jo toukokuussa Pääkirjasto Arkissa järjestetyssä Kotikylän Josefiina Ida Matilda -näyttelyssä ihastusta herättänyt Kotikylä-kangaskuosi syntyi Jaana Reinikaisen lapsuuden aikaisten piirustusten ja Pälkäneeseen liittyvien muistojen pohjalta.
– Keltaiselle Talolle suunnittelemastani Kotikylä-kuosista löytyy Pälkäneeseen liittyviä elementtejä: kirkko, puita, oravia, kettuja ja hirviä naiivisti toteutettuina. On siinä Pälkäneen kukkokin kirkon katolla tuuliviirinä!
Reinikainen suunnitteli Kotikylä-kankaaseen Keltaisen Talon Heli Rapatin ja Sari Yli-Salomäen kanssa kolme erilaista väritystä – vaaleansininen, roosa ja beige – jotta se sopisi mahdollisemman moneen makuun ja sisustukseen.
Kotikylä-kangas on sataprosenttista puuvillaa, ja lähituotteella on pieni hiilijalanjälki, sillä kankaat on painettu Pälkäneen Aitoossa Printscorpion tekstiilipainossa ja valmistuotteet ommellaan Pälkäneellä.
Kotikylä-tekstiilit sopivat kaikenikäisille ja moniin eri tarkoituksiin. Keltaisessa Talossa myytävien valmistuotteiden, kuten tyynyliinojen, koristetyynyjen ja pikkupussukoiden lisäksi kankaasta voi itse ommella esimerkiksi kesäkassin tai miksei vaikka mekon tai paidan lapsille. Kotikylä-sarjaan kuuluu myös esimerkiksi Keltaisen Talon kahvi- ja teesekoituksia.
– Pälkäne on inspiroinut minua usein ennenkin tekstiilisuunnittelijan työssäni vuosien mittaan: Pälkäneellä vietetyn lapsuuden ja nuoruuden muistikuvista on syntynyt useita muun muassa metsä-, kukka- ja kartanoaiheisia kodintekstiilejä Finlaysonille.
Lapsuuden kultaiset kesät Ylikartanossa
Jaana Reinikainen asui lapsuus- ja nuoruusvuotensa vanhempiensa ja veljensä kanssa Tampereella. Kesälomat pehrhe vietti kuitenkin Pälkäneellä Ylikartanossa.
– Niistä kesistä minulla on paljon kauniita muistoja. Erityisellä lämmöllä muistelen vieläkin Onkkaalassa toiminutta Sylvian leipomoa, leirintäalueen uimarantaa ja ihanassa puutalossa toiminutta kirjakauppaa kiiltokuvineen ja ’kirjantäyteisine’ tuoksuineen! Luin paljon kesäisin, joten Pälkäneen kirjasto oli myös jokaviikkoinen kohteeni. Sieltä löytyi aina mukavaa luettavaa, ja käyn siellä mielelläni vieläkin.
– Hyviä muistoja ovat myös säännölliset myymälä- ja kirjastoauton käynnit kartanolla. Se on muuten erittäin fiksu systeemi, joka on tullut käyttöön nyt uudestaan ainakin Ranskan pikkukylissä ja syrjäisillä seuduilla. Ihmisiä kehotetaan välttämään turhaa autonkäyttöä ja saastuttamista, ja sen sijaan että jokainen käy kauppareissulla kilometrien päässä kukin omalla autollaan, kauppa-auto ja muut palvelut tulevatkin oman kylän aukiolle.
Minibusseja muistuttavien myymäläautojen lisäksi suosittuja ovat kerran viikossa käyvät kirjasto-, pizza-, kampaamo-, kauneushoitola- ja koiranhoito(!)autot, jotka ovat ekologinen vaihtoehto ja samalla tervetullut palvelumuoto myös vanhuksille ja autottomille henkilöille.
– Kuinka hienoa olisikaan saada kulman taakse kerran viikossa vaikkapa Keltaisen Talon auto kanelintuoksuisine korvapuusteineen!
Puhdas luonto on luksusta
Miltähän lapsuudesta ja nuoruudesta tutut Pälkäne ja Tampereen seutu mahtavat nykyään näyttää kauempaa katsottuina?
– Etelä-Ranskasta käsin katsottuina Pälkäne ja Tampere ovat kaukana, mutta sydämessäni hyvinkin lähellä. Silmät sulkemalla Pälkäneestä tulee mieleeni erityisesti kullankeltaiset viljapellot, mansikat, mustikat, sini-valkoinen taivas, järvien kimallus ja Pälkäneelle tyypilliset ihanat laajat peltoaukeamat.
– Haluaisinkin lähettää terveisiä kaikille pälkäneläisille: olkaa onnellisia ja ylpeitä kunnastanne, ja arvostakaa ja vaalikaa sen kaunista ja puhdasta luontoa! Nykyään on silkkaa luksusta voida uida puhtaassa vedessä ja hengittää raikasta ilmaa.
Sari Yli-Salomäki
