Muistojen vaelluksesta tuli suurtapahtuma

19.07.2013 11:01

Sotilashallintoalueella liikkujilla pitää olla kulkulupa. Kuva: Kauko Äikäs.

Evakkovaellus-tapahtuma on aika- ja tunnematka evakkovuosiin. Samalla se on kunnianosoitus kaikille evakkomatkasta selvinneille.

Vaikuttava ja vahvasti tunteisiin vetoava tapahtuma keräsi tällä kertaa ennätysmäärän vaeltajia. Väkeä tuli kaksi kertaa niin paljon kuin odotettiin.

Evakkolapset -yhdistyksen alkuun panema tapahtuma on järjestetty seitsemän kertaa eri puolilla Suomea. Keskikesän aurinko hehkutti parhaintaan, kun tuhatlukuinen vaeltajajoukko lähti sunnuntaina Kangasalla evakkotaipaleelle.

Liuksialan vehreä kartanomaisema esitteli Kangasalan parhaita puolia kaikkialta Suomesta tulleelle vaellusväelle. Neljän kilometrin reitillä vaeltajien virta venyi jopa kilometrin mittaiseksi.

 

Tykkien jylinää Äijälän pihalla

Markku Meurman ja Matti Lappalainen tarkistavat, että hernekeitto kiehuu. Kuva: Kauko Äikäs.

Tuomo Nenonen jakaa alueelle saapuville alkuperäisen mallin mukaan tehtyjä kulkulupia kuten vuosikymmeniä sitten oli tarpeen. Ollaanhan nyt sotilashallintoalueella.

Liuksialaan johtavalla koivukujalla vallitsee väenpaljouden, sotilasautojen ja muun sotakaluston tungos. Määkivät lampaat kulkevat väen joukossa. Kaaoskaan ei ole kaukana.

Matkalaukkuja, maitokannuja, tuohikontteja ja -hattuja sekä kaikkea mahdollista käyttötavaraa on haalittu lähtökiireessä mukaan. Moni on pukeutunut vanhan ajan asuun. Tämä on kiireinen lähtö sodan vyöryessä päälle. Menneiden aikojen tuntu on vahvasti läsnä.

Evakkouden ja sota-ajan henki tavoitettiin monin tavoin. Useat yhteistyötahot, muun muassa Ramppi-teatteri ja Kangasalan Pikkuteatteri olivat valmistelleet Äijälään ja reitin varrelle useita vaikuttavia kuvaelmia ja ääniefektejä.

Kahden automuseon ja veteraanikuorma-autoilijoiden ajoneuvot, eskadroonan hevoset, uupuneen haavoittuneen hoivaaminen, kuoro- ja kantelemusiikki ja muut evakkoajan henkeen sovitetut esitykset tuovat aitoa vaikutelmaa.

Tykkien kaukainen kumu kuuluu taustalla. Lentokoneiden pahaenteisesti voimistuva ääni ja aseiden pauke enteilevät vaaran tuntua.

Puun alle kyyristynyt karjalaisjoukko hakee suojaa lehvistön alta. Tilanteen mentyä ohi tulee käsky jättää rakas koti ja kotiseutu. Useille tämä tuli kohtaloksi kaksi kertaa.

 

Muistot herkistivät

Ilmavaaralta suojaan. Kuva: Kauko Äikäs.

Kivennavan Raivolan kylässä syntynyt Erkki Ilonen oli lähdettäessä 10-vuotias.

– Raivolan pojalle tuli tippa silmään. Muistot tulvivat mieleen, kun sotilaat, äänet ja lähdön tuntu tulivat nyt lähes käsin kosketeltavaksi, tunnustaa Ilonen.

Vaellustapahtumaan osallistuivat Erkin vaimo ja kaksi siskoa ja kaksi veljeä. Yksi heistä ei ole syntynyt Karjalassa.

– Karjalaiset ovat eri puolilta Suomea pitkänkin matkan takaa tulleet tänne muistojen tielle. Tämä on osoitus siitä yhteishengestä, joka on kantanut karjalaistoimintaa jo seitsemän vuosikymmenen ajan.

– Vaellustapahtuma on hämmästyttävä saavutus. Kangasalan Karjalaseuran ansaitsee suurkiitoksen näytöstään, mitä talkootyöllä saadaan aikaan. Kyseessähän oli lukumäärältään jopa kymmeniin nousevien yhteistoimintatahojen toiminnan organisointi ja yhteen sovittaminen, painottaa Erkki Ilonen.

 

Mihi myö männää?

Anne Kuorsalo kehoittaa muistamaan, miten paljon tämän hetken suomalaisissa on evakoiden jälkeläisiä. Kuva: Kauko Äikäs.

Evakkolapset-yhdistyksen Anne Kuorsalo sanoi puheessaan kaiken kiteytyvän kysymykseen mihi myö männää. Sitä kysyy myös Äijälässä avattu uusi näyttely.

– Kangasalan Karjalaseuran kokoama näyttely on ensimmäinen evakkoon lapsena joutuneista kertova näyttely, vaikka pelkästään karjalaisia lapsia joutui evakkotielle noin 160 000. Heistä jopa 125 000 koki evakkotielle lähtemisen kahteen kertaan, kertoo Kuorsalo.

Teologian tohtori Hannu Kilpeäläinen on Karjalan Liiton entinen toiminnanjohtaja. Hän tuntee väkensä. Hartaustilaisuus Liuksialan kappelin puiden viileiden varjojen alla keräsi satamäärin väkeä.

Evakkomatkan aikanaan tehneet kertoivat vielä Äijälässä omia muistojaan. Vuosikymmenien aikana karjalainen väki on säilyttänyt identiteettinsä ja omaleimaisen kulttuurinsa. Vaikka he ovat antaneet huomattavan vahvan panoksen uusien kotiseutujensa kulttuuri- ja talouselämään, niin karjalaisuus ei ole hävinnyt ja sulautunut täysin muuhun Suomeen. Heimo- ja lähiyhteisyys mahdollistaa jatkuvuuden ja ajan mukaisen uudistumisen.

Tapahtuman päätökseksi laulettu Karjalaisten laulu voi tuskin tulla sydämestä aidommin missään muualla kuin tässä tilaisuudessa Äijälän puiden katveessa. Vaellusväki vie Kangasalta kotiinsa mukanaan vaikuttavan elämyksen Kesäpäivän pitäjästä.

Kauko Äikäs