Muinaismuistolaki johtaa kohtuuttomuuksiin

Voimassa oleva Muinaismuistolaki on vuodelta 1963 ja tulee näinä päivinä olleeksi voimassa jo 50 vuotta. Laissa on pykäliä, jotka ainakin nykyään tuntuvat hyvin kohtuuttomilta. Käytännössä melkein mikä tahansa kiviröykkiö, maakumpu, jopa yksittäinen puukin voi olla muinaismuistolain alainen ja tältä osin laki sivuuttaa omistajan oikeudet, sillä omistaja ei voi tehdä mitään ilman Museoviraston lupaa.

Jos meillä on esimerkiksi työkohde, joka sivuaa tai puuttuu suojelukohteeseen, työhön on saatava Museoviraston lupa. Lain 15. pykälän mukaan jos hankkeesta ”… aiheutuu muinaisjäännöksen erityinen tutkiminen tai erityisiä toimenpiteitä sen säilyttämiseksi, on hankkeen toteuttajan korvattava tästä johtuvat kustannukset tai osallistuttava niihin, mikäli sitä olosuhteet huomioon ottaen ei ole katsottava kohtuuttomaksi”.

Jos siis omistaja kaivattaa vaikka ojan muinaiskohteelle, josta löytyy tutkittavaa, hän joutuu maksamaan siitä, että hänen maaltaan löytynyttä esineistöä tutkitaan! Tästä voi omistajalle koitua ennalta arvaamattoman suuriakin kustannuksia, sillä lain maininta ”olosuhteet huomioon ottaen ei ole katsottava kohtuuttomiksi” on varsin epäselvä ja jättää aivan avoimeksi sen, mikä on kohtuullista, mikä kohtuutonta.

Pälkäneellä on arvokas muinaismuisto, noin 500 vuotta vanha kirkkoraunio, joka on ollut sadan vuoden ajan säiden armoilla. Nyt viimeisten kymmenen vuoden ajan rauniota on jälleen korjailtu. Muureja on vahvistettu, sakasti saatu katettua ja parhaillaan korjataan asehuonetta. Tätä arvokasta työtä tekevät pyyteettömästi kymmenet pälkäneläiset, jotka keräävät varoja hankkeen rahoittamiseksi sen lisäksi, että ovat saaneet apurahoja eri tahoilta. Mainittakoon Kordelinin säätiö ja Museovirasto. Raunion säilyttämiseksi on perustettu Pälkäneen Vanhankirkon suojeluyhdistys ry.

Kirkkorauniossa on tehty aika ajoin ilkivaltaa. Nyt tarkoituksena on varustaa raunio valvontakameroilla. Niitä varten on kaivettava pitkähkö kaapelioja. Kaivamista valvovat aluetaidemuseon työntekijät. Heti kaivuun alettua maasta alkoi paljastua luita.

Kun etukäteen ei voi tietää, kuinka paljon luita saattaa löytyä, onko mukana haudattu esineistöä, löytyykö tekstiilijäänteitä ja niin edelleen, on tutkimuskustannuksia mahdotonta arvioida etukäteen.

Niinpä työt on nyt keskeytetty, koska suojeluyhdistyksellä ei ole varoja kustantaa kaivamisen lisäksi mahdollisesti aiheutuvia tutkimuskuluja. Tietenkään valvontakameroilla ei pelasteta kirkkoa rapautumasta, mutta ne ennalta ehkäisisivät olemassa olollaan asiatonta käyttäytymistä alueella, ja lisäksi kaapelia tarvitaan myös rauniokirkossa järjestettävien tilaisuuksien – häät, konsertit ynnä muita sellaita – erilaisia laitteita varten.

Mutta itse asiaa. Eikö olisi syytä tarkastella 50 vuotta vanhaa muinaismuistolakia ainakin näiltä kustannuksia aiheuttavilta osin niin, että milloin Museovirasto tai maakuntamuseot puuttuvat asiaan tai ryhtyvät toimenpiteisiin jollakin kohteella, ne myös maksavat kaikki kulut, koska eihän jonkin hankkeen toteuttajalla ole ehkä vähäisintäkään kiinnostusta muuhun kuin oman työsuunnitelmansa toteuttamiseen? On aivan kohtuutonta vaatia muita osapuolia maksamaan Museoviraston kustannuksia tai osallistumaan niihin.

Paul Tiililä

Pälkäneen Vanhankirkon suojeluyhdistyksen kunniajäsen

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?