Lämpöä ja laulua Botswanasta

Rytmi ja lämpö. Ne ovat kaksi asiaa, jotka paistavat läpi botswanalaisesta elämänmenosta. Kahden viikon aikana suomalaisetkin ovat päässeet osallisiksi näistä kahdesta, kun Hyvän paimenen katedraalin mieskuoro Botswanasta laskeutui pari viikkoa sitten Suomen maaperälle.

Kuin rummun lyömänä myös aurinko alkoi paistaa koko voimallaan.

– Olemme todellakin tuoneet Botswanan Suomeen, sen lämpö seurasi mukanamme. Ensi viikolla kun lähdemme, helteetkin hellittävät, ennusti kuoron koordinaattori Kagiso Setilo nauraen. Viime torstaisessa Diwalawala-konsertissa esiintyi myös kangasalalainen Staff-kuoro. Noin kahdenkymmenen laulajan kuoroa johti Outi Kotilainen. Staff-kuoron äänimaailman täydensi muutaman hengen bändi.

Konsertin järjestäjänä toimi Kangasalan seurakuntapastori Marjo Ihalainen. Ihalainen on toiminut Botswanassa pappiskouluttajana kahdeksan vuotta. Tapahtuman tulkkina puolestaan toimi Venla Kurki, joka on ollut 10 vuotta Botswanassa lähetystyöntekijänä.

Hän kertoi Botswanan uskonnollisen kartan olevan kristillisten kirkkokuntien suhteen varsin kirjavaa laatua.

– Botswanassa on erikokoisia kirkkokuntia; on roomalais-katolilainen, anglikaaninen kirkko ja afrikkalaisperäisten kirkkojen jäseniä sekä helluntalaisia. Luterilainen kirkko on vähemmistönä. Lisäksi Botswanassa on kansanuskontoa ja pieni vähemmistö muslimeja. Suuresta kirkkokuntien määrästä huolimatta, ne elävät hyvin harmonisesti keskenään.

Botswanan väestöstä suurin osa on kristittyjä, eli noin 70 prosenttia väestöstä. Toisaalta monet kansanuskomukset elävät yhä kristinuskon rinnalla. Botswanan evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluu noin 20 000 jäsentä. Suomen Lähetysseura on tehnyt yhteistyötä Botswanan evankelisluterilaisen kirkon kanssa vuodesta 1972 lähtien.

Botswanassa kuorolaululla on vahvat perinteet ja muukin laulaminen osa jokapäiväistä elämää. Paikallinen rytmi ja laulaminen onkin sulautettu osaksi kirkkoelämää. Kuorolaulu, musiikki ja tanssiminen ovat olennainen osa seurakunnan jumalanpalvelusta.

-Sekä liturgian osien että saarnojen välissä esitetään lauluja, jotka lauletaan moniäänisesti harmonisoiden, jumalanpalvelus on hyvin eläväistä, kaksi vuotta sitten Suomeen palannut Venla Kurki kertoo.

Tämä oli jo toinen kerta, kun suomalaiset saivat maistiaiset botswanalaisesta jumalanpalveluksesta. Botswanan pääkaupungin Gaboronen seurakunnan isokuoro vieraili Suomessa jo kolme vuotta sitten. Hieman pienemmän mittakaavan Cathedral Male Voices -kuoro koostuu Gaboronen luterilaisen seurakunnan miesten ja nuorten kuorosta. Kahdentoista kuorolaisen mukaan on myös lähtenyt seurakunnan kirkkoherra Onalenna Kaartze.

Leijonan äänet

Konsertti alkoi heti täysissä voimissaan. Cathedral Male Voices saapui kirkkoon laulaen ja taputtaen käsiään luoden mukaansa tempaavan rytmin. Kuoron saavuttua kirkon etuosaan tervehdys suomalaisille jatkui ensimmäisen laulun muodossa, jossa kiitettiin Jumalaa siitä, että kuoro on saanut tavata yleisönsä.

Kuoron esittämät laulut esitettiin setswanan kielellä. Jokaiseen kuoron esittämään lauluun kuului liikuttava ja usein tavallista arkea kostettava tarina. Botswanalaiseen kuorolauluun kuuluvat myös eleet ja liikkeet, jotka jatkavat laulunsanojen kertomaa tarinaa. Laulun esittämiseen heittäydytään kokonaan. Kuorolaisten eläytyminen ja laulamisesta syntyvä ilo leviää myös yleisöön hyvänä tunnelmana.

Tervehdyslaulun jälkeen osoitettiin kiitollisuutta Jeesus Kristukselle. Hurjan kuuloinen Pääkallon paikka -laulu kertoi Jeesuksesta, joka kuoli ristillä syntiemme tähden. Kolmannessa laulussa Minulla on kaunis pelastaja Jeesus Kristus, verrattiin Jeesusta auringon kirkkauteen. Seuraavaksi kangasalalainen majatalokuoro Staff sai vuoronsa. Staff-kuoro esitti kauniisti sovitettuja virsiä ja gospelia. Näin kuorojen tyylit ja varsinkin sanomat löysivät yhteyksiä.

Staff-kuoron esityksen jälkeen Cathedral Male Voices -kuoro nousi vielä lavalle esittämään vauhdikkaita kansanlauluja. Laulut kuvasivat hyvin botswanalaista elämää: minkälaista se on nykyään ja miten se on muuttunut. Muisteltiin vuotta 1914, jolloin ei ollut vielä muuta kulkupeliä kuin polkupyörä. Laulettiin pikkuveljestä, jonka maha ei ollut tullut täyteen isoveljen antamasta ruoka-annoksesta ja äidistä, joka kutsuu pientä poikaansa.

Yleisö sai myös kuulla bostwanalaisen häälaulun, jossa kiitettiin morsiamen antamisesta perheeseen. Lauluissa oli usein myös hyvin humoristinen puoli, sillä eräskin laulu kertoi siitä, kuinka miesten äänet muistuttavat aivan leijonan ääniä.

Diwalawala-konsertti päätettiin laulamalla konsertin nimikkolaulu Diwalawala, johon myös yleisö otettiin mukaan. Kangasalan kivikirkosta poistuttiin niin suomalaisten kuin botswanalaisten hyvin tunteman virren Siunaa koko maailma soinnuissa.

800 karjalanpiirakkaa päivässä

Konsertin jälkeen illanvietto Kangasalla jatkui Ukinrannalla Sinapinsiemen ry:n Tulisija-talossa.

Kauniit järvimaisemat olivat ehtineet jo tulla tutuksi kuorolaisille, sillä Cathedral Male Voices oli viime torstaihin mennessä, ehtinyt jo tehdä laajan kierroksen ympäri Suomea. Kiertue huipentui Helsingissä järjestettäviin Valtakunnallisiin Lähetysjuhliin.

– Olemme täällä kulttuurivaihdon merkeissä. Haluamme jakaa suomalaisille afrikkalaista musiikkia, mutta toivomme myös oppivamme suomalaista kansanperinnettä, kuoron kordinaattori Kagiso Setilo kertoo.

Toive on myös toteutunut, sillä saunan löylyjä on koeteltu ja karjalanpiirakoita leivottu. Ihmetystä kuitenkin herättivät karjalanpiirakoiden leipojat.

– Vierailimme leipomossa, jossa leivottiin lähetystyön hyväksi.  Siellä oli paljon vanhoja ihmisiä leipomassa ja he valmistivat jopa 800 karjalanpiirakkaa päivässä.  Muutenkin olemme nähneet paljon vanhoja ihmisiä, jotka ovat edelleen terveitä.  80-vuotiaita yhä pyöräilemässä, Setilo hämmästelee.

Yksi selitys vanhusten hyvään kuntoon on myös löydetty.

– Ruoka on täällä erilaista. Suomessa syödään paljon salaatteja. Botswanassa syödään yksi kunnon ateria päivässä, ja kunnon aterialla täytyy aina olla tarjolla punaistalihaa. Täällä syödään todella monta kertaa päivässä, jopa 5-6 kertaa, mutta ruoka on terveellistä eikä lihota, Kagiso Setilo ja musiikinjohtaja Samuel Samuel miettivät.

Samuel Samuel ja Kagiso Setilo kertovat että kuoro on todella nauttinut ajastaan Suomessa. Vierailun huippuhetkiin on kuulunut myös esiintymiset suomalaisten kuorojen kanssa.

Klaukkalassa kuoro esiintyi lapsikuoron kanssa. Setilo kertoo esiintymisen olleen ihmeellinen kokemus, sillä kuorolaiset olivat hyvin hämmästyneitä siitä, kuinka hyvin lapset pystyivät laulamaan eri äänialoja. Kagiso Setilo kertoo nauttineensa paljon myös Staff-kuoron kanssa esiintymisestä.

-He ovat kuin ammattilaisia ja kova harjoittelu näkyy, kehuu Setilo.

Kuoro odottaa innolla myös Lähetysjuhlia, jossa kuoro esiintyy kahden tunnetun suomalaisen musiikkiryhmän Jakarandan ja Safarin kanssa. Jakarandan ja Safarin esittämä musiikki on saanut paljon vaikutteita eteläisestä Afrikasta.

Rytmi, lämpö ja kiitollisuus – näin kaksi ensimmäistä saavat joukkoonsa kolmannen. Nämä asiat välittyivät kuoron vierailun kautta botswanalaisesta elämästä. Kiitollisuuden ilmaiseminen on botswanalaisille tärkeää ja luontevaa. Tämä näkyy niin jumalanpalveluksen lauluissa kuin arjen kohteliaisuutenakin. Kagiso Setilo haluaakin esittää kuoron suuret kiitokset heidän kokemastaan ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta. Setilo lupaa myös kuoron vievän suomalaisten lämpimät kiitokset mukanaan Botswanaan. Kaukolämpö toimiikin kumpaankin suuntaan.