Mälkilän kyläkävelylle odotettiin keskiviikkoiltana pariakymmentä osanottajaa. Paikalle tulikin pitkälti yli 60 kyläläistä, vapaa-ajan asukasta, muualle muuttanutta ja muuten vain historiasta kiinnostunutta.
Yleisöryntäyksen vuoksi porukka jaettiin kahtia. Hannu Uotila esitteli toiselle puoliskolle muinaista uhrilehtoa ja Alkmanin taloa samalla kun Reijo Syrjä kertoi toiselle puoliskolle Mälkilän taloista.
Lopuksi pitkäksi venynyt letka tutustui kylän historiallisiin maisemiin, paikkoihin ja taloihin.
– Tästä aukesi vielä 1950-luvulla näkymät joka suuntaan ja Mallasvesi välkehti peltoaukeaman takana. Mutta nyt maisemat ovat pusikoituneet, Hannu Uotila harmitteli pellon laidalla.
Pyhällä paikalla uhrattiin Tapiolle
– Tervetuloa uhrilehtoon, Hannu Uotila pysäytti joukon vanhan männyn juurella.
Leikelty puu on pakanuuden ajan uhrimänty, jonka juurella uhrattiin Ahdille ja Tapiolle kalaan tai metsälle lähdettäessä ja sieltä palattaessa.
– Ahdille ja Tapiolle annettiin osansa saaliista, jotta kala- ja metsästysonni olisi myötä myös seuraavalla kerralla, Uotila kertoi.
Uhrimännyn ympärille on myös haudattu seudun asukkaita tuhat vuotta sitten. Vieressä oli seitsemän uhrilähdettä. Vielä 1920-luvulla lähteet vapaana pulpunneet lähteet tuhottiin koulun rakentamisen yhteydessä vuonna 1929.
– Myttäälän kartano lahjoitti koululle maat, ja emännän toiveesta koulu rakennettiin parhaalle paikalle. Lähteet täytettiin turvallisuussyistä hiekalla ja kivillä. Sen jälkeenkin maa paljastui vielä vuosien ajan keväällä ensimmäisenä lähteiden kohdalla, Uotila kertoi.
Mälkilän maita Keski-Suomessa
– Mälkilä oli mahtikylä 1400- ja 1500-luvulla, Reijo Syrjä kertoi Myttäälän entisen koulun seinille ripustettujen vanhojen kuvien ja karttojen äärellä.
Asema perustui laajoihin metsästys- ja kalastusoikeuksiin, joita Mälkilällä oli eräkauden loppuaikoina pitkin Laukaan ja Konneveden seutua. Niillä main löytyy edelleen paljon Mälkilän suunnalta tuttuja paikannimiä.
– Mälkilästä oli hyvät kulkuyhteydet Keski-Suomen kalavesille ja riistamaille: täältä mentiin Vesijaon yli Päijänteelle ja jatkettiin ylös Vaajakosken ja Leppävirran kautta.
Mälkilässä on saatu nauttia myös viljavista maista.
– Vaikka oli millainen katovuosi, niin täällä saatiin aina satoa. Ainoat heikommat kaskimaat olivat Hirvon ja Painon suunnalla, Reijo Syrjä kertoi.
1900-luvun alun vanhoissa kuvissa Mälkilän talot ovat ränsistyneitä.
– Monet talot pääsivät heikkoon kuntoon, koska uhkana oli, että ne pitää siirtää uusjaon vuoksi.
Alkmanien traagiset vaiheet
– Nyt astumme lääninrajan yli, Hannu Uotila esitteli Myttäälän entisen koulun ja sen naapurissa olevan Alkmanin talon rajalla.
Mälkilä kuului aikanaan Kokemäen eli nykyiseen Satakunnan lääniin ja Rautalammin kihlakuntaan.
Salimäen talomuseo eli vuonna 1868 rakennettu Alkmanin talo on nykyisin yleisöltä suljettu heikon kuntonsa vuoksi. Pälkäne-Seura on toivonut rahaa sen kunnostukseen, mutta kunnalla ei nykyisin ole varaa kulttuurityöhön. Kovin kiire olisi rungon alimpien hirsien uusimisella.
Uotila kertoi Alkmanin talon traagisista vaiheista. Sakari kuoli sisällissodan jälkeen Itä-Karjalan retkellä vuona 1919. Juho hankki kunnan ensimmäisen traktorin vuonna 1923, mutta menehtyi jäätyään rautapiikkirenkailla varustetun Fordsoninsa alle. Yrjö kuoli talvisodassa Tolvajärven taisteluissa ja Niilo jatkosodan viime päivinä.
– Olga jäi asumaan taloa yksin sotien jälkeen. Hän eli vaatimatonta elämää. Kun perillisiä ei ollut, hän testamenttasi talon, pellot ja metsät kunnalle.
Uotilan mielestä kunnan moraalinen velvollisuus olisi vaalia taloa, jolta se sai arvokkaat hiekkamaat ja hyvät metsät.
