Kostian Kahlaajat: Partio tarjoaa monipuolista toimintaa

Partiolainen ei tee solmua vain solmun vuoksi

Melontaa kesäillan hämyssä.

Hohtokeilausta, seinäkiipeilyä, melontaa, vaelluksia tai pyöräilyä Tampereen keskustassa. Nykypartio voi olla kaikkea tätä – ja paljon muutakin.

– Tietyissä puitteissa pysytään ja perinteitä toki kunnioitetaan, mutta kaiken kaikkiaan partiotoiminnan sisällön voi määritellä hyvin pitkälle vapaasti, pälkäneläisen Kostian Kahlaajien lippukunnanjohtaja Mikko Sorrela määrittelee.

Monilla on nykyään partiota kohtaan ennakkoluuloja ja -asenteita, mitä Sorrela erityisesti harmittelee.

– Jotkut kuvittelevat, että partio on itsearvoista solmujen nypläämistä, nuotiolla istumista ja 50 vuotta vanhojen partiolaulujen laulamista hurmoksessa. Kyllä se on kuitenkin niin, että jos esimerkiksi harjoittelemme solmujen tekemistä, siihen on jokin syy tai solmujen tekeminen sopii johonkin tiettyyn tilanteeseen – toiminnan ydin se ei ole, Sorrela painottaa.

Sorrela rohkaiseekin Kostian Kahlaajien ryhmien johtajia tekemään sitä, mikä tuntuu mielekkäältä. 7–17-vuotiaiden partiolaisten kanssa voi puuhata jos jonkinlaista.

– Pienimpien sudenpentujen kanssa ei tietenkään voi lähteä kovin pitkille vaelluksille tai haastaviin fyysisiin suorituksiin, mutta muuten ryhmä itsessään voi määritellä parhaassa tapauksessa aika pitkälti toiminnan suuntaviivat, Sorrela sanoo.

 

Hiihtovaelluksella jylhissä maisemissa.

Ryhmässä on voimaa

Kostian Kahlaajien lippukunnanjohtaja alkoi itse käydä partiossa 7–vuotiaana. Kostian Kahlaajiin hän tuli mukaan kavereidensa kautta. Hän mainitsee, että partiossa on viehättänyt alusta asti sen monipuolisuus ja se, että harrastuksen kautta syntyy pitkiä – kenties elinikäisiäkin – ystävyyssuhteita. Lisäksi hän kokee partiolaisten asenteet ja arvot omakseen.

– Ryhmässä tekeminen ja toisten auttaminen ovat vastakohtia nykyajalle muuten niin tyypilliselle itsekkäälle ajattelulle. Aktiivinen liikkuminen puolestaan kannustaa pois sohvalta, ulos toimimaan, Sorrela pohtii.

Kostian Kahlaajissa on tänä vuonna noin sata jäsentä, joista puolet osallistuu aktiivisesti viikkotoimintaan. Toimintaa järjestetään 7–9-vuotiaille sudenpennuille, 10–11-vuotiaille seikkailijoille, 12–15-vuotiaille tarpojille sekä 15–17-vuotiaille samoajille.

Partiotoimintaa vaivaa Pälkäneellä sama ongelma kuin monta muutakin lasten harrastusta: ryhmille on melko hankalaa saada johtajia.

– Tällä hetkellä meillä on johtajia juuri ja juuri tarpeeksi. Elämme kuitenkin lähes veitsenterällä: jonkin ryhmän olemassaolo voi olla kiinni yhdestä ainoasta henkilöstä. Jos tämä henkilö päättää lopettaa vastuuhenkilönä toimimisen, olemme pahimmillaan jo vaikeuksissa.

 

Seinäkiipeily on jännittävää hommaa.

Avustavia vanhempia kaivataan

Ratkaisuksi johtajapulaan on Kostian Kahlaajissa mietitty vanhempien ja muiden halukkaiden kannustamista niin sanottuihin avustaviin tehtäviin. Avustava vanhempi voisi olla mukana vaikkapa vain tapahtumajärjestelyissä tai esimerkiksi joka toinen viikko ryhmän kokoontumisissa.

– Jos toiminta tätä kautta tuntuu mielekkäältä ja halua löytyy, avustavan vanhemman roolista on helpompi hypätä hiljalleen enemmänkin mukaan lippukunnan toimintaan. Partioon mukaan tulevan johtajan ei tarvitse myöskään osata kaikkea heti, vaan työssä voi käyttää apuna omia vahvuuksiaan ja taitoalueitaan, Sorrela visioi.

Aikuisia siis tarvitaan, mutta samalla Sorrela pyrkii pitämään mielessä yhden partion perusajatuksista: tavoitteena on, että vanhempi nuori oppisi johtamaan itseään pari, kolme vuotta nuorempia partiolaisia.

– Esimerkiksi niin, että 17–vuotias johtaa 12–15-vuotiaita nuoria, ja aikuinen varmistaa taustalla, että homma toimii, Sorrela tarkentaa.

 

Yhdessä tekeminen ja toisten auttaminen ovat partion peruslähtökohtia.

Pälkäne tarjoaa hyvät puitteet

Kostian Kahlaajat kokoontuvat Pälkäneen kirkon kupeessa sijaitsevalla Partiokolollaan. Puitteet ovat hyvät: harrastustiloista löytyy varastotilaa sekä hyvin varusteltu keittiö. Toinen tukikohta on Aivujärven laavu Pälkäneellä.

– Puitteet ovat kunnossa. Myös meitä ympäröivä luonto tarjoaa monia mahdollisuuksia: lähiseudulta löytyy hyviä vaellusreittejä, järviä, jokia ja korpimaastoja. Näistä puitteista voisimme ottaa enemmänkin irti, Sorrela huomauttaa.

Pälkäneläislippukunnan tulevan kesän toimintaan kuuluu esimerkiksi Hämeen piirileirille osallistuminen sekä 12–18-vuotiaille suunnattu neljän päivän melontavaellusretki Repovedellä Mäntyharjun lähellä. Lisäksi kesän aikana järjestetään pienempiä, yhdestä kolmeen päivään kestäviä tapahtumia.

– Iso urakka ovat myös vuotuiset varainkeruutapahtumamme. Osallistumme tänä kesänä Wanhan ajan markkinoille, Oksalan perinnepäivään ja Hämeenlinnan keskiaikaisille markkinoille paistamalla ja myymällä lättyjä, Sorrela kertoo.

 

Torni kaatuu! Korikiipeilyä metsän siimeksessä.

Liikunnallista, sosiaalista toimintaa

Mikko Sorrela mainitsee, että partion johtajana on mukava huomata, kuinka nuorten taidot ja muut kyvyt kehittyvät partion parissa. Hän kehuukin, että silmin nähtävät tulokset palkitsevat tehdystä työstä.

17-vuotias partiolainen Justus Palomurto kuuntelee vieressä korvat tarkkana. Ala-asteen ensimmäiseltä luokalta asti Kostian Kahlaajissa mukana ollut Palomurto sanoo, että parasta partiossa ovat retket ja erilaiset vaellukset.

– Parasta on siis liikunnallisuus ylipäätään. Ja onhan harrastus tuonut vuosien varrella paljon jätkiä ja kavereita ympärille, hän vielä tarkentaa.

 

 

 

Juuret vuodessa 1965

Kostian Kahlaajiksi loppujen lopuksi muotoutunut lippukunta perustettiin Pälkäneelle alun perin vuonna 1965. Tuolloin lippukunta toimi nimellä Kostiatytöt, joka oli nimensä mukaisesti tyttölippukunta.

Partiotoiminnan Pälkäneellä aloitti kuitenkin jo 1950–luvulla Kostian Korvenpojat -niminen poikalippukunta, joka kuitenkin lopetti toimintansa ennen Kostiatyttöjen perustamista.

1980-luvulla lippukunnan nimi muutettiin Kostian Kahlaajat -muotoon, sillä lippukunnasta oli tullut vähitellen yhteis- eli tyttö- ja poikalippukunta.

KoKan taustayhteisönä toimii Pälkäneen evankelis-luterilainen seurakunta.

 

Ilves-leirin leirilaulu on lähtöisin Oton kynästä

Hämeen Partiopiirin partiolaiset kokoontuvat yhteiselle piirileirille Hämeenlinnan Evolle 25.7.–2.8. Leirilaulu on tänä vuonna lähtöisin kangasalalaisen Otto Huokuniemen kynästä. 16-vuotias Harjun Poikien partiolainen sävelsi ja sovitti tämän kevään aikana Ilves13-leirilaulun nimellä kulkevan biisin.

– Sävelsin laulun myös viime kesänä yhdelle kansainväliselle partioleirille, ja kun minulta pyydettiin laulua Ilves-leirille, suostuin toki. Alkuun pääseminen oli hieman hankalaa, mutta työn päästyä vauhtiin sävel syntyi helposti, Huokuniemi kertoo.

Leirilaulun esittää Harjun pojista koostuva Beatmor-yhtye, jossa soittavat Huokuniemen (laulu+kitara) lisäksi Aleksi Mäkelä (basso) ja Anssi Nieminen (rummut).

Pojat kävivät huhtikuussa studiossa, joten leirilaulu on taltioitu asianmukaiseen muotoon.

– Mutta eiköhän laulua tulla kuulemaan livenä – ainakin kertaalleen – myös piirileirin aikana, Huokuniemi epäilee.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?