Hartauskirjoitus: Vielä on tilaa

Vaalikeräyksen lipasvahtina katselin tavaratalon sisälle eksynyttä pikkulintua. Koko päivän se lenteli katon rajassa. Sillä oli paljon tilaa, mutta ainoa tie vapauteen olisi ollut ihan alhaalla avautuvat liukuovet. Niin kauan kuin se pyrähtelee hehtaarihallin kattoparruristikoiden avaruudessa, sitä ei voi auttaa.  Mutta jospa se lopulta uupuneena vaipuikin maahan ja joku hellin käsin kantoi sen ulos nurmikon vehmauteen?

Raamattuopettaja kertoi valtameren saarilla elävistä heimoista, jotka vielä vuosikymmenten jälkeen luulivat maailmansodan yhä jatkuvan. He eivät tienneet, että rauha oli tehty. Rauhaa ei tehty siellä heidän saarillaan, vaan kaukana Euroopassa, mutta se koski myös heitä.

Nykyisinkin moni käy toivotonta taistelua vaikka ei tiedä kuka ja missä on vihollinen. Ei ymmärretä että rauha on tehty jo Golgatalla. Vapahtajamme Jeesus uhrikuolemallaan purki vihollisuuden, tie armoistuimelle avautui. Ylösnousemuksellaan hän voitti synnin vallan ja vihollisista viimeisen, kuoleman. Voittaja määrittelee rauhan ehdot.

Jeesus sanoi: Minun rauhani, sen minä annan teille. Tähän luottaen kirkkokansakin ehtoollismessussa toivottaa toisilleen Kristuksen rauhaa! Hän on meidän rauhamme. Sana evankeliumi onkin alkujaan tarkoittanut sanomaa etulinjassa saavutetusta voitosta.

Kristuksen voiton sanomaa koko kristikunta julistaa ja jakaa.

Enää ei tarvitse piileskellä sillä rauha on tehty.  Kaikkivaltiaan Jumalan luokse voi jo palata. Autuas vaihtokauppa on Jumalan rakkauden ihme: tuomme hänelle syntimme ja saamme lahjaksi vanhurskauden.

Meidän Taivaallinen Isämme, Kuningasten Kuningas, on laittanut voittajan kunniaksi hääjuhlat ja kutsujen jakajat ovat kiertäneet Suomessakin jo liki tuhat vuotta. Jeesus meni valmistamaan tilaa, vanhurskauden valkeat juhlapuvut on varattu, armahdettu juhlakansa kulkee kohti häähuoneen ovia, mutta miksi niin moni piittaa tuosta kutsusta.  Jotkut kyllä aikovat, sitten joskus, myöhemmin, mutta vaarana on, että jää meinaamiseksi, sillä kukaan ei tiedä aikaansa, ja etsikkoaika voi mennä ohi.

Sana opettaa: Etsikää Herraa silloin kun hänet löytää voidaan, huutakaa häntä avuksi kun hän läsnä on. Yhä vielä kutsua jaetaan, ilosanomaa pelastuksesta, että häähuone tulisi täyteen mutta vielä on tilaa. Raamatun mukaan kutsu tulee erityisesti esittää sokeille, rammoille, raajarikoille, syntisille, köyhille ja kurjille – ja me olemme juuri sellaisia! Ilmestyskirjassa Herra puhuu meille kirjeessä Laodikean seurakunnalle: ”Sinä sanot: minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse, etkä tiedä että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea alaston.”

Paavali varoittaa: ”Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea”. Enkelit lankesivat taivaassa, Adam paratiisissa, Pietari Jeesuksen seurassa. Emmekö sitten me, maailmassa?

Kunnian Herra tuntee kurjuutemme ja siksi tai siitä huolimatta kutsuu meitä Karitsan häihin. Sinne ei viedä lahjoja, lahjat saadaan. Kaikki on valmista. Vielä on tilaa. Tarvitsee vain suostua ilman mitään omaa, pudota auttajan käsiin, niin kuin se tavaratalon lintu voimien loppuessa.

Jumala sanoo: Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niin kuin pilven ja sinun syntisi niin kuin sumun. Palaja minun tyköni niin minä lunastan sinut. Iloitkaa te taivaat, sillä Herra sen tekee.

Kutsu on esitetty.

v.p. Vastausta pyydetään.

 

Sirpa Marttinen-Huhdanpää

seurakuntalainen

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?