Omalla kylällä kasvavat juuret ja siivet

Tanssit ja visailut Vuolijoen kesäjuhlilla

Viime viikonloppuna Vuolijoen VPK:n järjestämät perinteiset kesäjuhlat saivat aikaan liikettä yli kuntarajojen. Väkeä tuli niin Hämeenlinnan kuin Pälkäneenkin puolelta, mutta siteet Vuolijokeen yhdistivät juhlakansaa.

Lauantain kesäjuhlailtamien alkajaisiksi illan juontaja Katja Verho pohti kotiseudun olemusta. -Ihmiset tarvitsevat juuret ja siivet. Unelmat nostavat siipien lailla pilviin, ja juurina toimivat perinteet ja kotiseutu. Juuret ovat ihmiset turva. Vuolijoen pelloilta yhä leipämme saamme.

Kesäjuhlien esiintyjäkaarti liikkui kaksivuotiaan Kerttu-tytön lavalle kapuamisesta Vuolijoen mieskuoroon, jonka osaaminen on testattu ja hyväksi todettu useampanakin vuosikymmenenä. Viimeisten valonsäteiden ottaessa jo laskevan auringon oransseja sävyjä, nuoret esiintyjät Eevi Schugk ja Pihla Numminen  kipusivat lavalle laulamaan  Laura Närhen kappaleen Siskoni.

Tällöin saavutettiin jotain siitä taiasta, minkä Katja Verhokin sanoi suomalaiseen kesään kuuluvan. Tunnelmallisesta kesästä lauloi myös Vuolijoen mieskuoro, joka tulkitsi Markku Kopiston sävellystä Nuotiotunnelma ja Unto Monosen Satumaata. Esitysten kauniina runkona toimi Karoliina Hartmanin pianon soitto.

Miksi käki kukkuu?

Lauantai-illassa verryteltiin myös pieniä harmaita aivosoluja Lauri ja Tuomas Lehtilän leikkimielisessä visailussa. Tiukkaan testaukseen joutui juhlaväen paikallistuntemus. Haastavat kysymykset herättivät supisevan neuvottelutuokion yleisön keskuudessa ja pian vastausta jo huudeltiin. Kilpailu päättyi hyvään tasapeliin, palkinnot voittajat saivat noutaa ravintolasta – tietysti maksua vastaan.

Seuraavaksi kutkuteltiinkin nauruhermoja sketsien parissa. Ohjelmanumeroiden jälkeen yleisö pääsi vuoroon  lavatanssien alkaessa. Orkesterin ei tarvinnut montaa tahtia ottaa, kun Vuolijoella pyörähdeltiin valssin valloittamana.

Juhlat katkeamaton perinne

Vuolijoen VPK:n aktiivijäsen jo vuosikymmenien ajan ollut Juhani Hartman toivottaa kaikki tervetulleiksi Vuolijoen kesäjuhlille.

– Monet luulevat, että kesäjuhlat ovat vain kylän väelle, mutta monta vuosikymmentä meillä on kuitenkin ollut periaatteena, että nämä ovat kaikkien juhlat. Tänään tänne on saapunut hyvinkin kaukaa väkeä, Hartman kertoo.

Vapaapalokunnan kesäjuhlilla on takanaan hyvin pitkä historia. Suomessa Vuolijoen, Aitoon ja Onkkaan VPK:t ovat ainoita, joissa on vietetty kesäjuhlia katkeamattomana perinteenä, sotavuosien taukoa lukuun ottamatta.

Vuolijoki vetää pitemmän korren kuitenkin siinä, että kesäjuhlien lisäksi joka vuosi on myös kokoonnuttu yhdessä viettämään pikkujouluja. Toisaalta pitkien perinteiden säilymisen kannalta on tärkeää myös kuunnella ihmisten tarpeita.

–Kesäjuhlia vietettiin aluksi vain sunnuntaisin, mutta sitten huomattiin että sunnuntai-iltana osa lähti jo takaisin kaupunkiin. Päätettiin siirtää iltajuhla lauantaille, kun ihmiset ovat vielä viikonlopun lomatunnelmissa. Ihmiset voivat vaikka käydä ensin rauhassa saunomassa ja sitten tulla tänne tanssimaan, kertoo Hartman.

Yhteisten juhlien viettäminen on rakennettu paikallisten aktiivisuuden ja osaamisen varaan.

–Talkootyönä pidetään kaikki kunnossa ja juhlilla kerätään kaikki tarvittavat varat millä kunnostetaan taloa, Juhani Hartman sanoo.

Aktiivisuus näkyy, sillä VPK-talo on paraatikunnossa. Komea talo on myös itsessään juhlimisen arvoinen, sillä ensi kesänä vietetään talon 80-vuotisjuhlia.

Näkymisen lisäksi aktiivisuus myös kuuluu.

–Talkoilla kaikki esiintyjät ja soittajatkin on saatu. Oman kylän orkesteri on hyvin tärkeä, Hartman kertoo. Tämän voi myös todeta katselemalla musiikin vietävinä olevia tanssipareja.

Sunnuntaina juhlat jatkuvat

Sunnuntaina juhlien vietto jatkui palokunnan marssilla, lipunnostolla ja tietysti perinteisillä pihapeleillä.

Päiväosuuden avasi kunnanvaltuuston jäsen Tero Ahlqvist (PS).

Luopioislainen Ahlqvist kertoi, kuinka Vuolijoki on alun alkaen tullut tutuksi melonta- ja moottoripyöräretkien kautta. Nykyään hän tuntee Vuolijoen vahvan identiteetin omaavana kylänä.

-Pälkäneestä tuli kuntaliitoksen jälkeen oikea kylien kunta, jossa monet kylät sijaitsevat pitkienkin taipaleiden takana. Toisin kuin Kangasalla ja Tampereella, joissa ei juurikaan tueta haja-asutuksen syntymistä keskuksien ulkopuolelle, niin Pälkäneellä puolestaan ollaan tälle myötämielisempiä.

Ahlqvist kuitenkin totesi, että viime kädessä kylän etua parhaiten ajaa kylän oma väki. Vuolijokelaisten aktiivisuutta Ahlqvist pitääkin esimerkillisenä.

– Vuolijoella ei ole kyläyhdistystä vaan aktiivinen VPK, joka edustaa kylää ja pitää sen puolta. Varsinkin Vuolijoen tapauksessa, missä kylä on jäänyt kahden kunnan rajamaille, on välillä pidettävä vähän ääntä itsestään.

Tero Ahlqvist kannustaa kylän asukkaita ilmaisemaan oman tahtonsa, kun tehdään kylää koskettavia päätöksiä. Esimerkiksi kyläkoulujen kohtalon kannalta tämä on ratkaisevaa.

Vuolijoen menestys on näkynyt uusien talojen nousemisessa. Ahlqvistin mukaan tämä herättää kunnioitusta, mutta hivenen myös kummastusta.

–Kunnanhallituksen jäsenten ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoiset, kun taas tuli kaksi uutta tonttipyyntöä Vuolijoelta, ja kuului kommentti ’jos sinne joku haluaa muuttaa niin muuttakoon.’

Ahlqvistin kertomus herätti yleisössä hilpeyttä ja naurun pyrskähdyksiä. Ahlqvist poikkesi myös muutamalla sanalla talouden puolella.

– Paljon liikkuu talouteen liittyen erilaisia sanontoja, jotka kaikki kuvaavat samaa asiaa, täytyy säästää. Onneksi tiukkoina talouden aikoina kylällä tunnetaan yhä sana talkoot.

Kyöri kylän sydämessä

Ahlqvistin puheessa maininta Kyörin pirtistä aiheuttaa yleisössä välittömän reaktion. Kyörin pirtti on kylän keskellä sijaitseva maatalo, joka on pääosin rakennettu 1870-luvulla, mutta vanhimmat osat ovat peräisin 1700-luvulla. Kyörin pirttiä on hoidettu siihen malliin, että se olisi valmis kotiseutumuseoksi.

– Ei tiedä onko Aino lähtenyt kauppaan vai pidemmälle reissulle, Ahlqvist kuvailee pirtin kuntoa.

Pirtin viimeisen asukin Aino Kyörin 1960-luvulla laaditun testamentin mukaan, pirtti tulee myydä ammattitaitoiselle maanviljelijälle ja myynnistä saatavat rahat lahjoitetaan seurakunnalle. Aino Kyörin kuoltua 1980-luvulla, Kyörin maatila ei kuitenkaan enää täyttänyt ajan maanviljelyksen mukaisia standardeja.

Tänä keväänä Pälkäneen seurakunta on laittanut Kyörin pirtin myyntiin. Vuolijoella kuitenkin toivottaisiin, että Kyörin pirttiä kävisi ensin katsomassa tutkija maakuntamuseolta, joka arvioisi kohteen kulttuuriperinnöllisen arvon. Tällöin vältyttäisiin siltä pattitilanteelta, että tila myytäisiin esimerkiksi kesäasunnoksi, minkä jälkeen mahdollisesti ilmenisikin, ettei tontille saa tehdä mitään muutoksia.

 

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?