Mezzosopraano Katariina Heikkilä, miten musiikki tuli elämääsi?
-Laitikkalanala-asteella laulettiin paljon. Uskon, että ensimmäinen kipinä lähti sieltä. Aloitin myös pianonsoiton ala-asteikäisenä ja soitin sitä Pälkäneen kansalaisopistossa kuusi vuotta, myöhemmin sivuaineena Lahden konservatoriossa ja Sibelius-Akatemiassa. Täytyy kuitenkin sanoa, että olen surkea pianisti!
Lahdessa soitin sivuaineena myös kontrabassoa. Laulaminen tuli kuvioihin vakavammin ollessani 17-vuotias. Näin lehdessä ilmoituksen Pälkäneen kansalaisopiston laulutunneista. Ensimmäisellä laulutunnilla kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni ”livenä” klassista laulantaa silloisen opettajani Mari Vuorijärven suusta, ja se teki heti minuun suuren vaikutuksen. Halusin oppia laulamaan samalla tavalla.
Millaista musiikkia kuuntelet?
-Monenlaista musiikkia. Lapsena muistan kuunnelleeni Elvistä, Nirvanaa, Michael Jacksonia ja Taikapeiliä, unohtamatta tietenkään 90-luvun discohittejä. Myös Spice Girls oli kova juttu. Vanhemmiten olen alkanut löytää yhä useammanlaisesta musiikista jotain mielenkiintoista ja arvostettavaa, teininä olin paljon ehdottomampi, jolloin upposi lähinnä raskas rockmusiikki.
-Nykyisin kuuntelussa on usein sellaista musiikkia mitä itse parhaillaan työstän. Se auttaa uuden ohjelmiston omaksumisessa varsinkin, jos uutta opeteltavaa on paljon kerrallaan.
Ylipäätään säännöllisin väliajoin on saatava annos juuri Bachia, Händeliä tai Vivaldia, koska heidän musiikissaan on todellista svengiä! Jos haluan vaihtelua, silloin laitan vaikka Stam1nan soimaan.
Opiskelet viidettä vuotta Sibelius-Akatemiassa. Millaista aikaa opiskelu on ollut ja miksi valitsit pääaineiksesi oratorio- ja liedmusiikin?
Opiskeluaikana on karissut paljon turhia luuloja pois; mitä enemmän osaa sitä vähemmän tajuaa osaavansa.
Sibelius-Akatemiassa voi valita maisteriopintojen suuntautumisvaihtoehdoksi joko ooppera-, lied- ja oratoriomusiikin tai pedagogiikan. Kaksi vuotta sitten harkitsin vakavasti oopperan ja oratorion välillä ja onneksi valitsin jälkimmäisen.
Oratoriopuolella olen saanut itse vaikuttaa paljon siihen mitä laulan, ja minulla on ollut enemmän aikaa oman instrumenttini kehittämiseen. Oopperakoulutus on niin oma osastonsa, että sieltä on hankalampaa tehdä muiden osastojen opintoja, mutta oratoriopuolelta on helpompaa hypätä mukaan oopperakoulutuksen produktioihin, jos heillä on vajaata miehityksissä. Tein viime syksynä Siban oopperassa Sihteerin roolin Menottin Konsulissa.
Millaisissa paikoissa käyt esiintymässä?
Esiinnyn oratoriomusiikin puitteissa paljon kirkoissa ja lisäksi tietysti koulun produktioissa esimerkiksi Musiikkitalossa tai Akatemian vanhassa konserttisalissa. Nyt heinäkuussa pääsen esiintymään taas Savonlinnassa Olavinlinnan lavalle Timo Mustakallio-laulukilpailussa.
Pidätkö oopperasta?
Toki pidän. Ensimmäinen näkemäni ooppera oli Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset Tampereen oopperassa kymmenisen vuotta sitten.
Paras Kansallisoopperassa ja samalla ehkä paras näkemäni produktio ikinä on Vilppu Kiljusen ohjaama Béla Bartókin Herttua Siniparran linna tänä keväänä. Kävin katsomassa sen kahteen kertaan ja molemmilla kerroilla kaikki oli kohdallaan; musiikki, solistit, ohjaus, lavastus ja puvustus.
Yli sata vuotta sitten sävelletyn oopperan aiheet ovat edelleen ajankohtaiset, koska ihmiset ovat aina ihmisiä. Hyvästä oopperaesityksestä saa henkistä pääomaa siinä missä sitä saa vaikka hyvästä kirjasta. Lisäksi on aina hienoa nähdä kuinka asialleen omistautuneet ihmiset ovat tosissaan ja upeinta on nähdä heidän onnistuvan.
Olet mezzosopraano. Miten ja koska äänialat määritellään?
Äänityypin määrittely voi olla kinkkinen juttu. Minunkin äänestäni on esitetty määrittelyjä altosta sopraanoon.
Itse määrittelisin itseni epävirallisella termillä matalahko mezzosopraano. Joillakin laulajilla käsitys äänityypistä muotoutuu varhaisessa vaiheessa, tästä hyvänä esimerkkinä ovat usein lyyriset sopraanot.
Minun tapauksessani lopullinen äänityyppini alkaa muotoutua todennäköisesti vasta noin kymmenen vuoden päästä, koska raskaammat äänet kypsyvät hitaammin.
Nuorten laulajien ei kannatakaan keskittyä liikaa äänensä luokitteluun, vaan vain laulaa sellaista ohjelmistoa joka tuntuu hyvältä. Sen suhteen myös hyvät neuvot opettajalta ovat kullan arvoisia. Olen myös oppinut sen, että mitä tulee laulettavaan ohjelmistoon, pitää uskaltaa luottaa itseensä ja löytää oma juttunsa.
Millainen on menneisyytesi Laitikkalassa?
Asuin Laitikkalassa parikymppiseksi asti. Isäni on maanviljelijä ja kotona on aina ollut eläimiä; lehmiä, kissoja, kanoja, hevonen ja lampaita. Lapsena puuhasinkin paljon eläinten parissa ja ratsastus oli tärkein harrastukseni.
Olen aina ollut ylpeä hämäläisistä juuristani ja usein ihmiset ovat kiinnostuneita kun kerron mistä olen kotoisin; useimmat opiskelutoverini ja kollegani eivät ole kotoisin maatilalta!
Miksi haaveilet muutosta takaisin Laitikkalaan?
Mitä kauemmin on asunut kaupungissa, sitä enemmän on oppinut arvostamaan maaseudun hiljaisuutta ja puhtautta. Joskus seuratessani ihmisiä täällä kaupungissa tuntuu, että he ovat niin vieraantuneita oikeasta elämästä, etenkin lapset ja nuoriso.
Olen todella kiitollinen, että sain kasvaa maaseudulla.
