
Nyt se on valmis, nimittäin Kirsi Kemppaisen syntymäpäivälahja. Se on Pälkäneen puku: pälkäneläisten hankkima ja omin käsin tekemä. Puku on hyvin kaunis omistajansa yllä, ja siihen on ommeltu mukaan monta muistoa.
– En käsitä tätä. Olen niin onnellinen ja kiitollinen tästä, etten oikein löydä sanojakaan. Monessa paikassa tällainen ei varmasti toteutuisi, Kirsi Kemppainen huokaa.
Viestiä lahjakeräyksestä kuiskattiin keväällä yhdelle ja toiselle ja lähetettiin sähköpostista sähköpostiin, mutta sitä varjeltiin tiukasti lahjan saajan silmiltä ja korvilta. Päätettiin antaa pukukankaat lahjaksi, ja Rauni Tiililä lupasi ommella puvun niin, että se olisi valmis heinäkuun viimeisellä viikolla, Kirsin päiväksi.
– Minusta tuntuu, kuin tämä olisi jonkinlainen joukkoon kuulumisen osoitus, hyväksyntä pälkäneläiseksi, onnestaan yhä hämmentynyt Kirsi Kemppainen sanoo.
Salaisuus säilyi
Kirsi Kemppainen täytti 50 vuotta 27.5. Samalla viikolla olivat pappilan nuoremman tyttären ylioppilasjuhlat, joten syntymäpäivien vietto jätettiin tarkoituksella pienimuotoiseksi. Kirkkokuorolaiset, läheisimmät harrastusystävät, kutsuttiin kuitenkin yhtenä iltana esiintymisen jälkeen pappilaan.
Kansallispukuasiaa hoitanut ”salaliitto” oli keskenään päättänyt, että kuorolaiset ojentavat lahjan.
– Ensin sain tanun, joka oli erillisessä pakkauksessa. Ihastelin, että onpa se kaunis. Sitten ojennettiin tasku, jonka kyllä tunnistin. Seuraavaksi sain kangaspaketin, ja sitten ne rupesivat lukemaan korttia, jossa oli lahjaan osallistuneiden nimet ja lupaus puvun ompelemisesta. Siinä vaiheessa piti mennä istumaan, polvet pehmenivät, sitten tuli jo itku, Kirsi Kemppainen kuvailee tapahtumia.
Vielä yöllä hänen piti nousta katsomaan pakettia ja lukemaan korttia ollakseen varma, ettei ollut nähnyt unta.
Hämmästyttävää kaikessa on, että salaisuus säilyi. Puoliso kirkkoherra Jari Kemppainen, molemmat tyttäret, työtoverit ja puoli muuta seurakuntaa tiesivät kansallispukuhankkeesta, mutta Kirsi Kemppainen itse ei aavistanut mitään. Yllätys oli juuri niin iso kuin antajat toivoivatkin.
– Minulla ei ole ollut koskaan kansallispukua. Ensimmäisenä kesänä, kun tulin Pälkäneelle, minulla oli Kirsin päivän seuroissa Pälkäneen puku lainassa, ja se miellytti minua jo silloin. En olisi silloin arvannut, että kerran otan seuroihin tulijoita vastaan omassa Pälkäneen puvussani, Kirsi Kemppainen kertoo.
Jotain uutta, jotain vanhaa
Kirsi Kemppainen on itse erittäin lahjakas käsityön taitaja. Hän väittää silti, ettei olisi koskaan saanut kansallispukua aikaiseksi.

– Eniten ihmettelen sitä, että tällaista pystytään tekemään yhdessä ja että näin monet ovat mukana. Se tuntuu vieläkin suuremmalta asialta kuin itse lahjan saaminen, hän sanoo.
Puvun kokoamisessa oli Rauni Tiililän lisäksi mukana muitakin. Lea Hollo on ommellut tanun ja nyplännyt pitsin sen reunukseen. Arja Kokkola-Ahava on kirjonut taskun sydänsikermän sekä kauluksen ja hihansuiden reunaan suuritöiset hiirenhammasreikäompeleet ja Hanna-Liisa Anttila on lahjoittanut pirtanauhan taskuun. Naapurit lahjoittivat lisäksi korut ja soljen, ja lahjarahaa riittää vielä mustiin kenkiin.
Paidan helman reunapitsi on peräisin Kirsi Kemppaisen omista kapiolakanoista.
Kansallispuvussa seuroihin
Varmaa on ainakin, että pappilan Kirsi ei koskaan unohda pukunsa tarinaa.
Keskiviikkona 24.7. Kirsin päivän seuroissa hän käyttää pukua ensi kertaa julkisessa tilaisuudessa. Hän toivoisi näkevänsä kansallispukuja muullakin seuraväellä – kukin voi sitten kahvia juotaessa kertoa oman pukunsa tarinan.
Kirsin päivän seurat alkavat Pälkäneen pappilassa kello 18.00 ja sään salliessa niitä vietetään pappilan pihamaalla. Mukana ovat myös seurakunnan Etiopian lähetit Mirja Himanen ja Mekonnen Mulat. Kahvit juodaan lähetyksen hyväksi.
Kommentointi on suljettu.