Mirja Yli-Vakkurin taide tarjoaa merkityksiä ja yllätyksiä

Mirja Yli-Vakkuri tekee taiteellaan taikatemppuja. Taiteilija muuttaa unohtuneesta materiaalista hengen tuotetta: vanha muovautuu hänen käsissään uudeksi ja unohdettu esine saa jälleen elämän. Yli-Vakkurin työt ovat monitasoisia esinekollaaseja, jotka saavat nauramaan ennakkoluulottomilla ratkaisuillaan, mutta myös pohtimaan esineiden vakavampaa symboliikkaa ja tarkoitusta.

Mirja Yli-Vakkuri pääsi luovan työn makuun suoritettuaan Alfa-Art taideoppilaitoksen kolmivuotiset opinnot vuosina 2004–2007. Kuvataidekoulussa hän sai valmiuden toteuttaa taiteellista puoltaan.

– Toteutan nuoruuden haavetta. Olen toiminut opettajana ja opinto-ohjaajana. Hauska puoli taiteilijana olemisessa on se, että taitelija voi olla elämän loppuun asti. Taiteen tekeminen on merkityksellistä ja aina kiinnostavaa, miettii Yli-Vakkuri.

Jo ennen kokopäiväistä taiteilijuutta, on taide ollut hyvin vahvassa roolissa Yli-Vakkurin elämässä. Taiteilijan mielestä taiteen tekeminen antaa energiaa tehdä ja yrittää yhä enemmän ja pidemmälle; se on henkinen voimavara ja ehtymätön ilonlähde. Nykymaailman keskittyessä materiaalin haalimiseen ja vaalimiseen, on taide ihmisen henkistä varallisuutta. Mirja Yli-Vakkuri haluaakin painottaa kulttuurin harrastamisen tervehdyttävää vaikutusta.

– Taidegallerioissa ja konserteissa käyminen on verrattavissa urheilusuoritukseen hyvinvoinnin kannalta. Taide on henkinen asia. Taide ja filosofia ovat lopulta ne jotka tekevät ihmisistä ihmisiä, Yli-Vakkuri pohtii.

 

Kehyksien kautta

Mirja Yli-Vakkuri hakee aina uudenlaista näkökulmaa taideteoksiinsa. Taiteen tekeminenkin alkaa päinvastaisessa järjestyksessä, vanhat taulujen kehykset toimivat usein ideoinnin alkuunsysääjinä.

– Vanhat esineet puhuttelevat, puu ja erityisesti vanhat kehykset ovat innostavia. Työskennellessä minua kiinnostaa ennen kaikkea eri materiaalien ennakkoluuloton yhdisteleminen, esimerkiksi mitä tapahtuu kun laittaa vasaran ja helmen vierekkäin.

Mirja Yli-Vakkuri haluaa hyödyntää jo olemassa olevan esinevarannon taiteessaan, kaikkea ei tarvitse luoda uudestaan. Sukulaiset ja ystävät tietävätkin kenelle kannattaa tuoda näytille ylimääräiset tavarat varastoista ja kirjahyllyistä, mutta taiteilijan tarkka seula erottaa heti oikeasti potentiaalisen esineen.

– Maailma pursuaa materiaalia ja ainetta. Sen lisäksi että meillä on hirveästi tavaraa, niin nykyään myös heitetään paljon esineitä pois. On paljon ilman käyttöä olevia valmiita kauniita esineitä. Ihan arkisessa esineessäkin voi olla todellista kauneutta. Taiteilijan kokeiluiden ja kokemuksen kautta vanha tavara saa uuden muodon yllättävässä yhteydessä.

Varkaisilla

Mirja Yli-Vakkuri aloitti taiteen tekemisen perinteikästä tietä piirtämällä ja maalaamalla. Luovamatka on kuitenkin johtanut hänet kolmiulotteisten teosten pariin.

– Esinekoosteiden avulla voi ilmaista huumoria. Minä tykkään rönsyillä, tämä on kivaa ja jos katsojakin nauttii niin ihanaa, toteaa iloisesti naurava Yli-Vakkuri. Taiteilijan esinekoosteet ovat hyvin moniulotteisia ja leikillisyyden alta saattaa paljastua vakavampi ajatus. Taideteokset sisältävät symboliikkaa ja tarinoita, mutta ne ovat ilo myös silmälle. Tulee hyvä mieli, kun kauniille mutta tarpeettomaksi jääneelle esineelle on löytynyt uusi, kaunis merkitys.

Mirja Yli-Vakkurin mukaan AteljeeGalleria Virpi & Orbin kesän näyttelyn Luovuuden ilo -nimi merkitsee sitä, että kaikki voivat päästä osalliseksi luomisen riemusta. Taiteilija muistuttaa, ettei taiteeseen tarvitse suhtautua aina juhlallisen vakavasti. Tärkeintä on että tulee avoimin mielin kohtaamaan taidetta.

– Voi tulla hymyilemään ja nauramaan töille. Ja ideat voi tulla varastamaankin jos todenteolla inspiroituu, rohkaisee Mirja Yli-Vakkuri.

Mirja Yli-Vakkuri tekee taikatemppuja esinekoosteillaan.

 

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?