Hartauskirjoitus: Uskontunnustus

Pidän ihmisten katselemisesta. Erityisestä kahta ihmisryhmää seuraan mielenkiinnolla; pieniä lapsia ja ikäihmisiä. Pieni lapsi on riemussaan ja raivossaan vilpitön.

Siltikään maailmasta en keksi kauniimpaa katsottavaa kuin vanha pariskunta, joka pitää huolta toinen toisestaan verkkaisesti ja tekemisiinsä rutinoituneina.

Aina kuitenkaan sitä yhteistä matkaa ei riitä vanhuuteen asti, vaikka tahtoa olisi kuinka. Joskus Kaikkivaltias haluaa toisin ja toisen on jätettävä maallinen maailma ensin. Silloinkaan Kaikkivaltias ei hylkää meitä, vaan silloinkin ja ehkä jopa erityisesti silloin meistä huolehditaan.

Keskikesän kirkossa seurasin liikuttumiseeni asti iäkästä seurakuntalaista. Hänen liikkumisensa on jo sairaudesta johtuen huonoa, mutta hänen omaisensa tuovat hänet kirkkoon, koska se on hänelle tärkeää.

Liikuttavinta hänessä on se, että hänestä näkee, kuinka tärkeää messuun osallistuminen on. Vaikka kaikki olettavat, että hän rauhassa istuu koko messun ajan nousematta ylös, hänelle itselleen on tärkeää sanoa uskontunnustus seisten.

Viimeisillä voimillaan hän tyttärensä avustuksella nousee ylös kirkon penkistä ja lausuu: ”Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen…”

Kyynel vierähtää silmäkulmaani ja sisintäni kouraisee hänen uskonsa vahvuus. Uskon, että vielä viimeisellä henkäyksellään hän lausuu mielessään uskontunnustuksen niin, että se tulee suoraan sydämestä luottaen siihen, että usko Vapahtajaan kantaa ja vie kerran Taivaan kotiin, perille.

Samalla huomaan pohtivani, onko minun uskoni noin suurta. Ja olen kiitollinen siitä, mitä kaikkea voin oppia vanhemmalta sukupolvelta.

Kun voimme luottaa Jumalan huolenpitoon elämämme jokaisena hetkenä, voimme kohdata elämän ilman katkeruutta ja vihaa.

Luota siihen, että sinusta huolehditaan, vaikka välillä elämä näyttääkin nurjan puolensa. Mieti, annatko katkeruuden ja anteeksiantamattomuuden vallata sydämesi vai saisiko Vapahtajan rakkaus puhdistaa sinut.

Lausu seuraavan kerran uskontunnustus rohkeasti suoraan sydämestä, suoraan Vapahtajalle.

 

Siunattua syksyä,

Monika Viitala

Diakoni

Kangasalan seurakunta,

Kuhmalahden kappeliseurakunta