Hartauskirjoitus: Kiitos

Taivaan Isä, kiitos kirkoista, jotka näyttävän täyttyvän Suomessa kesäaikaan. Talvisin ne ovatkin aika tyhjiä paitsi jouluna, kun me suomalaiset kokoonnumme laulamaan kauneimpia joululauluja ja kuuntelemaan jouluevankeliumia.

Kiitos, Taivaan Isä, näistä ihanista seurakunnan nuorisotyöntekijöistä ja vapaaehtoisista nuorista, jotka luotsaavat suomalaisia nuoria kohti aikuisuuden kynnystä. Sitä rukoilen, että kaikilla nuorilla olisi rinnalle kulkijaksi ja elämän mutkiin oppaiksi riittävästi aikuisia. Että meidän lapsistamme ei tarvitsisi tulla liian varhain aikuisia.

Kiitos, Taivaan Isä, siitä, että niin monet tahtovat sinun siunauksesi avioliitolleen. Uskon, että suurin osa hääpareista ja häävieraista kirkoissa yhtyvät papin lausumaan rukoukseen heidän puolestaan. Ei voi olla niin, että häät tahdotaan kirkkoon pelkästään hienojen puitteiden vuoksi tai komeasti soivien urkujen takia tai siksi, että pappi sopii hyvin seremoniaan ulkonäkönsä puolesta.

Tahdon kiittää sinua myös siitä, että niin monet perheet tahtovat tuoda pienokaisensa sinun eteesi ja kastaa sinun lapseksesi. Yhdessä perheen ja kummien kanssa rukoillaan lasten puolesta todella paljon tässä maassa. Kiitos sinulle siitä, että seurakunnissamme on mahdollista tehdä työtä lasten hyväksi.

Rukoilen vielä, että meidän vanhuksillamme olisi ystäviä yli sukupolvien. Että meiltä löytyisi arvostus ja kunnioitus pitkää elämää kohtaan. Kiitos siitä, että seurakuntien diakoniatyö tavoittaa ahdingossa olevia ihmisiä. Apua saa, eikä Isä meidän -rukousta tarvitse osata ulkoa.

Kiitos, Taivaan Isä, tiekirkoista. Levähdykseksi, virkistykseksi, ihmisten kohtaamiseksi. Taukopaikaksi, jossa bonuskortti jokaista varten on lunastettu pari tuhatta vuotta sitten.

Kiitän siitäkin, että täällä melkoisen kristillisessä Suomessa saamme olla asioista eri mieltä. Paitsi ehkä seurakunnissa, joista erotaan sen vuoksi, että emme ole samaa mieltä asioista. Mutta vapaasti voi kirkosta erota eikä siitä joudu maallisen tuomion eteen. Sinä mahdat olla surullinen, kun emme ymmärrä tarkoitustasi. Tai siis sitä, että emme toimi niin kuin oikein olisi, vaikka lähetit poikasi tänne varta vasten. Emmekä ole ottaneet vieläkään opiksi. Kompastellaan omiin ansoihimme. Rakastetaan eniten itseämme. Tuomitaan mieluummin naapuri, kuin nähdään vika itsessä. Vaadimme itselle oikeuksia ja muille velvollisuuksia. Unohdamme sen, että ”älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi”.

Tämmöisiä me olemme: vajavaisia ja erehtyväisiä. Vaikka esitämmekin toisinaan ihan muuta, niin kädet hakeutuvat ristiin moninaisissa elämän tilanteissa. Kiitos siitä, että sinä, Taivaan Isä, kuulet huokauksenkin.

Näin keskikesän erilaisten juhlien aikaan mieleen nousee korinttolaiskirjeen sanoma: Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa (1.Kor. 13:4-6).

Rakas Taivaan Isä, siunaa ja varjele meitä kaikkia.

 

Tiina Kokkola

seurakuntalainen

Kankahainen

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?