Valkeakoski-Opiston Pälkäneen luovan kirjoittamisen ryhmään kuuluvista yhdeksän kynnelle kyennyttä matkasi lauantaina 17. elokuuta Kari Saarisen taksilla Helsinkiin. Kutsun esitti Helsingistä saakka ryhmässämme kynäilemässä käyvä energinen Vuokko.
Matkalta Mari lähetti Vuokolle meidän naamatauluista yhteiskuvan. Vastauksena Vuokko kertoi pannun kyljen olevan kuumana. Hän odotti meitä Roihuvuoreen ryyppäämään kupin kuumaa kastamisten kera.
Taksin kuljettajana toiminut Janne ei halunnut tulla mukaan, vaan hän haki sovittuna ajankohtana meidät paikasta toiseen. Jatkossa kuljettajan vierelle vänkärin paikalle istahtanut Vuokko, Helsingin hyvin tuntevana, valisti meille matkan varrelle osuneita kaupungin nähtävyyksiä.
Jäimme autosta remonttityön vuoksi hupun alle piilotetun presidentinlinnan lähistölle ja jatkoimme matkaa Vuokon johdattamana käsityöläiskojujen ohitse kädentaitajien kauppaan. Musiikkiakin saimme kuulla katubändin esittämänä.
Vuokko oli varannut meille puolitoista tuntia kestävän merilounasristeilyn, joka lähti Kauppatorin rannasta. Vesipisaroita alkoi nakella hiljakseen meidän astuessa Doris-laivaan.
Laskeuduimme kapeita portaita alas meille varatun pöydän äärelle, johon me kaikki kymmenen mahduimme ripirinnan istumaan. Seisovasta pöydästä saimme kerätä lautasillemme lounasta ja santsatakin sai.
Kukin katseli Helsingin edustan maisemia mieltymyksensä mukaan ruokailun ja vapaamuotoisen keskustelun merkeissä. Runsain sade, navakan tuulen voimalla, osui laivamatkalle, eivätkä kansipaikat houkutelleet ketään meistä.
Kauppatorilla laivan rantauduttua, Vuokko halusi näyttää meille seuraavaksi Temppeliaukion kirkon. Saimme ihmetellä lukuisan odottajajoukon kanssa, miksi ovet eivät auenneet meille, vaan kirkkoon olisi päässyt vasta hieman myöhemmin. Seuraavaksi suuntasimme taksin tutuksi tulleilla penkeillä istuen Roihuvuoreen Vuokon kotiin huilaamaan.
Leppoisa jutustelu jatkui Vuokon kahvipöydässä. Allekirjoittanut kärsi kisaväsymystä ja joutui ottamaan lukua sänkykamarissa.
Vuokolla olisi ollut ohjelmana Itäkeskus ja teatterikin yhtenä vaihtoehtona, ties vaikka kohta olisimme löytäneet itsemme ilman passia ja hammasharjaa matkalla Helsinki-Vantaalle. Vuokko, englannin maikkana elämäntyönsä tehneenä, harrastuspohjalta matkojen vetäjänä toimivana, kertoi haluavansa viedä meidät kirjoittajat käymään hyvin tuntemaansa Lontooseen.
Lämmin halaus Vuokon eteisessä saatteli meitä kaikkia kotimatkalle Pälkäneelle päin ja Laitikkalaan, Vuokon isän suvun maisemiin. Matkalla saimme päivittää Moskovan MM-kisojen suomalaismenestyksiä ja seurata auton näyttöruudusta miesten keihäänheittoa, joskin kuvayhteys ei kulkenut moottoritiellä vauhdin mukana, jonka kuljettaja hyvissä ajoin totesi.
Laitikkalassa jäin Elinan kanssa pois. Pälkäneelle jatkoi Mira, Tiina, Mari, Paula, Anu ja Kirsi. Marketta-opettajamme jäi pois Helsingissä kyydistä ja lupasi tulla Tampereen kautta Pälkäneelle. Sitä me joukolla toivomme. Palautteesta päätellen matka oli antoisa, ja opimme tuntemaan toisemme entistä paremmin. Paljon jäi näkemättä, ainakin ne paljon puhutut Helsingin herrat.
Anneli Kivelä
