Kostianvirta 1713: Uraauurtava tutkimus taistelusta ilmestyy Pälkäne-viikolla Seppo ja Tapio Korppoon toimesta

Kun Kostianvirran taistelu päättyi eilen

Kostianvirran taistelu on sotatapahtuma, josta kerrotaan aina samat perusasiat riippumatta siitä, ovatko kohdeyleisönä alakoululaiset vain

– Tällä paikalla ei lapsenakaan riehuttu. Muistomerkin äärellä oltiin aina kunnioittavasti, Seppo ja Tapio Korpppoo kertovat.

asiantuntijat.

Taistelua on tutkittu ja siitä on kirjoitettu melko vähän. Ruotsalaisen historiantutkijan H. E. Uddgrenin vuonna 1906 ilmestynyt teos Kriget i Finland 1713 on edelleen perusteellisin asiasta tehty selvitys, johon myöhempi tutkimus paljolti nojaa.

Näkökulmien vähäisyydestä johtuu, että käsitys taistelun tapahtumista on melko yksipuolinen ja kliseinen. Siihen todellisuuteen kesäpälkäneläiset veljekset Seppo ja Tapio Korppoo ryhtyivät hakemaan muutosta jo runsas vuosikymmen sitten.

Kumpikaan ei ole koulutukseltaan historioitsija.  Seppo Korppoo on insinööritoimisto ja markkinointiyritys Rate International Oy:n toimitusjohtaja. Yritys toimii Suomen lisäksi Venäjällä ja Baltian maiden alueella, mikä on ollut ratkaisevan tärkeää veljesten suunnitelmien kannalta.

Tapio Korppoo puolestaan on koulutukseltaan ekonomi ja työskentelee Nordea-pankissa asiantuntijajohtajana. Mutta yhteinen kiinnostuksen kohde on tehnyt veljeksistä harrastajatutkijoita, kielenkääntäjiä ja menneisyydessä seikkailevia tutkimusmatkailijoita.

Nyt he ovat pääsemässä tavoitteeseensa. Taistelun 300-vuotisjuhlavuonna ilmestyvä nuoren venäläisen Aleksei Blandovin tutkimus tuo vihdoin uutta valoa Kostianvirran tapahtumiin, veljesten toimittamana, suomentamana ja kustantamana.

Sen ilmestyttyä tiedämme, millaista oli, kun taistelu käytiin eilen tai viime viikolla.

 

Kuoppia ja muita arvoituksia

Tuolta suunnasta! Seppo Korppoo (vasemmalla) ja Tapio Korppoo pohtivat yhtä samoja kysymyksiä kuin pikkupoikina. Lapsuudessa mielikuvitus siivitti mietteitä, nykyisin monipulinen tieto- ja tutkimuspohja.

Korppoon veljesten isä, Seppo Korppoo vanhempi, oli kotoisin Pälkäneeltä. Hänen vanhempansa olivat Onkkaalan kansakoulun pitkäaikaiset opettajat Pauli ja Tilda Korppoo. Erityisesti Pauli Korppoo oli aktiivinen paikallinen vaikuttaja, ja niissä toimissaan hän perehtyi tarkasti Pälkäneen oloihin ja historiaan.

Osa veljesten kiinnostuksesta Kostianvirran taistelun aikaan onkin jo isoisän peruja.

Vaikka isä-Sepon oma perhe asui Hämeenlinnassa, kesäkoti pysyi aina Pälkäneellä, ja pälkäneläinen perinne välittyi vahvasti neljälle lapselle – sotineen ja vainolaistarinoineen kaikkineen.

– Se oli meistä mahdottoman jännittävää. Leikimme muistomerkkialueella, pyöräilimme maakuoppien yli ja kuvittelimme, millaista sota olisi ollut niin kauan sitten, Tapio Korppoo muistelee.

Suuri Pohjan sota yhdistyi pikkupoikien mielessä myös oman isän kertomuksiin Suomen viimeisimmistä sodista. Vihollinen oli sama kummassakin.

Veljekset koettivat jo pikkupoikina hahmottaa sodan kulkua tutkiessaan ruohottuneita kuoppia ja kaivantoja. Vuosikymmenet eivät ole verottaneet innostusta.

– Kuvittelin lapsena, että ampumahaudan takana vieretysten olevat kuopat olisivat olleet tykkejä varten. Mutta eihän täällä niin montaa tykkiä edes ollut. Todennäköisempää on, että kuopat ovat olleet miesten suojapaikkoja, jonkinlaisia korsuja, vaikka ei sitä sanaa siihen aikaan tunnettukaan, Tapio Korppoo pohtii.

– Kuopat varmasti katettiin risuilla ja havuilla tai jollakin sen tapaisella, sillä piti olla kuiva paikka ainakin ruutia varten. Tuon ajan sodissa yksi suurimmista ongelmakohdista oli ruudin säilyttäminen niin, että se ei päässyt kastumaan. Ja tarvitsivathan lepovuorossa olevat sotilaat jonkinlaista suojaa, vanhempi veli täydentää.

 

Aikalaislähteitä jäljittämässä

Venäläisten laatima kartta Kostianvirran taistelusta.

Seppo ja Tapio kasvoivat aikanaan sotaleikki-iän ohi, mutta he jatkoivat sitä toisenlaisessa muodossa. He ryhtyivät lukemaan ja tutkimaan kaikkea, mitä suuresta Pohjan sodasta ja Kostianvirran taistelusta on kirjoitettu. Pian kävi selväksi, että kirjoittajien käyttämät aikalaislähteet olivat melko ohuet.

Veljekset penkoivat aluksi itse Ruotsin valtionarkistosta esille sieltä löytyvän aineiston, muun muassa C. G. Armfeltin heti taistelun jälkeen kirjoittaman raportin, ja käänsivät sen suomeksi saatuaan ensin apua 1700-luvun ruotsin kirjoitusmerkkien tulkintaan.

Riksarkivetin jälkeen oli edessä vielä suurempi haaste: venäläiset lähteet. Kuka pääsisi niihin käsiksi ja kuka niitä osaisi lukea? Vastaus kuuluu: yliopiston tutkijat, mutta ensin piti keksiä, millä keinolla suomalainen veljespari saisi heidät tarttumaan työhön.

– Puhuin ongelmastani yhdelle tapaamalleni Pietarin kaupungin virkamiehelle, jonka tytär opiskelee historiaa. Hän tarjoutui soittamaan Pietarin yliopiston johtajalle, professori Juri Krivošeeville, kertoo Seppo Korppoo, joka Venäjällä toimivana yrittäjänä asuu osan ajastaan Pietarissa.

Pian professori Krivošeev ottikin häneen yhteyttä ja tiedusteli, mistä olisi kysymys. Selvisi, että hänellä oli tiedossa nuori jatko-opiskelija, jonka oma tutkimusaihe liittyy Venäjän laivaston perustamiseen ja Pietari Suuren aikaan. Sillä tavoin löytyi Aleksei Blandov.

– Kuka tahansa historian opiskelija tai tutkijakaan ei siihen pystyisi, sillä 1700-luvun alussa käytetty venäjän kieli ja kirjoitustapa poikkeaa niin paljon nykyisestä, että sitä täytyy ensin opiskella monta vuotta, ennen kuin voi lukea lähteitä, Korppoon veljekset selittävät.

Niinpä Aleksei Blandov on kahlannut läpi asiakirjoja, joihin todennäköisesti kukaan ei ole lukenut sen koommin, kun ne lakkasivat kiinnostamasta aikalaisia.

Ylitettiinkö Mallasvesi salaa?

Kostianvirran muistomerkkialueen hirsivarustukset ovat rekonstruktioita. Alkuperäisissä tiedetään olleen samannäköiset ampuma-aukot.

Uusi tutkimus vahvistaa toisaalta sen, mitä jo tiedetään: mitään mullistavaa uutta esimerkiksi taistelun kulun suhteen ei ole odotettavissa. Mutta

paljon kiinnostavaa on luvassa, ennen kaikkea tarkentuvaa ajankuvaa ja erilaisia yksityiskotia.

Aikalaisten omat kertomukset, joita on löytynyt muun muassa kuulustelupöytäkirjoista, ovat tarkinta mahdollista dokumenttia, mitä 300 vuoden takaisista tapahtumista voidaan tavoittaa. Ne voivat myös muuttaa kliseisiä mielikuvia tapahtuneesta.

Yksi tyypillinen käsitys, jota siirretään aina uudelle sukupolvelle, liittyy venäläisjoukkojen Mallasveden ylitykseen. Sen mukaan siirtyminen tapahtui sumun turvin Ruotsin armeijan tietämättä ja huomaamatta.

– Höpöhöpö, tuhahtaa Seppo Korppoo.

– Sumu oli epäilemättä suureksi avuksi, koska se esti näkyvyyden järvelle, mutta on mahdoton ajatus, että 6000 miestä meloisi järven yli lautoilla niin, ettei ääniä kuuluisi rannoille asti. Sitä paitsi, totta kai Armfeltilla oli tiedustelijat liikkeellä koko ajan, hän sanoo.

Myöskään 500 lautan rakentaminen ei voinut sujua niin, etteivätkö ruotsalaiset olisi siitä tienneet. Lauttatarpeiksi revittiin monen kylän hirsirakennukset, mikä epäilemättä näkyi ja kuului kauas, eikä sen suuruinen työmaa millään muutenkaan pysyisi huomaamattomana.

– Todennäköisesti ruotsalaiset olivat koko ajan selvillä, mitä venäläiset aikovat. Mutta heillä ei ollut selvää käsitystä, minne venäläisjoukot olivat rantautumassa, koska tarkalleen, ja paljonko heitä oli tulossa. He saattoivat yrittää ampua venäläisiä lautoille, ja sieltä varmaan vastattiin tuleen. Luulisin, että järvellä kävi aika melske eikä mikään hiljaisuus, Seppo Korppoo pohdiskelee.

– Hetkinen, tuosta ei kyllä ole yhtään dokumenttia, Tapio Korppoo tarkentaa.

Mutta dokumenttejakin on koossa enemmän kuin koskaan ennen, kun uusi tutkimus ilmestyy. Ja mitä enemmän niitä on käytettävissä, sitä paremmat mahdollisuudet on luoda mielikuvia tapahtumien kulusta.

 

Melkein maalissa

Seppo ja Tapio Korppoon projektin päämääränä on ollut koko ajan vuosi 2013.

– Niin sen alusta asti ajattelimme, että jos jotain tehdään, se tehdään täksi vuodeksi, Tapio Korppoo sanoo.

Ja nyt ollaan melkein maalissa.

Tutkimus julkistetaan Pälkäne-viikon perjantaina 26. 7. Nuijantalolla Sotahistoriallisen seminaarin päätteeksi. Mikäli Aleksei Blandov voi saapua tilaisuuteen, hän itse kertoo aiheesta suomeksi tulkatussa esitelmässään. Jos hän ei pääse paikalle, hänen esitelmänsä luetaan yleisölle.

Julkistamistilaisuuden yhteydessä on mahdollisuus keskustella kirjan tekijöiden ja kustantajien kanssa. Samalla on tarkoitus esittää minuuttia kestävä nuoren venäläistaiteilijan Anna Smirnovan laatima noin 8-minuuttinen kuva-animaatio Kostianvirran taistelun tapahtumista. Animaatiossa on suomenkielinen selostus.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?