Pälkäneelle tarvittaisiin kirjakauppa, ettei tarvitsisi aina käydä Kangasalla. Asiakkaiden vähyys lopetti aiemmat kirjakaupat. Kirjakauppias Leena Turto sai Pälkäneen kirjakaupan kannattamaan monta kymmentä vuotta, mutta myöhemmät kirjakaupat eivät ole menestyneet.
Ristiänmäen kirjakauppa menestyi niin kauan kun kirjakaupan yhteydessä oli asiamiesposti. Tällöin postiasioita hoitavat asiakkaat usein ostivat samalla reissulla myös kirjoja tai paperitavaroita. Asiamiespostista luopuminen vähensi asiakkaita ja myös kirjakauppa lopetti hyvin pian asiamiespostista luopumisen jälkeen.
Järvenpään kaupan takahuoneessa toimi Kangasalan kirjakaupan sivupiste. Koska sivupiste oli auki vain yhtenä päivänä viikossa, myynti jäi pieneksi ja sivupiste lopetti muutaman kuukauden kokeilun jälkeen.
Kirjakaupalla pääkirjasto Arkin yhteydessä olisi menestymisen edellytykset
Perjantaina 12. heinäkuuta tiedustelin pääkirjasto Arkissa Laipanmaan karttaa, josta löytää tien Pihtilammille. Virkailija opasti ystävällisesti ja myös myi Pälkäneen opastekartan.
Tästä sain idean: Pääkirjasto Arkki voisi laajentaa ”bisnistä” perustamalla kirjaston yhteyteen kirjakaupan, jossa olisi myytäviä kirjoja ja paperitavaroita suunnilleen saman verran kuin Pälkäneen tai Ristiänmäen kirjakaupoissa oli aikoinaan. Kirjakaupalla olisi samat aukioloajat kuin kirjastolla. Kirjakaupalla olisi menestymisen edellytykset, sillä kirjoja lainaavat tai palauttavat asiakkaat usein ostaisivat samalla reissulla myös kirjoja tai paperitavaroita kirjakaupan puolelta.
Kirjakauppa olisi joko Pälkäneen kunnan oma ”bisnis”, toisin sanoen kirjakauppayrittäjänä toimisi Pälkäneen kunta, tai vaihtoehtoisesti tilat vuokrattaisiin ulkopuoliselle kirjakauppayrittäjälle. Tilat kirjakauppaa varten löytyisivät pienellä hyllyjen siirtelyllä.
Jos Pälkäneen kunta toimisi kirjakauppayrittäjänä, kirjastovirkailijoiden työmäärä hiukan lisääntyisi. Tällöin voitaisiin ajatella pientä kirjastovirkailijoiden palkan korotusta. Kirjojen ja paperitavaroiden myynti olisi myös hyvä homma siviilipalvelusmiehelle, silloin kun ”sivareita” on käytettävissä.
Jukka Ollikkala
