Husan perhe vaalii Raiskion torpan henkeä

Pirjo ja Juhani Husan lastenlapset tulevat ilmeisesti huolehtimaan osaltaan Raiskion torpasta. Näin sanotaan jo Raamatussa.

–Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isien pahoista teoista, siteeraa pilke silmäkulmassa Juhani Husa, Pirkkalan entinen kirkkoherra, Isoa Kirjaa.

–Isän tekosista joutuu kärsimään, hän lisää naurahtaen.

Isä Erkki Husa osti Raiskion torpan maineen runsas 40 vuotta sitten saatuaan tietää Tuomo Nisulalta ja Altti Havakselta, että paikka oli myynnissä. Taidealan ihmisenä hänellä oli tarkoitus ryhtyä pitämään siellä kesänäyttelyitä, mutta syttyminen rakennusten korjaamiselle veikin voiton alkuperäisestä ideasta.

Taksvärkissä naapurissa

Juhani Husan perheen kiinnittyminen korjausprojekteihin alkoi samalla, kun heidän mökkinsä, Rantaraiskio, valmistui Raiskion torpan naapuriin, torpan entiselle pellolle Ämmätsäjärven rantaan vuonna 1986.

–Kävimme torpassa taksvärkissä kymmenen kesää siitä eteenpäin, Pirjo Husa laskee.

–Lapsetkin kasvoivat niin kiinni torpan elämään, että he melkein nukkuivatkin lampaiden kanssa. Edelleen he ovat mukana sen, minkä pystyvät. Molemmat tekevät torpalla hommia.

Erkki Husan paneutuminen torpan kunnostamiseen tuotti näkyvää tulosta. Hänen aikanaan mäelle valmistui neljä aittaa, täydelliset kopiot alkuperäisistä, jotka oli viety kotiseutumuseoon Mikkelinmäelle.

–Isä teki mittavan työn, Juhani Husa vahvistaa.

Erkki Husalle maanviljelijä Juhani Peltomäki oli korvaamaton rakentaja. Kalle Mäkinen taas oli neuvomassa ja auttamassa hämäläisen riukuaidan teossa torpan pihapiiriin. Heidän asiantuntemustaan ja muistitietojaan on tarvittu myöhemminkin.

–Heiltä on kysytty, mitä rakennuksille on milloinkin tehty, Juhani Husa mainitsee.

Muutakin elämää

Juhani Husan omistukseen Raiskion torppa tuli 2000-luvun alussa. Hänenkään aikanaan mökiltä torpalle johtava polku ei ole päässyt ruohottumaan.

–Pari aittaa on laitettu, aitoja tehty, ympäristöä hoidettu. Paljon olisi tehtävää, isäntä huokaa ja tunnustaa omalta osaltaan kädenjälkensä olevan kuitenkin vaatimaton alueella, jossa jo ruohon kasvun pitämisessä kurissa on oma työsarkansa.

–Alue on suhteellisen iso. Siellä on pidetty lampaita, joiden jäljiltä kasvusto on edelleen rehevää.

Raiskion torpassa olisi otolliset ainekset työleiriksi, mutta Husat sanovat osaavansa pitää varansa. Terve ja vireä eläkeläispariskunta järjestää aikaansa muullekin, siitä on tuoreena esimerkkinä keväällä Assisiin tehty kaksiviikkoinen pyhiinvaellusmatka.

–Ei me nyt tänne hautauduta. Eläkeläisillä pitää olla muitakin harrastuksia kuin mökkeily, he vahvistavat.

Juhani Husaa vievät edelleen jonkin verran papin tehtävät Pirkkalan seurakunnassa ja Suomen Merikirkon laivakuraattorina maamme lähivesillä. Lisäksi hän on Pirkkalan Sotaveteraaniyhdistyksen puheenjohtaja ja piirihallituksen varapuheen johtaja.

Vaikka myös muita menoja riittää, Raiskio haukkaa ison palan pariskunnan ajasta.

–Mitä me sitten tekisimme, Pirjo Husa miettii elämää ilman torppaa.

Erkki Husan aikana rakennettiin täydelliset kopiot Mikkelinmäelle viedyistä aitoista.
Näkymä päärakennuksen uudelta puolelta.