Ruispellon laidalla

Lauantaiaamu oli sateisen harmaa mutta Oksalan perinnepäivän lipunnostoon ja avajaisiin saapui silti kohtuullisen runsaasti yleisöä.  Ohjelman

Paljon onnea Lauri… Oksalan Lauri-isäntä (roolissa Raimo Mikkola) ilmestyi aamulla ottamaan vastaan nimipäiväonnittelut.

piti alkaa Sarka-maatalousmuseon entisen johtajan, Juha Kuisman tervehdyspuheella, mutta luhtiaitan edustalle ilmestyikin vallan muuta väkeä.

Joukko pitkiin hameisiin, huiveihin ja esiliinoihin pukeutuneita naisia, tilan väkeä vuosikymmenten takaa, viritti laulun, jota ei ollut käsiohjelmassa: Lauri kulta, Lauri kulta, herää jo, herää jo…

Ja löytyihän nimipäiväsankari oven takaa. Oksalan Lauri-isäntä, hänkin monien vuosikymmenien takaa herätetty, ilmestyi ihmettelemään, kun hänelle kiikutettiin korteilla koristettua nimipäiväkuusta ja lahjapöytää.

Lauri-isäntä, jota esitti lavastaja Raimo Mikkola Mouhijärveltä, muisti nopeasti merkkipäivänsä pääasian ja ryhtyi komentamaan väkeä rukiinleikkuuseen, mikä oli Laurin päivän monista tehtävistä ehkä se kaikkein tärkein.

Kengitysnäytöksessä hevosenkenkä valmistettiin alkutekijöistä asti.

Ja rukiinleikkuuseen väki todella lähti puolilta päivin kahden hevosen ja monen pelimannin voimin. Kangasalalaisen Minna Kiison omistamat kauniit liinakot Halla-Ukko ja Penan Huila vetivät soittajat kärryillä ruispellon laitaan ja niittoväki seurasi haravat ja viikatteet olalla.

Mutta sitä ennen oli ehditty jo jonottaa vastapaistettua Oksalan hapanleipää ja rievää, ihailla Helena Tiililän kokoamaan nimipäivänäyttelyä perinneaitassa, katsella hevosen kengitystä ja lampaiden keritsemistä, ihmetellä villan ja pellavan muuttumista langaksi, maistella sahtia ja uutispuuroa sekä tuoreita karjalanpiirakoita ja kokea kymmeniä muita elämyksiä.

Iltapäivällä näytökset ja esitykset jatkuivat kunnes ne huipentuivat traktoriparaatiin.

Talonpoikaiskulttuurissa asuu kestävän yhteiskunnan alku

– Koko pohjoismainen yhteiskunnan taustalla on pohjoismainen talonpoika, totesi entinen museonjohtaja,

talonpoikaiskulttuurisäätiön varapuheenjohtaja Juha Kuisma perinnepäivien tervehdyssanoissaan.

Hän muistutti, että talonpoikaiskulttuuri, toisin sanoen yhdessä paikassa asuva maata viljelevä ja karjaa hoitava yhteisö, tunnetaan Tanskasta jo 7000 vuotta sitten. Suomessa 5000 vuotta sitten vallinnut vasarakirveskulttuuri oli sekin talonpoikaiskulttuuri.

– Maanviljelykseen perustuva yhteiskunta on säilynyt vuosituhansia, koska se voi perustua vain kestävyyteen, Juha Kuisma sanoi.

Kaikki eivät ehkä tiedä, että YK:n kestävän kehityksen periaate on omaksuttu Norjan talonpoikaiskulttuurista. Maanviljelys on ylisukupolvinen ala, jossa jokainen viljelijä on vastuussa talon seuraavan isäntäväen toimeentulosta ja hyvinvoinnista. Maan riistäminen ja kaltoin kohtelu kostautuu, samoin liika kuluttaminen ja suunnittelemattomuus.

– Maata on osattava hoitaa oikein. Pelto ei siedä petosta, Juha Kuisma muistutti.

Villa kulki Oksalassa lampaasta langaksi. Villan käsittelijöitä rannassa.

Maanviljelyskulttuurin kestävyys näkyy myös esineiden ja rakennusten tarkoituksenmukaisuudessa. Jokainen työkalu on viimeistelty käyttötarkoitustaan varten, talonpojan varusteissa ei ole mitään turhaa eikä ylimääräistä.

– Suomalainen puutalo on yksi turvallisimmista ja kestävimmistä asumisvaihtoehdoista, kun se rakennetaan perinteisiä ratkaisuja kunnioittaen, Kuisma painotti.

Kestävyyden perusteisiin kuuluu myös se, millä Oksalan perinnepäivä rakennetaan: talkootyö, voimien yhdistäminen ja toinen toisensa auttaminen.