Reppu täyteen tyhjiä tulitikkulaatikoita

13.08.2013 07:16

– Äiti ei ehtinyt katsoa, mitä me pojat reppuihin laitoimme, kun lähtö tuli. En tiedä, pääsikö häneltä itku vai nauroiko, kun hän huomasi, että minun reppuni oli täynnä tyhjiä tulitikkulaatikoita, rovasti Ilmari Mustonen muisteli evakkomatkansa varusteita Pirkanmaan veteraaniväen kirkkopäivässä Aitoossa.

Mustonen oli tuolloin vasta 4-vuotias.

Kiireinen lähtö oli tullut myös rajanaapureille. Sen Mustosen perhe huomasi palattuaan takaisin Karjalaan.

– Kaikki paikat olivat rempallaan. Leipätaikina oli tehty, mutta sitä ei ollut ehditty leipoa, saati paistaa. Kamarin seinät oli uudelleen tapetoitu Pravdan sivuilla, juhlapuheen pitäjä kertoi Sortavalan liepeillä sijainneen lapsuudenkotinsa näkymistä.

 

Äiti miesten töissä

Veteraanien kirkkopäivä veti runsaasti osallistua ympäri Pirkanmaata. Juhlapuheen pitäjä Ilmari Mustonen eturivissä toinen oikealla.

Ilmari Mustonen muistaa sodan aikana kaikesta olleen puutetta. Erityinen puute oli vaatteista ja kengistä.

– Ihmettelen, miten äiti pärjäsi neljän pienen lapsen kanssa, kun isä oli rintamalla. Äiti joutui tekemään miesten työt, lapset apunaan.

Kaikille annettu kehotus mottitalkoisiin osallistumisesta koski myös lapsia.

– Pikkupojalla yhden motin tekemiseen meni useita päiviä, Mustonen havainnollisti.

Leikeissäkin oli välillä leikki kaukana, kun lapset löysivät maastosta venäläisten jättämiä panoksia ja ammuksia. Mustosten naapurin poika sokeutui, kun tykinammus räjähti nuotiossa.

Kristinuskon olennaisin asia valkeni pappisuran valinneelle Ilmari Mustoselle jo kotona Karjalassa, kun heillä yöpynyt mustalaisvaimo pyysi rukoilemaan vakavasti sairaan vauvansa puolesta.

– Ymmärsin, että Jeesus on eläessä ja kuollessa ainoa ja paras auttaja.

 

Nuorille tietoa

– Kaikki suomalaiset olivat talvisodan aikana yksimielisiä, halusivat puolustaa vapautta. Sama yhtenäisyys säilyi jatkosodankin aikana, päiväjuhlassa tervehdyssanat esittänyt opettaja Toivo Sundqvist kertasi.

Sundqvistin mukaan pitkän asemasodan aikana monet ajattelivat, ettei silloin rintamalla voi mitään tapahtua. Kuitenkin myös tuona aikana iso osa sotilaista kuoli ja haavoittui.

Sundqvist antoi monisatapäiselle yleisölle tärkeän tehtävän.

– Kertokaa nuorille veteraanien tekemän työn mittaamaton arvo.

– Suomi on hyvä maa. Sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa, Sundqvist toisti Adolf Ehrnroothin sanomia kuuluisia lauseita.

 

Runsas ohjelma

Veteraanien vuotuinen kirkkopäivä Aitoon Honkalassa käynnistyi jumalanpalveluksella. Lounaan jälkeen ympäri Pirkanmaata saapuneet vieraat kokoontuivat päiväjuhlaan, jonka juonsi Aimo Kokkola.

Juhlan musiikkiosuudesta vastasivat Narvan Soittokunta, kanteleen soittaja Varpu Aho ja Korsukööri solistinaan Alpo Roikola. Pälkäneen näytelmäpiiri esitti katkelman Kostianvirran taistelua kuvaavasta näytelmästä.

Tiistaisen kirkkopäivän järjestivät yhdessä Pirkanmaan Sotaveteraanipiiri ry, Sotainvalidien Veljesliiton Pirkka-Hämeen piiri ry, Rintamaveteraanien Hämeen piiri ry ja Rintamanaisten Pirkanmaan piiri ry.