Toisinaan kahvipöydässä käyty keskustelu muuttuu nopeasti konkreettisiksi teoiksi. Kun Juha-Pekka Pettersson kevättalvella kahvikupin ääressä ehdotti pojilleen Samille ja Ollille, että Vehkajärvellä pelattaisiin kesällä rantalentopalloturnaus, pojat olivat heti tapahtuman suunnittelussa mukana.
– Esittelimme idean Vehkajärven nuorisoseuralle, ja sielläkin asia sai kannatusta, Juha-Pekka Pettersson kertoo.
Ja niin heinäkuun kolmantena lauantaina Vehkajärven Touhulan kentällä näki päivänvalon historian ensimmäinen Vehkis Piitsi Lentis Kuppi.
Kentän kunnostus iso urakka
Upouuden urheilutapahtuman luominen vaatii talkooporukalta jonkinmoisia ponnistuksia jo ennen varsinaista pelipäivää.
Touhulan pihassa oleva lentopallokenttä oli vuosien käyttämättömyyden seurauksena päässyt pahasti nurmettumaan.
– Kentän kunnostuksessa oli yllättävän iso urakka. Ensin pintamaat kuorittiin pois ja sitten tilalle tuotiin kasettikuormallinen hiekkaa, Pettersson kertoo turnauspäivän aamuna.
Turnausta varten kentälle tarvittiin myös verkko ja reunaviivat. Pistetaulun toi yksi valveutunut pelaaja mukanaan.
Lämmin ja aurinkoinen keli houkutteli paikalle kahdeksan peliparia. Juha-Pekka Petterson oli määrään erittäin tyytyväinen, sillä ennakkoilmoittautuneita ei ollut yhtään.
– Ensi vuonna tähdätään siihen, että pelkkiä alkusarjan pelejä pelataan kaksi päivää, mies vitsailee.
Turnausta varten pystytetyt puitteet saavat jäädä koko loppukesäksi paikoilleen. Paikallisia ja kesäasukkaita yritetään saada puskaradiolla yhteisiin pelihetkiin. Kenttä on myös muulloin kaikkien halukkaiden vapaassa käytössä.
Pelipari löytyi vasta Touhulasta
Kuhmalahtelainen Anne Ahola saapui turnausaamuna Touhulaan ilman peliparia. Kauan ei Aholan tarvinnut paria metsästää, sillä myös Vuolijoelta saapunut Tuomas Lehtilä kaipasi kaveria alkusarjan peleihin.
– Pelataanko yhdessä? Siis jos huolit minut, Ahola kysyy Lehtilältä ja niin yksi uusi joukkue on syntynyt vain muutama minuutti ennen pelien alkua.
Joukkueen nimeksi kaksikko päättää Rajatapaukset, sillä molemmat pelaajat asuvat Pälkäneen rajoilla: Anne Kangasalan ja Tuomas Hauhon suunnalla.
Lehtilä saapui turnaukseen naapuripitäjän puolelta vanhempiensa kanssa.
– Aluksi ei pitänyt edes lähteä itse pelaamaan, mutta nyt kun pari löytyi, niin mikä ettei.
Pikaisen sananvaihdon perusteella Ahola ja Lehtilä selvittävät toistensa pelitaustoja ja -tyylejä. Käy ilmi, että molemmat ovat oikeakätisiä, pelaavat lentopalloa harrasteporukoissa omaksi ilokseen ja lähtevät turnaukseen rennolla meiningillä.
Myös järjestäjät ovat liikkeellä pilke silmäkulmassa, sillä sarjavaihtoehtoina on nuorisolle tarkoitettu hulikaanit, naisille suunnattu emännät ja miehille ja sekapareille tarkoitettu isännät. Sen sijaan lääkärin määräyksestä tai lääkityksen voimalla pelaavat pääsevät seniilien sarjaan.
– Seniilit pelaavat vielä vanhoilla säännöilläkin, eli viiteentoista pisteeseen. Muissa sarjoissa pelataan kahteenkymmeneenviiteen. Kahdella erävoitolla pääsee jatkoon, Juha Pettersson kertaa Vehkis piitsin sääntöjä.
”Voittofiiliksillä liikkeellä”
Pelit alkavat, ja Anne Ahola ja Tuomas Lehtilä pääsevät tuomaroimaan ensimmäisten parien välistä kamppailua. Kentällä hiekka pöllyää ja palloa haetaan vaikeistakin paikoista.
Kentän laidalle pystytetyn teltan varjossa istuu rauhallista porukkaa. Pekka Savolainen, Mikko Kylänlahti, Juho Taipale ja Ilpo Kortelahti seuraavat pelaajien otteita silmä tarkkana, sillä kentällä saattaa olla pelaamassa välierissä tai finaalissa eteen tuleva vastustaja.
– Voittofiiliksillä tässä ollaan liikkeellä tietysti, lataa Pekka Savolainen itsevarmasti ja saa muun porukan hymyilemään.
Lentopalloharrastelijoiksi itseään tituleeraava kuhmalahtelaisnelikko on lähtenyt Vehkajärvelle pelaamaan siitä ilosta, että joku viitsii tällaisen tapahtuman järjestää.
– Tuli täällä itsekin vähän ennen turnausta talkoiltua. Levittelin koneella hiekat kentälle, Mikko Kylänlahti kertoo.
Hikiseen pelipäivään nuorukaiset ovat valmistautuneet huolella. Päävastuun huoltopuolesta kantaa Savolainen.
– Mulla on autossa viisi litraa juotavaa ja kolme ruisleipää. Eiköhän niillä pärjätä.
Kesäisin nelikko pelailee rantalentopalloa ja talvella palloa lätkitään salissa aina kun aikataulut sallivat.
– Vaikka biitsissä kenttä on pienempi, siinä saa enemmän liikuntaa kuin tavallisessa lentopallossa. Tarkemmin pitää pelata, kun pelaa parin kanssa, Ilpo Kortelahti kertoo.
Vehkis Piitsi Lentis Kupissa palloilijoita jännittää yksi asia ylitse muiden.
– Tuomarointi on kyllä paljon vaikeampaa kuin pelaaminen. Täytyy pysyä koko ajan pelitempossa mukana ja olla tilanteen tasalla. Pelatessa se tulee kuin itsestään, mutta tuomaroidessa saattaa keskittyminen herpaantua, Pekka Savolainen pohtii.
