Varpu Uotila on aina mukana Pälkäneen Vanhankirkon yökonsertissa, kesällä kello 23, jos mitään pakottavaa estettä ei tule.
– Harvoin esteitä tulee – olisikohan yksi kerta jäänyt väliin. Nytkin olen jo merkinnyt kesän kaikki konserttipäivät kalenteriini, hän kertoo.
Hän on pälkäneläinen terveydenhuollon opettaja ja rehtori, pitkään myös kansainvälisissä tehtävissä palvellut monipuolinen paikallinen vaikuttaja. Elämän varrella on tullut vastaan paljon vaikuttavia elämyksiä ja taidenautintoja, mutta yökonsertti on yksi sellainen, jonka hän haluaa kokea yhä uudestaan, esiintyjästä riippumatta.
Uotila kertoo olevansa musiikin suhteen kaikkiruokainen ja nauttineensa kesäyön konserttien monipuolisuudesta. Vuosien varrella on kuunneltu niin keskiaikaista musiikkia, perinteistä suomalaista kuorolaulua kuin gospeliakin.
– Kunnioitan kovasti sitä vapaaehtoistyön määrää, mikä konserttien järjestämiseen tarvitaan. He paneutuvat huolellisesti asiaan ja löytävät aina uusia mielenkiintoisia esiintyjiä, hän kertoo.
Monet muut ovat samaa mieltä, sillä yökonsertit täyttävät kirkon yleensä viimeistä istuinsijaa myöten ja ylikin.
– Ihmisiä seisoo oviaukoissa ja välillä muurien ulkopuolella, vaikka jokainen saatavissa oleva jakkara on käytössä. Tulee ahdasta ja kirkonpenkit ovat vähän lintallaankin sinne tänne, mutta se ei haittaa, se kuuluu tunnelmaan, Uotila kuvailee.
Kesäyön konserteissa on hänen mielestään mukavaa sekin, että aviomies Pekka lähtee niihin mukaan.
– Kaikkiin itselleni tärkeisiin juttuihin en saa miestäni lähtemään mukaan, mutta yökonserttiin kyllä. Jo matkalla, kun hämärässä kesäyössä kävellään Vanhallekirkolle päin, herää aivan erityinen tunnelma, Varpu Uotila kertoo.
Lämpö tulee ihmisten mukana
– On hyvin yksinkertainen ja paljas kokemus, kun konsertin kuulee yhtä aikaa luonnossa ja ikivanhan rakennuksen sisällä. Ehkä musiikki juuri siksi tuntuu niin vaikuttavalta siellä, Varpu Uotila pohtii.
Yökonserteissa kiehtoo tietty salaperäisyys. Siinä kohtaavat ihminen, luonto, musiikki ja toisen ajan ihmisille rakennettu kirkko, jonka menneisyyden kätköjä kukaan ei täysin tunne.
Luonnon kosketus tuntuu aina tavalla tai toisella. Harvoin suomalainen kesäyö on pelkästään lempeä. Kaikkien kirkkoon tulijoiden täytyy varautua ottamaan vastaan tuuli, joskus tihkusadekin ja hyttysten vierailut.
– Joskus on ollut vilakan tuntuista, mutta kirkkoon syntyy aina myös lämpöä. Ihmiset tuovat sen mukanaan tai oikeastaan lämpö syntyy yleisön keskuudessa, kun istutaan tiiviisti lähekkäin. Tulee intiimi läheisyyden tunnelma, Varpu Uotila sanoo.
Lämpöä kesäyön viileyteen tuo myös elävä kynttilävalaistus, kivimuurien koloissa loistavat tuikkukynttilät ja lyhdyt.
– Sekin on jotain ainutlaatuista, ettei ole sähkövaloa. Minusta kirkon yövalaistus on karuudessaan hyvin kaunis ja koskettava. Sillä kaikella, valolla, läheisyydellä, menneen ajan läsnäololla on vaikutusta siihen, miten musiikkielämys tulee ihmiseen. En ole missään muualla kokenut samanlaista, Uotila kertoo.
