Pitkä kesä alkoi

13.06.2013 09:30

Pirjo Sivosen kesä alkoi niin kuin opettajan kesät yleensä. Vasta syksyllä odottaa iso muutos, kun elokuun alkupäivät eivät katkaise lomaa.

– En ole ihan vielä tottunut ajatukseen, nauraa äidinkielen lehtori Pirjo Sivonen eläkkeelle siirtymisestään.

Opettajan kesä olisi joka tapauksessa juuri alkanut.

Yhdeksäsluokkalaiset todistuskansioineen ja ruusuineen ja ylioppilaat valkolakkeineen on hyvästelty, muut tavataan syksyllä uusilla luokkaetuliitteillä varustettuina. Pihanurmi tuoksuu lomalta alkukesän helteessä.

Pirjo Sivonen ei enää elokuussa palaa opettamaan Pälkäneen yhteiskouluun, vaan hänen kesänsä saa jatkua rauhassa siihen asti, että syksy sen katkaisee.

– Ei minulla ole mitään suuria suunnitelmia. Kesä maalla on aivan ihana; nautin nyt ensin siitä. Aion kyllä matkustella – satunnaisen hallitusti – ja sitten luen kaikki kirjat, joita en ole kiireisinä talvikausina ehtinyt, Pirjo Sivonen luettelee.

Hän nauttii myös liikunnasta, hiihtämisestä ja pyöräilystä. Sitä paitsi perheen 8-vuotias Kaapo-koira on pätevä ihmisten lenkittäjä, jos päivän liikunta-annos jostakin syystä uhkaisi jäädä väliin.

Sivosilla on myös 8-, 6- ja 2-vuotiaat lapsenlapset, jotka asuvat nykyisin lähellä, Tampereella.

– En pääse opettajanroolistani: kasvatan uutta teatterisukupolvea. Käydään lasten kanssa katsomassa kaikki mukavat lastennäytelmät, mihin vain päästään, Pirjo Sivonen kertoo.

Hän ei sulje kokonaan pois mahdollisuutta, että innostuisi vielä jonkinlaiseen vapaaehtoistyöhön. Hänellä on pitkä kokemus ammattijärjestötehtävistä.

– Mutta mietin sitä sitten myöhemmin. Nyt vain nautin vapaudesta.

 

Maakuntien kautta Pälkäneelle

Pelkästään Pälkäneen yhteiskoulussa Pirjo Sivosella täyttyi 28 vuotta yhtämittaista opetustyötä.

Sivosten mäkiuuni savustus- ja leivinuuneineen muodostaa yhdessä maakellarin kanssa mainion kesäkeittiön. Pirjo Sivonen ja Kaapo miettivät tulevia mahdollisuuksia.

Sitä edelsi pitkä kierros ensimmäisestä vakinaisesta opettajanpaikasta Utsjoelta Kuopion hotelli- ja ravintolakoulun äidinkielen lehtoriksi ja sieltä edelleen Pohjanmaalle, missä hän päätyi joksikin aikaa alakoulunopettajan äitiyslomasijaiseksi Alavudelle ja sittemmin äidinkielenopettajaksi Jalasjärven lukioon.

Välissä syntyi kaksi lasta ja sitten rakennettiin vakiintumisen merkiksi oma talo Pälkäneen keskustaan Kostianvirran rannalle. Puoliso Martti Sivonen jäi kolme vuotta sitten eläkkeelle Pälkäneen lukion äidinkielenopettajan virasta.

– Meillä oli harvinainen onni saada työtä samalta paikkakunnalta, vaikka olemme molemmat äidinkielen opettajia. Se oli yksi asia, joka sinetöi tänne jäämisen, Pirjo Sivonen kertoo.

– Olen opettanut kaikenikäisiä alakoululaisista ylioppilaspohjaisille luokille saakka. Se on ollut hyvä otanta opetustyöstä ja samalla retki Suomenmaassa, hän toteaa.

Viimeisinä kouluvuosina hän oli osa-aikaeläkkeellä, mikä toteutuu opettajan työssä siten, että opetettavia ryhmiä on vähemmän.

– Se oli hyvä ratkaisu, pehmeä lasku eläkkeelle, Sivonen arvioi.

Hänet kuljetettiin koulusta eläkkeelle mopoautosaattueessa.  Mopoautot kuuluvat hänen elämäänsä, halusi hän itse sitä tai ei, kun kotipihan aidan takana aukeaa nuorison mieleinen uimaranta ja vapaa-ajanviettopaikka.

– Mutta viihdymme tässä yhtä kaikki. Emme suunnittele lähtöä Pälkäneeltä, hän vakuuttaa.

 

Ompelukone urkuharmonina

Pirjo Sivonen on syntyisin Lahdesta ja varttui Tuuloksessa. Oppikoulun hän kävi Hämeenlinnassa ja lukion Lahdessa.

– Lukiossa en ollut ollenkaan varma, mille alalle lähtisin. Pidin kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta, mutta mietin myös kirjastoalaa ja toimittajan ammattia. Olin Aamulehdessä harjoittelijana, mutta minua häiritsi sanomalehdentoimittajan kiireinen työrytmi. Olisin halunnut kypsytellä juttuja edes seuraavaan päivään, mutta siellä ne piti saada valmiiksi parissa tunnissa, Pirjo Sivonen kertoo.

Hän uskoo, että opettajan työ oli lopultakin hänellä verissä. Pienenä alaluokkalaisena hän leikki mielellään koulua, piti esityksiä muille lapsille ja polki Singerin ompelukonetta, joka oli olevinaan urkuharmoni.

– Joku veto esillä olemiseen ja järjestelemiseen minulla kai oli luonnostaan. Kyllä nyt voin sanoa, että olin oikeassa paikassa.

Äidinkieli oli opetusaineena aina kiinnostava, koska siinä on monta puolta.

– Esimerkiksi ilmaisutaito avaa aivan uuden näkemyksen oppilaaseen, koska siinä paljastuu oppilaista paljon sellaista, mikä ei tule teoriatunneilla esiin. Ja siinä näkee usein mahtavaa kehittymistä, kun arka oppilas saavuttaa itseluottamusta ja esiintymisvarmuutta. Usein kehitys matkan varrella on tärkeämpi asia kuin lopputulos, Sivonen pohtii.

Rauhaa koululle

Näinä päivinä ei voi tehdä opettajan haastattelua kysymättä koulumaailman muutoksesta. Se on niin nopea ja sivusta seuraten vaikuttaa jopa

Nyt emännällä on entistä enemmän aikaa minulle! Pirjo ja Martti Sivosen Kaapo-koira on tyytyväinen, kun koko perhe on päivisinkin koolla.

hallitsemattomalta.

Pirjo Sivonen nyökkää: kyllä, viime vuosien muutos on ollut ennen näkemättömän nopea.

Siihen vaikuttavat enemmän koulun ulkopuolelta kuin itse koululaitoksesta tulevat tekijät, muun muassa älypuhelimet ja tietotekniikan pikaharppaus yhdestä oppiaineesta lähes jokaisen oppitunnin osaksi. Nettimaailma vie nuorten aikaa ja huomiota kotonakin ja se taas muuttaa suhtautumista koulutyöhön.

– On havaittavissa sellainen muutos, että oppilaissa on entistä enemmän ääripäiden aineksia: hyviä ja heikkoja. He eivät enää asetu Gaussin käyrälle, missä arvosanojen 7 ja 8 tasoisia pitäisi olla eniten. Se on mielestäni merkki siitä, että jotain poikkeavaa on tapahtumassa. On hyvä, jos koti ja koulu yhdessä pystyvät tukemaan murrosiän myllerryksessä painivaa nuorta. Vanha jako on kuitenkin pitänyt paikkansa hyvin kauan, hän kertoo.

Pirjo Sivosen mukaan koulumaailma tarvitsee tällä hetkellä eniten rauhaa: rauhaa tehdä tavallista työtä. Rauhan puute ei tarkoita hänelle pelkästään levottomia oppilaita vaan myös hallintoviranomaisilta tulevia jatkuvia muutosvaatimuksia. Esimerkiksi uudet erityisopetuslait on juuri sisään ajettu, joten nyt pitää antaa koululle aikaa toteuttaa opetus niiden mukaisesti. Koulussa paras asia olisi voida yksinkertaisesti opettaa ja oppia.

– Ennen opettajan työ oli helpompaa, koska ympärillä olevia muuttujia ei ollut niin paljon. Nuoruuteni on ollut toisenlaista – tuntuu että on valovuosi väliä!

 

6. opettajainhuone oli paras

Pirjo Sivonen laskee, että Pälkäneen yhteiskoulun opettajainhuone oli hänen urallaan kuudes – ja ehdottomasti paras, hän vakuuttaa.

– Täällä on ollut hirveän hyvä opettajakunta, ja olen iloinen siitä, että olen saanut nuoria kollegoita rinnalleni. Olen aina saanut apua ja tukea, kun olen tarvinnut.

Esimiehet, rehtorit, ovat vaihtuneet mutta yksi pysyy ja kestää tyynet ja myrskyt: asiakaspalvelusihteeri Arja Penttilä.

– Arja se koulua pitää pystyssä, hän tietää kaikki ja huolehtii asiat järjestyksen, Sivonen hymyilee.

Arvokasta apua on tullut myös koulun naapurista, kirjastosta.

– Koko Pälkäneellä oloaikani kirjasto on ollut äidinkielenopetukselle erinomainen tuki ja yhteistyökumppani. Kirjavinkkaukset, kirjailijavierailut, kaikki on järjestynyt hyvin yhdessä. Kirjasto tosiaan palvelee täällä erinomaisesti, Pirjo Sivonen kiittää.

Hän ei ole opettanut Pälkäneen vuosinaan lukiossa mutta lukion elämä saman katon alla sekä koulussa että kotona tuli tietysti läheiseksi.

– On todella sääli, jos Pälkäneellä ei pystytä säilyttämään omaa lukiota. Sillä on vahvuutensa, vaikka ne eivät vertailuissa näy. Ongelmiin pystytään puuttumaan heti ja yksilötasolla. Jokainen oppilas on tärkeä, ja kun heitä on vähän, erilaisuudelle on tilaa. Sikäli koulun henki luo hienot puitteet oppia, hän sanoo.