Holjan historiassa käännettiin uusi lehti, kun Kukkian ja Haltianselän väliseen salmeen perustettiin höyrysaha vuonna 1890.
Siihen saakka seutu oli ollut harvaan asuttua. Maat oli jaettu ympäristön kylien kesken, ja niiden torppia oli noussut sinne tänne.
– Nyt olemme Lähteenpäällyksen torpan mailla. Nimensä se sai lähteestä, jonka yläpuolella torppa oli. Peltosaralla on edelleen toimiva lähde, Risto Helminen kertoi lauantaina Soukkion hallin pihamaalla.
Kukkia-seuran perinteinen kirkastuslauantain kotiseuturetki täytti paikalle varatut penkit lähes viimeistä sijaa myöten. Risto Helmisen lisäksi Holjan kiehtovasta historiasta esitelmöi Jaakko Sjöstedt. Molemmat miehet ovat tehneet Holjasta myös kirjan, jotka saivat alkunsa kansalaisopiston kurssilla.
Sahan omistajien jälkeläisenä Helminen keskittyi kirjassaan ja lauantaisessa esitelmässään kylän teollisuushistoriaan. 1700-luvun lopulla syntynyttä torppaa koko ikänsä asunut Jaakko Sjöstedt puolestaan kertoi kirjassaan ja esitelmässään Holjan kulman elämänmenosta.
Ensimmäinen höyrysaha oli itärannalla
– Saha oli kulmakunnan ydin kahdeksan vuosikymmenen ajan. Holjaan alkoi syntyä asutusta, kun saha järjesti työntekijöilleen tontteja, Jaakko Sjöstedt sanoi.
Saha sekä sen yhteyteen syntynyt mylly, meijeri ja leipomo säteilivät ympärilleen hyvinvointia ja palveluita. Jaakko Sjöstedt laski, että Holjan kulmalla on ollut kauppaliike seitsemässä eri kiinteistössä.
– Kun yksi lopetti, niin toinen aloitti. Oli aikoja, jolloin Holjassa oli samaan aikaan kaksikin kauppaliikettä.
Holjan teollisuushistorian aloitti Kalle Antinpoika Pätiälä, joka rakennutti vuonna 1890 höyrysahan ja myllyn Holjan salmen kirkonkylän puoleiselle itärannalle. Samaan aikaan länsirannalle rakennettiin meijeri.
Noin vuoteen 1910 saakka toimineen sahan vaiheista on vähän tietoa. Eniten tätä aikakautta valotti Risto Walleniuksen löytämä kontrahti, jolla hänen isoisän isä Valdemar Wallenius pestattiin vuosiksi 1896–99 sahan hoitajaksi.
– Meijeri ei ilmeisesti kannattanut, sillä sitä yritettiin myydä jo 1896, Risto Helminen päättelee.
Velkaantuminen kaatoi sahan
Vuonna 1909 Puutavaraliike Luopioinen Oy rakensi länsirannalle uuden, sen ajan mittapuun mukaan uudenaikaisen sahan. Sen yhteydessä toimi myös höyläämö, ja merkittävä osa tuotannosta meni vientiin.
Saha sähköisti Luopioisten kehitystä. Sahalle hankittiin ylimitoitettu sähkögeneraattori, ja virtaa riitti myytäväksi myös Holjaan, Haltialle ja Luopioisiin. Kylät sähköistettiin varhain, vain reilut parikymmentä vuotta Tampereen jälkeen.
Sahan kehitystä jarrutti kuitenkin maailmansota ja kansalaissota. 1920-luvulla puu alkoi käydä kaupaksi, mutta yhtiö velkaantui.
Yhtiön osakkaina oli paikallisia isäntiä, mutta päätösvaltaa käytti Kalle Antinpoika Pätiälän poika Kalle Kustaa Pätiälä. Tehtailijana ja suurena maanomistajana tunnetun Pätiälän maineen turvin saha sai luottoa ja velkaantui.
– Jo vuonna 1926 rahoitusongelmat niin suuret, että osa osakkaista kieltäytyi takaamasta lainoja, Risto Helminen kertoo.
Vuonna 1928 tilanne kärjistyi. Yhtiö oli sahannut paljon, ja nurkat olivat täynnä puuta. Puun kysyntä kuitenkin tyrehtyi, ja yhtiön rahat loppuivat.
Viimeisenä oljenkortenaan saha sai säästöpankista kolmeksi kuukaudeksi 400 000 markan vekseliluoton. Sitä ei pystytty maksamaan takaisin, ja yhtiö kaatui vuoden 1929 alussa. Konkurssituomio luettiin päivää ennen kuin New Yorkin pörssi romahti ja ajoi maailman syvään lamaan.
Toimi Helminen putosi aina jaloilleen
Risto Helmisen mukaan Puutavaraliike Luopioinen Oy:n konkurssi ei ollut suuri. Velkoja ei ollut kovin paljon enemmän kuin varoja.
Konkurssin vaikutukset tuntuivat kuitenkin seudulla. Työpaikat menivät, eikä lama-aikaan ollut helppo löytää uutta työtä.
Holjassa alkoi uusi aika vuonna 1935, kun Risto Helmisen isä ja isoisä Toimi ja Otto Helminen ostivat rapistumassa olevan sahan. Helmiset olivat pyörittäneet pientä sahaa Lammilla. Otto Helminen alkoi olla jo heikossa kunnossa, ja päävetovastuu Holjan sahasta jäi kolmekymppiselle Toimille.
– Oli Holjan kannalta onni, että konkurssin jälkeen löytyi tällainen jatkaja kuin Toimi Helminen. Hän oli kuin kissa, joka putosi aina jaloilleen, Jaakko Sjöstedt vertasi.
Hän muistaa esimerkiksi sota-ajat, jolloin sahalla tehtiin kaikkea mitä silloin tarvittiin: pilkettä polttoaineeksi, veneitä, puusaaveja, päreitä ja ruumisarkkuja.
Saha hiljeni vuonna 1955
Sahan uusi nousu keskeytyi taas sotiin. Niiden jälkeen sahatavaralla riitti kuitenkin kysyntää.
– Kaikki puu kelpasi maailmalle, jos sen vain jollain tavalla sai rikki, Jaakko Sjöstedt muistelee.
Holjan salmi oli täynnä Kukkialta uitettua ja laajalta alueelta ajettua puuta. Sahatavara rahdattiin Pälkäneveden rannalle Mataraan, josta se laivattiin eteenpäin – tai ajettiin suoraan Parolaan, jossa se lastattiin junaan.
Sahan kultakaudella lautatarha ulottui mäelle, jossa Soukkion halli nykyisin seisoo.
Tukkien ja sahatavaran hintaa säännösteltiin sotien jälkeen. Risto Helmisen käsityksen mukaan sahan toiminta oli kuitenkin kannattavaa.
– 1950-luvulla koettiin vielä lyhyt Korean-buumi, joka vilkastutti kauppaa.
Kun tukin hinta kaksinkertaistui, kannattavuus heikkeni. Vuodesta 1955 tuli viimeinen, jolloin saha pyöri.
Kolme tulipaloa kolmessa vuodessa
Holjan teollisuushistoria päättyi kolmeen tulipaloon. Vuonna 1954 paloi iso navetta ja vuonna 1956 alapirtti ja leipomo, jonka Toimi Helminen oli perustanut 1950-luvun alussa. Laajalti tunnetun rievän ja munkin paisto jatkui sahan yhteyteen siirretyssä leipomossa, kunnes sekin paloi huhtikuun lopussa 1957.
Tämä palo vei mennessään sekä vehnämyllyn että sahan. Yrittäjäperhe eli taloudellisesti ahtaita aikoja. Tragediaa lisäsi se, että nimettömän kirjeen perusteella rikospoliisi tutki paloa tuhopolttona. Kylillä leviteltyjen huhujen vuoksi Helminen tunsi itsensä hetken aikaa pyromaanin pojaksi.
Toimi Helmisellä ei kuitenkaan olisi ollut mitään motiivia polttaa leipomoa, joka oli perheen ainoa leipäpuu sen jälkeen kun saha oli hiljennyt. Vakuutuspetokseltakin oli pohja pois, sillä Helminen oli pienentänyt vakuutuksia sen jälkeen kun saha oli ajettu alas.
Lopulta paikallinen liikemies tuomittiin perättömästä ilmiannosta. Hänen jäljilleen päästiin, kun Toimi Helmiseltä löytyi kirje, joka oli kirjoitettu samalla käsialalla kuin ilmiantokirjekin.
Toimi Helmisellä ei enää riittänyt virtaa leipomon uudelleenkäynnistämisen. Yrittäjänä jatkoi Risto Helmisen pikkuveli Mikko. Lopullisesti leivän ja rievän teko loppui, kun leipomo olisi vaatinut suuria investointeja.
30-metrinen tiilipiippu ja muut Holjan teollisuushistoriasta kertovat rakennukset ja rakenteet purettiin 1970-luvulla. Nykyisin Holjan salmen rannat ovat täynnä vapaa-ajan asuntoja, kuten koko Kukkia.
– Sota-aikaan huviloita oli viisi, nyt vähintään viisi sataa.
Holjan yrityselämää jatkavat torpparien jälkeläiset, autoja remontoiva Antti Sjöstedt ja taloja rakentava Veikko Jokela. Tielanoja valmistava Hannu Soukkio puolestaan lukeutuu paluumuuttajiin.
