
Rautajärvellä Vanha Savotta -kämppäkaupan tiluksilla pidetyssä vanhan ajan metsä- ja maatalousnäyttelyssä ei jäänyt epäselväksi, mitkä olivat tapahtuman suurimmat hitit. Eläimet ja vanhat vempeleet kiinnostivat monia. Jotkut suuntasivat ensimmäiseksi kanttiiniin nauttimaan esimerkiksi hernerokkaa tai makkaraa. Työnäytöksetkin keräsivät väkeä.
Rautajärvellä 13.–14. heinäkuuta pidetyssä näyttelyssä aisti menneen ajan tunnelman monella tapaa. Sekä talkooporukkaa että yleisöä tuli ympäri Suomea.
Juupajoella asuva Johanna Kallenautio Laura-tyttärensä kanssa suuntasi ensimmäiseksi katsomaan eläimiä kuten hevosia ja kaneja.
– Meillä on itsellä kotimuseo, joten halusimme nähdä, millaista samantyyppistä esineistöä muualla on. Haluan siirtää omalle lapselleni perinteitä. Meillä on kotona kaksi lammasta, Kallenautio selittää samalla kun kaksikko syöttää häkissä oleville kaneille heinää.
Tampereella asuva ja perheensä kanssa paikkakunnalla mökkeilevä Emmi Syrjä rapsutteli hevosia. Nuori nainen kertoo harrastavansa ratsastusta, joten hevoset olivat luonnollisesti hänelle tapahtuman parasta antia.
Muitakin mökkiläisiä oli paikalla. Salolainen Juhani Hämäläinen sekä lastenlapset Ansa ja Eino suuntasivat lähes ensitöikseen nauttimaan hernerokkaa kanttiinista.
– Käyn joka vuosi vastaavissa tapahtumissa, mutta tänne ehdin nyt ensimmäistä kertaa. Nämä ovat mielenkiintoisia tapahtumia, Hämäläinen toteaa.
Eino kertoo, että häntä kiinnostavat etenkin esillä olleet vanhat koneet.
Kuusesta kuivikkeita karjapihaan

Ulla Järvinen Hauholta perinnepuvussaan sanoo tulleensa tapahtumaan kutsuttuna muun muassa esittämään, kuinka ennen vanhan niitettiin heinää. Paikalle on kiva tulla tapaamaan ihmisiä, mutta hän naurahtaa, että aikoinaan tuli tehtyä heinätöitä ihan liiankin kanssa. Maatalosta kotoisin olevan naisen omalta kotitilalta ovat jo lehmät lähteneet, mutta hän on tehnyt vielä lomituksia muille tiloille.
Hauholainen Heikki Kaaronen sekä Nokialla asuva Matti Lehto antavat mallia siitä, kuinka viikatteella niitetään. Kokemusta on 1950-luvulta asti. Perinnetapahtumissa esiintyminen on heille tuttua kauraa.
Hiukan riskaabelin näköisen homman ääressä puurtaa Pauno Piimäkorpi. Hän esittelee, kuinka aikoinaan kyllästettiin aitatolppia nuotion päällä.
– Tolppaa pitää käännellä koko ajan, muuten se syttyy palamaan.
Kuhmalahtelainen esittelee myös, kuinka kuusenhakoja tehtiin kuivikkeiksi karjapihassa oleville lehmille. Hän on niitä ollut itsekin yhtenä kesänä pilkkomassa. Haot tehdään tuoreista kuusenoksista.

Rukilla kehrääminen muodissa
Näytteitä taonnasta antaa Luopioisissa taontapajaa pitävä Leo Ratinen. Hän sanoo, että vaikka välineet ovat toki kehittyneet entisistä ajoista, niin sepäntyö on edelleen käsityötä. Tilaustöistä yleisiä ovat esimerkiksi portit, kaiteet ja erilaiset sisustusesineet.
Monenlainen tuunaaminen ja vanhan kunnioittaminen on suosiossa nykyään. Pellavaa kehräävä Auli Kollanen kertoo, että kehräämisestä on tullut melkein muoti-ilmiö.
– Moni tulee minulle oppiin ja laittaa sitten rukkinsa kuntoon. Tämä on mukava harrastus, luopiolainen hymyilee.
Niinkin kaukaa kuin Petäjävedeltä tuli hevosineen paikalle Eeva-Liisa Pitkänen. Hänellä on useita hevosia, joita käytetään esimerkiksi metsätöissä. Nuorimmaisin tulokas Nepsukka-varsa simahtaa kesken näyttelytohinoiden, kuten pienokaisilla on tapana tehdä.
Tapahtumassa kuultiin myös musisointia, ja monenlaisia työnäytöksiä esitettiin. Vanhan Savotan kämppäkaupasta sai ostaa kotimaista käsityötä kuten perinneasuja.