Upi on elämäntapahämäläinen

Maalaaminen on Urpo ” Upi” Martikaiselle määrätietoinen suoritus. Kun hän jotakin aloittaa, hän tekee sen myös loppuun asti. Joitakin vaiheita akvarellien maalaamisessa kun ei edes voi jättää kesken.

– Se on kuin jättäisi laskuvarjohypyn puoleen väliin, Urpo Martikainen naurahtaa.

”Kukkian veteraanit” on ikuistettu Kuohijoen sillalta.

– Siinä ei paljon merkitse, vaikka vaimo huutaa, että ruoka olisi jo valmista.

Paljasjalkaiselle helsinkiläiselle, Kalliossa syntyneelle ja Käpylässä kasvaneelle MTV 3:n entiselle uutisankkurille maalaisaiheet ovat läheisiä. On hänellä toki aitoa kosketusta maalaiselämäänkin lapsuuden kesiltä, joista mieleen on jäänyt muun muassa maalaukseenkin ikuistettu Valmet kaksikymppinen. Se oli aikanaan iso ylpeydenaihe maalaistalossa.

– Olen tämmöinen elämäntapahämäläinen ja minulla on lukkarinrakkaus maalaiselämään, Urpo Martikainen kertoi Puutikkalan Ahonsyrjän kivinavetalla, jossa hän esitteli lauantaina uusimpia akvarellejaan.

 

Aiheet omassa miljöössään

Yhteys Puutikkalaan on Puutikkalan aktiivinen ja sinnikäs kyläkauppias Pirkko Syrjänen, joka parin vuoden väsytystaistelulla sai Martikaisen järjestämään näyttelyn Ahonsyrjän kivinavetalla ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten.

Urpo Martikainen pitää itse ” Karhujen kesäretki ” –maalauksen suurpiirteisyydestä ja keveydestä.

Hyvät muistot jäivät toissavuotisesta vierailusta ja oli mukava palata. Sillä reissulla Kuohijoen sillalta nähdyt veneet päätyivät maalaukseen asti.

– Nämä aiheet sopivat esiteltäväksi Puutikkalassa ennemmin kuin jossain Uudenmaankadun galleriassa. Täällä näiden sielunmaisema ymmärretään, Urpo Martikainen sanoo.

Puutikkalan kylää hän kehuu kauniiksi paikaksi, jossa on elämän meininkiä.

Martikaisen maalauksissa esiintyvät maalaiselämän monet muodot: metsän karhut, mansikkamaito, siilit, kanat, traktorit sekä veneet ja veden läheisyys.

Maalaamisen Martikainen aloitti, kuten meistä lähes kaikki, seitsemänvuotiaana kansakoulussa. Äiti oli ammattitaiteilija, joten ilmaista oppia oli tarjolla ja siitä se kipinä maalaamiseen sitten syttyi.

– Minulla on ollut mahtavia opettajia, kuten Tapani Kiippa ja saksalainen Reinhert Lau, Martikainen kiittelee.

Reinhert Laulta hän mainitsee imeneensä myös vaikutteita tauluihinsa.