Seurayhteistyö toi kansalliset kouluratsastuskisat Kaivantoon

Kaviobalettia ja talkoohenkeä

Mitä saadaan, kun otetaan henki Pälkäneeltä, tilat Kangasalta ja kokemus Valkeakoskelta? Saadaan mainiot kansallisen tason kouluratsastuskisat Ratsastuskeskus Parvelaan Kangasalan Kaivantoon. Valkeakoskelaiselle ratsastusseura Tavastialle ja pälkäneläiselle PR-88:lle kisat olivat ensimmäinen suuri yhteisponnistus. Kaksipäiväisissä kilpailuissa taitojaan mitteli yhteensä 122 ratsukkoa, ja sunnuntai-illan seurakilpailuun osallistui vielä nelisenkymmentä ratsukkoa.

Kymmenistä talkoolaisista parikymmentä irtosi pälkäneläisseurasta, erityisesti junioreista. Saman verran talkoolaisia tuli Valkeakosken riveistä ja Parvelan yksityistallin asiakkaista kymmenkunta.

– Meillä on mahtava porukka tallilla. Monelle oli luontevaa osallistua talkoisiin, tilat vuokrannut ratsastuskeskuksen Sari Parvela toteaa.

Yhteistyö ei synny itsestään, tarvitaan yhteyksiä ja kokemuksia toisten toiminnasta. Kilpailujohtaja Anni-Kaisa Ahosen mukaan taustalla vaikutti PR-88:n viime vuonna järjestämät isot seurakilpailut.

– Kilpailut onnistuivat hyvin. Parvela on mahtava paikka järjestää kisoja. Tilat ja kentät ovat ensiluokkaisia! Tavastialaisilla taas on kokemusta aluekisoista ja muista isommista kisoista sekä järjestäjinä että kilpailijoina. Kun Uusituvan Saijakysyi meitä mukaan kansallisten kisojen järjestelyihin, oli helppo lähteä mukaan kokeneemman seuran oppiin, Ahonen toteaa.

hakeutuivat varjoon Parvelan maneesiin.

Yrittäjä Sari Parvela on toiminut aiemmin seuravalmentajana PR-88:ssa. Tavastian puheenjohtaja Saija Uusitupa osallistui kilpailijana edellisiin Parvelassa järjestettyihin kisoihin. Nyt Uusitupa sekä kilpaili että toimi yhtenä kolmesta kilpailujohtajasta.

– Vuosi on mennyt suunnitellessa, ja viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet aika rankkoja. Vaikka tiedämme toisemme, aluksi ei vielä tunneta riittävästi. Kestää hetken ennen kuin kaksi erilaista toimintatapaa ja -kulttuuria hakeutuu uomiinsa. Voi sanoa, että yhteistyö toimii, kun kisat onnistuvat, Uusitupa tiivistää yhteistyön.

Järjestäjien mukaan kilpailijoiden kommentointi netissä menee usein epäkohtien ruotimiseksi. Niinpä olikin iloinen yllätys, kun netti ja sähköposti pursui hyväntuulista palautetta.

Ratsastusseura PR-88: n puheenjohtaja, kisojen turvallisuuspäällikkö Liisa Tyllinen kehuukin porukkansa yhteishenkeä.

– Meillä on paljon junioreita ja äiti-tytär-jäseniä, mikä varmasti vaikuttaa henkeen, uskoo Tyllinen, jonka oma tytär urakoi myös kisoissa.

 

Lähettitytöt ravaavat

Sunnuntain kovatasoisin kilpailu vaativa B on alkamassa. Suuri osa aiemmin kilpailleista ratsukoista on jo poistunut, ja toinen kentistä on jo hiljentynyt. Viimeiset kilpailijat lämmittelevät vielä ennen suoritusta valtavan maneesin vierustalla.

Kaksi tuomaria työskentelee porottavan auringon alla. Lähettitytöt hakevat tuomareille juotavaa kahviosta. Samat nopsajalat kiikuttavat pisteet tulospalveluun ja valmiit tuloslistat kansliaan. Kaikilla on kuuma, myös hevosilla.

Tuuni Haapsaari, Ella Haakana, Eerika Linnusmäki, Tyyne Rantanen ja Crista Linnusmäki jäähdyttelevät tauolla kahviossa. Eräs lähetti laski kävelleensä 16 kilometriä päivän aikana.

Ylväsryhtiset ratsukot tekevät muutaman minuutin kestävän suorituksensa. Luokan päätyttyä alkaa kuumeinen odotus. Pelkkä sijanumero ei vielä kerro palkintojen saajia, vaan osallistujien määrä vaikuttaa palkintosijoihin.

Josefiina Tyllinen kopioi pöytäkirjoja tuomareille. Petra Lempinen ja Tiina Knuutinen kirjaavat pisteitä järjestelmään Parvelan tallin kahvihuoneessa.

Tulospalvelussa enää toinen kirjuripari näpyttelee pisteitä koneelle. Tiina Knuutinen luettelee numeroita, ja Petra Lempinen kirjaa. Tarkistuksen ajaksi lukijan rooli vaihtuu. Lähettien esimies Josefiina Tyllinen ottaa kopioita tuomareiden pöytäkirjoista. Kopio menee kilpailijalle, alkuperäinen arkistoon. Tuloslistat lähtevät kansliaan ja ilmoitustaululle, josta kilpailijat voivat käydä tarkistamassa sijoituksensa.

 

Ikuinen heppatyttö

Yksi sijoittunut on kangasalalainen Pia Bos. Nelikymppisenä kouluratsastuksen aloittanut ”ikuinen heppatyttö” on kilpaillut viitisen vuotta. Tänä vuonna hän nousi lusitano-rotuisella Unkas-hevosellaan vaativa B -sarjaan.

– Olen täysillä kaikessa, mistä innostun. Nukunkin tyyny jalkovälissä, jotta lantion tasapaino säilyy. Minulla on kiva hevonen, joka on vähän edellä minua, eikä vähästä säiky. Itsellä tuntuu, että pää räjähtää, kun pelkään unohtavani radan, jonka osaa ennen kisoja kuin vettä vaan. Eilen harmitti, kun putosin palkintosijoilta, mutta tänään tuli iloinen yllätys, hypnoosistakin apua hakenut Bos hymyilee.

Sahalahtelainen Kangasalan Ratsastajia edustava Anu Hänninen kiittelee järjestelyitä, vaikka oma kisa menikin sunnuntaina pieleen.

– Tuli liian paljon rikkoja, sellaista se on välillä. Järjestäjät onnistuivat, vaikka ovat ensikertalaisia tällä tasolla. Liikenteenohjaus toimi ja henkilökunnan tunnisti staff-paidoista. Se on sellaista pientä luksusta, joka tuntuu unohtuvan rutinoituneiltakin kisajärjestäjiltä, Hänninen kehuu naapuriseuralaisia.

Kouluratsastuksessa yhdistyy kuri, kauneus ja kaveruus

Silinterihattuja, tummia takkeja, valkoisia housuja ja hansikkaita, kiiltävää nahkaa sekä suittuja palmikoita. Kouluratsastuskilpailuissa huomio kiinnittyy ensimmäiseksi ratsukon, eli hevosen ja ratsun, viimeisteltyyn ulkoasuun, joka on kuitenkin vain yksi lajin ominaispiirre. Kouluratsastusta pidetään koko ratsastustaidon perustana, missä koulitaan hevosen ja ratsastajan yhteistyötä. Mitä huomaamattomampaa yhteistyö on, sitä parempi.

Kilpailuissa ratsukko kulkee sileällä kentällä ennakko-ohjelman mukaan. Ratsukko suorittaa erilaisia liikkeitä käynnissä, ravissa ja laukassa tasosta riippuen aina peruutuksiin ja piruetteihin saakka.

Nimitykset helppo C, vaativa B tai vaativa A kuvaavat esimerkiksi kansallisen tason kilpailujen vaikeusasteita. Esimerkiksi sunnuntaina luokassa neljä tasolla vaativa B suoritettiin ohjelma 10, jonka ohjeet ilman kirjaintunnisteita alkavat näin: radalle kootussa ravissa; pysähdys–tervehdys–koottua ravia; oikealle; avotaivutus oikealle; voltti oikealle, halkaisija 8 metriä, sulkutaivutus oikealle ja niin edelleen. Kentän kirjainopasteet ohjaavat liikkeiden aloittamista ja lopettamista.

Tuomari arvostelee 20–30 kohtaa pistein 0–10. Tuomarien puheenjohtajan kangasalalaisen Minna Leppäsen mukaan tuomari seuraa ratsastajan teknisen suorituksen lisäksi hevosen kuuliaisuutta, liikkeitä ja niiden ilmavuutta.

– Puhutaan hevosen laadusta, mikä ilmenee siinä, miten hevonen liikkuu ja kuinka joustava se on. Toinen juttu on tekninen osaaminen: se, miten ja milloin asiat tehdään. Jos yläkerta, eli ratsastaja, ei saa hyviä pisteitä teknisestä suorituksesta, ei pisteitä voi jakaa hevoselle alakertaankaan, Leppänen opastaa.

Sahalahtelainen aiemmin ratsastuksenopettajana toiminut Anu Hänninen vääntää rautalankaa.

– Ohjelmat luetaan ja opetellaan etukäteen, ja sitten tullaan näyttämään, mitä osataan ja mikä on päivän kunto, lauantaina mukavasti viidenneksi helppo A -tasoisessa luokassa sijoittunut Hänninen kertoo.

 

Johanna Urkko on kilpaillut aktiivisesti kouluratsastuskisoissa reilut pari vuotta. Välillä ikä painaa rakasta 20-vuotiasta piensuomenhevosta Lyyliä.

Ikätoverit, nuori ja vanhus

Myös seuratason kouluratsastajat pääsivät kokemaan isojen kisojen tunnelmaa, kun nelisenkymmentä ratsukkoa kisasi illan päätteeksi Parvelassa. 17-vuotias Johanna Urkko ratsasti kisoissa 20-vuotiaalla Lyyli-ratsulla.

– Kisa ei mennyt kovin hyvin, koska Lyyli ei oikein liikkunut asetettujen tavoitteiden mukaan. Siihen täytyy vanhojen heppojen kanssa varautua, Urkko toteaa hieman apeana.

Urkko harjoittelee Hurjan Kollin tallilla Iharissa, ja ratsukko tulee hyvin juttuun.

– Sovimme hyvin yhteen Lyylin kanssa. Pysyy itse rauhallisena kisoissakin, kun Lyyli on niin rauhallinen, Urkko kertoo.

Lyyli on vanha, mutta se kehittyy vielä ratsuna. Kaksikko on noussut kevään aikana helposta C:stä helppoon B:hen. Ikä tuo kuitenkin vaivansa ja joku päivä on vetreämpi kuin toinen. Urkko treenaa kovasti myös Lyylin jälkikasvua 5-vuotiasta Elliä, joka on vasta kasvamassa ratsuksi. Kouluratsastuksessa on ominaisuuksia, jotka vetävät nuorta ratsastajaa puoleensa.

– Tykkään kiinnittää huomiota pikkuasioihin, tehdä pienillä eleillä asioita. En kuitenkaan arastele hevosten kanssa toimiessa. Tärkeintä on hyvä tunne hevosen kanssa, Urkko pohtii suhdettaan lajiin.

 

 

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?