Talon pihalla seisovat isä ja poika maastoasuissa. 9-vuotias Ilari Hurskainen suoritti alkukesästä metsästäjätutkinnon, ja nyt poika saa ampua pienriistaa huoltajan välittömässä valvonnassa. Jos kyse olisi Yhdysvalloista, tilanteesta syntyisi helposti mielikuva asehullusta isästä ja aivopestystä jälkikasvusta pyssyjen kanssa heilumassa. Koska olemme Suomessa, kyse on vain varhain aloitetusta tavallisesta maalaispojan harrastuksesta. Taisto Hurskainen haluaakin korostaa metsästyksen monipuolisuutta.
– On väärin puhua vain ampumisesta metsästyksen yhteydessä, koska siihen liittyy niin paljon muutakin aina luonnossa liikkumisesta, marjastukseen ja koirien kouluttamiseen, Pohjois-Pälkäneen metsästysseuraan kuuluva Taisto Hurskainen huomauttaa.
Vaikka isä-Hurskainen on metsästänyt ikänsä koirien kanssa ja liikkunut luonnossa myös poikansa kanssa, ajatus Ilarin metsästyskortista tuli vähän varkain. Hurskaisten perheeseen syntyi talvella koiran mentävä aukko, kun perheen 14-vuotiaan pystykorvavanhuksen elämä päättyi. Poikaa suretti elinikäisen kaverin menetys, ja keväällä isä ehdotti uuden koiran hankkimista. ”Sopii, jos otetaan pystykorvan pentu”, oli Ilari tuumannut.
Niinpä poika sai uudeksi kaverikseen Karahkan Eka-Sällin. Perheen toista koiraa karjalankarhukoira Kontioharjun Hakua on käytetty karhu- ja hirvimetsällä, joten Sälli tarvitsi kouluttaa lintukoiraksi. Kun opettaja vielä kehotti neljännelle luokalle siirtyvää poikaa lukemaan paljon kesäloman aikana, ottivat perheen miehet metsästäjätutkinnon opukset esille. Ilari pääsisi isän mukaan metsälle Sälliä kouluttamaan ja samalla tulisi luettua useampi sata sivua tekstiä.
– Kummasti ne vain nämä naskalit menevät ensimmäisellä kerralla läpi, kun he oikeasti lukevat kirjat läpi, eivätkä vain kuvittele tietävänsä kaikkea, Taisto Hurskainen virnistelee.
Luonto kiinnostaa marjoista eläimiin
Koska yleisurheilua harrastava Ilari liikkuu paljon myös luonnossa, oli kasvien ja eläinten sekä niiden jälkien tunnistaminen helppoa.
– Tykkäsin lukea enemmän metsästäjän opasta kuin tuota, Ilari osoittaa kuivakkaa metsästys- ja aselainsäädäntökirjaa.
Riistaruuat maistuvat pellavapäälle siinä kuin metsäretkelle otetut eväätkin. Suosikkimarja on mustikka. Hauskaa on myös telmiä Sälli-koiran kanssa ja seurata sen haukun kehittymistä.
Ampumista poika on harjoitellut ilmakiväärillä. ”Tauluun”, tokaisee Taisto Hurskainen ykskantaan, kun toimittaja pohtii, että mitäs kaikkea sillä ilmakolla saakaan ampua. Ensimmäiseksi kaksikko aikoo mennä pellon laidalle kyyhkysväijyyn. Jos Ilari ampuu, on isä aivan vieressä. Kyyhkystä tai sorsaa isommista riistalinnuista on näillä leveysasteilla turha haaveilla.
– Olisi hyvä saada nuoria metsästäjiä pienpetopyyntiin. Supikoira ja varsinkin minkit lisääntyvät rajusti ja tuhoavat kanalintuja. Nuoria ehkä innostaisi tarkistaa loukkuja päivittäin ja saada siten saalista, Taisto Hurskainen arvelee.
SHL ANU RITVANEN
Metsästäjät nuorentuvat ja naisistuvat, mutta hitaasti
– Ehkä pahin ukkoutuminen on jo ohitse, arvioi Pälkäneen ja Luopioisten Riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jari Salminen.
Salmisen mukaan tällä alueella kolmasosa metsästäjätutkinnon suorittajista on 10–15-vuotiaita nuoria. Naisia ja tyttöjä joukkoon mahtuu lähes saman verran. Loput ovat aikuisia metsästäjäkokelaita, joukossa 50–60-vuotiaita entisiä miesmetsästäjiä, jotka virittelevät harrastusta uudelleen tauon jälkeen.
Salminen myöntää, että metsästysseuroihin on helpompi päästä, jos vanhemmat, yleensä isä, kuuluu jo seuraan tai perhe omistaa maata metsästysalueella. Ilmiötä selittää metsästysoikeus, joka kuuluu maanomistajalle tai seuralle, jolle se on vuokrattu. Tilanteeseen liittyy myös toinen vaikeaksi luonnehdittava seikka.
– On aina riski ottaa seuraan tuntemattomia, koska erottaminen on lähes mahdotonta, vaikka tulija osoittautuisi minkälaiseksi omavaltaiseksi vänkäksi. Monet seurat ovat ottaneet käyttöön koejäsenyyden, jotta henkilön soveltuvuus seuraan ja sopeutuminen sääntöihin voidaan varmistaa, Salminen kertoo. – Nuoret ja naiset siistivät myös nuotiopuheita, mikä on ihan hyvä asia, Salminen hymähtää tiedustelulle.
Nuoret tuovat jatkuvuutta
Salmisen mukaan jokainen seura päättää omista käytännöistään, jolloin toiset seurat voivat olla sulkeutuneempia kuin toiset. Toisaalta toiminnan jatkuvuus on jokaisen etu.
– Varmasti innostus loppuu, jos ei pääse seuraan ja metsälle. Varsinkin nuorille tulee helposti muita harrastuksia, jotka syrjäyttävät metsästyksen. En ole kuitenkaan kuullut, että kukaan olisi jäänyt kokonaan metsästysseurojen ulkopuolelle, jos vain jaksaa odottaa muutaman vuoden.
Nuukuus saaliiden jakamisesta tuskin rajoittaa uusien jäsenten hyväksymistä. Salmisen mukaan saaliit ovat joka tapauksessa aika vähäpätöinen osa harrastusta. Enemmän kyse on metsässä liikkumisesta, seuratoiminnasta ja esimerkiksi koiraharrastuksesta, lihaa saa paljon huokeammalla kaupasta kuin metsästä.
Toiminnanohjaaja ei näe ikää turvallisuusriskinä.
– Nuoret ovat vanhempiensa valvonnassa, ja heidät hyväksytään mielihyvin porukkaan. Harvoin mukana kuitenkaan on alle 10-vuotiaita. Ei siinä mitään, pitkä tie vain. Huoltajan täytyy olla alle 15-vuotiaan läheisyydessä siten, että pystyy tarvittaessa puuttumaan alle 15-vuotiaan aseen käyttöön. Sen jälkeen nuori voi saada rinnakkaisluvan vanhemman aseeseen, kunnes vasta täysi-ikäisenä voi hankkia oman aseen.
Salmisen mukaan iäkkäät jäävät oma-aloitteisesti pois, kun eivät enää pärjää, ja ampumakoekin rajoittaa osallistumista, jos aistit ovat jo heikentyneet.
