Teatterikaravaani on pystyttänyt leirinsä Sappeenvuoren laelle tuoden tullessaan Juice Taiteilija elämää -musikaalin. Karavaanilaisten soittolistalta löytyvät Juhani ”Juice” Leskisen tunnetut ja nostalgiaa hivelevät kappaleet. Musiikkinäytelmän on ohjannut ja käsikirjoittanut Heikki Vihinen. Näytelmä sai ensi-iltansa Sappeen kesäteatterissa viime keskiviikkona; sitä ennen Juicen elämäntarinaa on musiikin keinoin esitetty Tampereella ja Helsingissä.
Musikaalissa Juicen punaisen huivin päähänsä kietaisee Otto Kanerva, joka on omaksunut Juicen olemuksen sormenpäitään myöten. Hänen tulkintansa Juicen kappaleista on oivallista katsottavaa.
Koko kansan tunteman hahmon esittäminen sisältää monia kompastumisen mahdollisuuksia, mutta Kanerva pukeutuu Juicen liiveihin ammattitaidolla.
– Kaikilla on oma käsityksensä Juicesta, tärkeää onkin oman näköisen tekeminen. Käsikirjoitus on se, mikä toisaalta vapauttaa ja toisaalta antaa omat raaminsa. Eli astutaan niihin saappaisiin mitkä annetaan, ja nyt on kyseessä musiikkinäytelmä. On tärkeää olla kunnianhimoinen, mutta ei pidä suhtautua liian vakavasti, Kanerva avaa metodiaan.
Suosittua musikaalia esitetään jo kolmatta kesää ja Kanerva laskeskeleekin, että on esittänyt esimerkiksi kappaleen Syksyn sävel jo noin 170 kertaa. Kappale on myös hänen suosikkinsa Juicen lauluista.
– Syksyn säveltä ei saisi sanoa lempikappaleeksi, kun se on niin perinteinen, laulettu jo rippikoululeireiltä lähtien. Mutta siinä on vain niin hirveän hienot sanat. Laulaessa oikein havahtuu.
Näytelmässä ei käydä Juicen elämää tapahtuma tapahtumalta läpi, vaan yleisölle näytetään tuokiokuvia ja välähdyksiä taiteilijan elämästä. Musikaalin tarina etenee hyvin vahvasti Juicen laulujen tahdittamana, ja mikäpä siinä: Juicen omat lyriikat kertovat parhaiten taiteilijan värikkäästä elämästä.
Monta tuttua hittiä kahden tunnin aikana ehditäänkin kuulla, musiikkinäytelmässä esitetään yli kaksikymmentä Juicen kappaletta.
Manserockin syntytarina
Musiikkinäytelmässä palataan niin sanotun manserockin syntykipinöihin. Esityksessä muistellaan manserock-ilmiön jännittävää alkutaipaletta 1970- ja 1980-luvuilla.
Juicen äiti toivoo pojastaan kunnon yliopistomiestä, mutta Juankoskelta Tampereelle opiskelemaan saapunut nuori Leskinen löytää sielunelämälleen luontevamman kodin yliopiston pitkien käytävien sijasta Tillikasta ja Tavastialta. Pian eri kokoonpanojen muodossa Juice Leskinen valloittaa soittolavoja ympäri Suomea ja myös ulkomaitakin – norjalainen villapaita kainalossa.
Arvatenkaan poliisi ei Juicen sovinnaisuussääntöjä rikkoneesta esiintymisestä pidä ja putkareissuahan se lupaa. Juicen heikkona hetkenä Jumala saapuu osoittamaan tukensa Juicelle ja hänen luovalle työllensä. Kuten yleensä, Jumalan suusta kuullaan illan nokkelimmat kommentit ja syvimmät viisaudet. Tässä näytelmässä Jumala ei tuomitse, vaan tarttuu itsekin kitaraan ja laulaa mistäpä muustakaan kuin rakkaudesta.
Energisen impulssin tuovat Juicen soittokaverit, tutumpaakin tutummat Pate Mustajärvi ja Martti Syrjä. Nuorella energialla, uskalluksella ja röyhkeydelläkin aletaan laittaa suomalaisen rockin ja popin historiaa uuteen uskoon. Näyttelijöiden sähköinen paketti myös toimii: täydellä teholla ja tunteella esitetyt kappaleet saavat yleisön innostumaan.
Musikaalin voimakenno sijaitsee tietysti bändissä. Hyvin soittava bändi on musikaalin ehdoton valtti ja voltti.
Syksyn säveliin asti
Sappeen jylhät maisemat, kuusimetsän katve, on vaikuttava miljöö esittää kesäteatteria. Tämän mittaluokan ympäristö ei myöskään voi olla vaikuttamatta näytelmään.
– Täällä vain taivas on kattona, erittäin avara tila. Tällöin hienovaraisemmat asiat jäävät, ja käytetään erilaista näyttelytekniikkaa. Ei kannata pipertää pientä, Otto Kanerva kertoo.
Mutta mitä sitä pientä tekemäänkään, kun suurta on tultu näyttelemään.
Yleisölle on kuitenkin tarjolla katto päänsä päälle, sillä vaikka lava on taivasalla, on katsomo katettu sateen varalta.
– Sateen sattuessa vain näyttelijät kastuvat, silloin tämä näytelmä voikin muuttua kärsimysnäytelmäksi, nauraa Heikki Vihinen.
Olipa mustaa huumoria tai aivan tavallista, ja sää mikä hyvänsä, niin karavaani ei poistu paikalta ennen syksyn sävelen alkua.
Kommentointi on suljettu.