Pälkäneen kesä voi ensi vuonna olla kahta kärkitapahtumaa laihempi. Sekä Kostian Vanhan ajan markkinoita että Oksalan perinnepäivää saatettiin viettää tänä vuonna viimeistä kertaa.
Kostia-tapahtuma syntyi yhdeksän vuotta sitten hankkeen turvin. Vuonna 2004 tuli kuluneeksi 400 vuotta Kostianvirran puhkeamisesta. Virran puhkeamisen juhlavuodesta alkanut tapahtumien ketju huipentuu tänä vuonna, kun vietetään Kostianvirran taistelun 300-vuotisjuhlia.
Kostia-tapahtumasta ei alun perinkään suunniteltu pysyvää kohokohtaa Pälkäneen kesään, vaan tavoitteena oli nyt toteutunut kaari. Ennen kaikkea vanhan ajan markkinoista on kuitenkin tullut pidetty tapahtuma, joka vetää jatkossakin niin markkinakansaa kuin -kauppiaitakin, jos se vain pystytään pitämään hengissä.
Kostia-tapahtumaa synnytettäessä Pälkäne-seura teki selväksi, ettei se halua ikä voi kantaa päävastuuta, koska sillä ole siihen rahkeita. Vuosien varrella tapahtuma on kuitenkin lipunut pääosin kotiseutuyhdistyksen kontolle. Kymmenessä vuodessa aktiivien joukko on harventunut ja vanhentunut, eikä rivissä ole enää uusia supermiehiä tai -naisia, jotka omistautuvat viikkokausiksi markkinajärjestelyihin.
Kostia-tapahtuma laitettiin vauhtiin hankkeen turvin. Matkan varrella ja etenkin juhlavuonna olisi ollut tilaisuus uusille hankkeille, mutta hankerahaa ei ole osattu hyödyntää. Olisiko nyt myöhäistä? Kymmenessä tapahtumassa on kertynyt valtava määrä tietoa ja kokemuksia, joiden helmet voitaisiin jalostaa hankkeen avulla pysyväksi osaksi Pälkänettä ja paikkakunnan kesää. Tai ainakin tallentaa esiin kaivettu historia arvoisellaan tavalla jälkipolville.
Oksalan perinnepäivä on Jouko Suoniemen luomus. Isäntä on valmistellut talkooväkeä siihen ajatukseen, että tämänvuotinen tapahtuma oli viimeinen. Perussyy on sama kuin Kostiankin kohdalla: ydinjoukko on käynyt entistä iäkkäämmäksi ja heikkokuntoisemmaksi.
Oksalan perinnepäivä on kasvanut nykymittoihinsa Kostian tapaan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Molemmat tapahtumat ovat jo melkoisia spektaakkeleita. Rima on hilattu korkealle. Vuosien varrella on nähty ja koettu niin paljon, että edellisvuodesta on aina vain vaikeampi pistää paremmaksi.
Kostian ja Oksalan talkooväki ei ole kartuttanut yhdistyksiensä tilejä, vaan seudun henkistä pääomaa. Mitään vastaavaa ei synny isolla rahalla tai mahtikäskyllä, vaan tapahtumien salaisuus ovat osaavat ja aikaansaavat tekijämiehet ja -naiset niiden taustalla.
Jos Kostia ja Oksala jäävät vuonna 2013 päättyneiksi projekteiksi, Rautajärven Vanha savotta jää seudun tärkeimmäksi ja ainoaksi säännölliseksi vanhan ajan tapahtumaksi. Vaikka Savotankin takana on valtava määrä talkootyötä, sitä on rakennettu alusta alkaen yrityspohjalta.
Kunnan rooli perinnetapahtumissa on vähäinen. Tämä on linjassa muun kulttuuri- ja liikuntatoiminnan kanssa: kunta luo puitteet, yhdistykset järjestävät toiminnan. Puolikkaan kulttuurituottajan voimavarat eivät riitä tapahtumien järjestelyihin.
Syksyn aikana on hyvä kuulostella, tarvitaanko perinnetapahtumille jatkoa, löytyykö niille tekijöitä ja mahdollista hankerahaa. Väkisin tapahtumia ei voi ylläpitää, sillä silloin niistä tulee rasite.
Useimmista vapaaehtoistoimijoista on innostavampaa luoda uutta kuin ylläpitää vanhaa. Siitä kertovat lukemattomat uudet tapahtumat, joita on syntynyt viime vuosien aikana.
Jos käy niin, että seudun suurimmat perinnetapahtumat kuihtuvat pois, niistä molemmista jää kultaiset muistot. Ne eivät ehtineet hiipua, vaan molemmat loppuivat suoraan huipulta.
Viimeisimmät kommentit