Pälkäneen MLL palkitsi muksujuoksujen yhteydessä neljättä kertaa Vuoden Mallikkaan. Huomionosoituksella halutaan kiittää henkilöä, joka toimii esimerkillisesti lasten hyväksi.
MLL onnistui yllättämään munkkikuorman kanttiiniin tuoneen Kirsi Urkon täydellisesti. Vasta kun Urkko oli houkuteltu yleisön eteen ja kentän laidat täyttäneelle väelle alettiin esitellä, että palkittava tekee myös päivätyökseen täydellä sydämellä hommia pälkäneläisperheiden hyväksi, Kirsi Urkko ymmärsi, miksi MLL-aktiivit varmistelivat etukäteen hänen läsnäoloaan.
Urkon mielestä palkinto kuului koko neuvolan ja terveyskeskuksen väelle, ei yksin hänelle. Samoin hän korosti, että Varapäreessä toimii 236 muuta palkinnon arvoista jäsentä.
Urkko jäi kesällä vuodeksi vuorotteluvapaalle. Hänen tarkoituksenaan on opiskella kriisityötä. Hän uskoo, että tämä tuo lisäpuhtia ja jaksamista Varapäreen toimintaan.
Varapäre kerää Facebookin kautta apua ja tukea lähellä oleville avuntarvitsijoille, joista suuri osa on ollut lapsiperheitä. Ryhmää pyörittävä Urkko osaa auttaa ja tukea, mutta siinä riittää vielä opettelemista, miten läheisten murheet voi välillä pyyhkiä ammattimaisesti mielestään.
– On minulla opiskelun lisäksi kaksi muutakin tavoitetta tälle vuodelle: aion kirjoittaa päiväkirjaa ja siivota keittiön kaapit. Molemmat on kuitenkin vielä aloittamatta, hän nauraa.

Kiitos MLL, lapset ja vanhemmat
Muksujuoksuissa minut yllätettiin täydellisesti, jopa minusta pystyy näköjään tekemään sanattoman!
Minua oli pyydetty olemaan paikalla kolmen maissa ja ajattelin, että talkooväestä on pulaa. Menin kentälle ajatuksella, että kaikkea muuta teen, mutta aikoja en ota!
Vasta MLL:n väen alkupuheenvuorossa tajusin, mikä yllätys oli tulossa: Vuoden Mallikkaaksi valinta. Otan kunnian nöyrin mielin vastaan tietäen, että Pälkäne on Mallikkaita pullollaan. En osannut hölmistyneenä, tärisevin polvin kiittää, joten teen sen nyt.
Olen hyvin tyytyväinen siitä, että päädyin Pälkäneelle – perustamaan tänne kodin ja perheen ja kaiken päälle vielä työskentelemään pälkäneläisten kanssa.
Täällä eletään sopivasti jalat maassa ja pää pilvissä; juuria kunnioitetaan ja vaalitaan, kuitenkin samalla uusia versoja ja hedelmiä luodaan, ollaan toimeliaita. Tapahtumia, kerhotoimintaa ja harrastuksia on niin paljon, että kaikkeen haluamaansa ei vain ehdi. Tämä on pienen pitäjän ihme!
Pienen pitäjän ihmeenä pidän täältä löytyvän yhteistyön ja talkoohengen määrän. Ilman tätä kaikkea vapaaehtoisesti, palkatta, tehtyä työtä ei olisi mahdollista, että tämä kaikki tapahtuu. Me tunnemme toisemme – pidetään sitä ihan kaikessa voimavarana!
Lasten ja nuorten kanssa tehtävä työ on hienoa työtä, jokainen hetki heidän kanssaan on panostusta tulevaisuuteen!
Meneillään on se vuodenaika, jolloin lapset aloittavat koulun ohella taas monia harrastuksiaan. Toivon, että myös juuri sinä, ilmoittaessasi lasta harrastukseen, mietit, josko pystyisit myös itse antamaan jonkin panoksen harrastuksen vetämiseen. En usko, että kunnassa, seurakunnassa, MLL:ssa, partiossa, urheiluseurassa tai missä muussa tahansa ollaan pahoillaan, jos tarjoat apuasi. Mitä enemmän on toimijoita, sitä varmemmin työ jatkuu ja kaikki jaksavat paremmin, saat myös itse hyvän mielen. Ei ole nimittäin itsestään selvyys, että jokin harrastus tai kerho jatkuu maailman loppuun asti – siellä pitää olla ihminen vastassa!
Kiitän teitä kaikkia, joiden kanssa olen saanut olla yhdessä, niin työssä kuin vapaa-aikana. On etuoikeus tehdä työtä lasten ja nuorten kanssa, pidetään heistä ihan jokaisesta huolta! Ja ollaan toistemme tukena kotona, koulussa ja kaikissa piireissä, missä kohtaamme muistaen, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan!

Niin ja kiitos päätoimittaja-Tommille, joka lupasi photoshopata minusta entistä Mallikkaamman mahdollisiin kuviin. Koska en tiennyt huomionosoituksesta, ei ollut ylläni juhlavaatetta tai huulipunaa, mutta onneksi sekin hoituu kuntoon pälkäneläistaidoilla!
Nöyrin, iloisin kiitoksin
Kirsi Urkko