Eletään kuusikymmentäluvun alkua. Neljävuotias Rauno Heikkinen astuu äitienpäiväkonsertissa yleisön eteen. Pojan suu on täynnä naapurintädiltä saatuja ranskanpastilleja ja pian pitäisi alkaa laulaa. Onneksi säestävä pianisti huomaa tilanteen ja pyytää yleisöä odottamaan. Rauno mutustaa suunsa tyhjäksi ja saa pianistilta lasillisen vettä. Sitten ilmoille kajahtaa äidin toivoma kappale Oi muistatko vielä sen virren.
– Muistan vieläkin ensimmäisen esiintymiseni elävästi vaatetusta myöten, Rauno Heikkinen muistelee tapausta nyt hymyssä suin.
Ensimmäisen ja viimeisimmän esiintymisen väliin mahtuu viisi vuosikymmentä. Silti molemmilla esiintymisillä on erityinen merkitys kuhmalahtelaisen Rauno Heikkisen elämässä: tuorein keikka heinäkuun puolivälissä oli nimittäin samalla levynjulkistamistilaisuus, jossa Heikkisen taiteilijanimellä Rane äänittämä ensisingle Toiveunta julkaistiin.
– Julkistamisbileet pidettiin Tampereella Ale-pubissa. Mukana oli kaikki tärkeät ihmiset ja tunnelma oli erittäin hieno, Rauno Heikkinen fiilistelee vielä kuukausi tapahtuman jälkeenkin.
Herkkä sanoitus, vahva melodia
Toiveunta-single syntyi omakustanteena ja se äänitettiin Tampereella HIT Producer -studiolla.
Kappale on Taivaanrannan maalarit -yhtyeessä vaikuttavan Teemu Harjukarin käsialaa. Sanat on tehnyt Sari Hellsten.
– Sävellys päätyi laulajaystäväni Nina-Julian käsiin jo muutama vuosi sitten, mutta se ei sopinut naisen omaan ohjelmistoon. Hän oli sitä mieltä, että biisi sopisi minulle. Pienen houkuttelun jälkeen lämpenin sinkun tekemiselle.
Uunituore single lähtee piakkoin paikallisradioihin ja internetissä sitä on voinut kuunnella Youtubessa jo jonkin aikaa. Palaute on ollut pelkästään positiivista.
– Minulle oli yllätys, kuinka vahvoja reaktioita kappale on aiheuttanut. Julkkaribileissä moni pyyhki silmäkulmiaan. Kappaleen teksti on niin herkkä ja kaunis, että se nostaa ihmisissä tunteet pintaan, Heikkinen kertoo.
Harjukarin sävellys on perinteinen iskelmäkappale. Sen vahvuus piilee ajattomuudessa: sama melodia olisi voitu säveltää kymmenen vuotta sitten tai vasta kymmenen vuoden päästä. Laulussa on olemassa kaikki kestohitin ainekset.
– Haaveissani olisi tehdä joskus pitkäsoitto. Siihen tarvittaisiin kuitenkin ulkopuolinen tuottaja, sillä omakustanteena pitkäsoitto vaatisi suuren rahallisen panostuksen.
Laulamista yksin ja kuorossa
Musiikki on alkanut näytellä vahvaa roolia Rauno Heikkisen elämässä vasta aikuisiällä.
– Vaikka pikkupoikana esiinnyin jonkin verran, olin laulamatta koko nuoruusiän. Vasta 90-luvulla, kun menin tamperelaiseen Kaijakkaan töihin, aloin laulaa siellä karaokea ja kävin kilpailuissakin.
Karaoken myötä lauluinnostus kasvoi niin, että Heikkinen alkoi ottaa laulutunteja Auli Aaltoselta. Lauluharrastus on levinnyt karaoken puolelta myös kuorolaulun pariin. Rauno laulaa sekä tamperelaisessa Pirkan miehet -kuorossa että Kuhmalahden kappeliseurakunnan Vivace-kuorossa.
– Olen kotikylän kuorosta niin onnellinen. Meillä on aina kivaa yhdessä ja kanttori Tarja Sillanpää ansaitsee erityiskiitokset. Olemme hänen johdollaan tehneet tosi hienoja juttuja.
Toistaiseksi Rauno Heikkistä voi kuulla keikoilla ainoastaan kuoron kanssa.
– Minulla ei ole vielä omaa orkesteria eikä ohjelmistoa. Mutta eihän sitä tiedä, ehkä tulevaisuudessa keikkailu yksinkin on mahdollista.
Paratiisi löytyi Kuhmalahdelta
– Asuimme Tampereella kerrostalossa. Jossain vaiheessa tuli tunne, että omaan taloon olisi kiva päästä.
Kahdeksan vuotta sitten Rauno Heikkinen alkoi etsiä uutta kotia puolisonsa Hannun kanssa. Taloja käytiin katsomassa kaikissa Tampereen ympäristökunnissa Viialaa ja Vesilahtea myöten. Sitten kohdalle osui myytävä kiinteistö Kuhmalahden kirkonkylällä.
– Emme tienneet Kuhmalahdesta mitään emmekä ketään. Talo kuitenkin hurmasi meidät, ja päädyimme tänne asumaan.
Pariskunta on kunnostanut punaisen tupansa yhteisvoimin ja puutarhaihmiseksi tunnustautuva Heikkinen on kahdeksassa vuodessa saanut myös pihapiirin kukoistamaan. Taloa ympäröinyt mäntymetsä on muuttunut nurmialueeksi ja reheviksi perennapenkeiksi. Kärhöt kiipeilevät pitkin hedelmäpuiden runkoja ja kasvihuone tuottaa monipuolisesti herkkuja ruokapöytään.
– Olemme kotiutuneet todella hyvin. Kyllä tämä sellainen pieni paratiisi on. Joka kerta, kun työvuoron jälkeen tulee kotipihaan, tulee sellainen onnellinen olo, Tampereella ravintola-alalla työskentelevä Heikkinen huokaa.
