Säästö: Pappilan lämmityslaskun kutistamiseen tarvitaan runsas puolitoista kilometriä johtoa

Tervetuloa maalämpö, arkeologin luvalla

Maalämpöjohtoja varten tehty kaivanto kulkee huokoisessa maassa, joka on entistä rantahetteikköä. Siksi kaivaminen on helppoa eikä vastaan tule merkkejä muinaisesta asutuksesta, joka on sijainnut ehkä vain jokusen kymmenen metrin päässä.

Pälkäneen pappilassa toteutetaan loppukesän ja alkusyksyn aikana iso lämmitysremontti, kun lämmitysenergia vaihdetaan sähköstä maalämmöksi.

Pappilaan on rakennettu 1930-luvulla vesikiertoinen sähkölämmitysjärjestelmä, joka on nykyään varsin kallis käyttää varsinkin, kun sähkön hinta koko ajan nousee. Lämmitys on ollut ylivoimaisesti kallein osa pappilan ylläpitobudjettia, sillä lämmityssähköön kuluu noin 10 000 euroa vuodessa, kovina pakkastalvina vielä useita tuhansia enemmän.

– Maalämmön pitäisi maksaa itsensä muutamassa vuodessa takaisin, sillä arvioidaan, että sen avulla lasku pienenisi noin 3000 euroon vuodessa. Siten remontti maksaisi itsensä takaisin jo muutamassa vuodessa, kertoo kirkkoherra Jari Kemppainen.

Lämmitysremonttia on harkittu seurakunnassa jo pitkään. Tarjouksia kyseltiin ja energia-avustusta haettiin pari vuotta sitten, mutta nyt päästiin vihdoin itse asiaan. Seurakunnan talouspäällikkö Kristel Muru-Tanila toteaa, että hidastelusta on ollut hyötyäkin, sillä sinä aikana, kun remonttia on hämäläisen verkkaisesti tuumailtu, maalämpölaitteiden ja asennuksen hinnat ovat laskeneet reippaasti.

Nyt remontin kokonaishinnaksi tulee 32 000 euroa, ja sen lisäksi tulee maksettavaksi arkeologinen tutkimus, jota ilman pappilan pihaan ei saa tehdä mitään kaivauksia. Lämmitys vaatii kaikkiaan 1,6 kilometriä johtoa, joten maata oli kaivettava isolta alalta.

Arvioidut vuotuiset lämmityskustannukset ovat lämpöpumpun avulla 3566,66 euroa, kun suoralla sähkölämmityksellä kustannukset ovat 10200,00 euroa. Kustannuksiin vaikuttavat sähkön hinnan vaihtelun lisäksi tietysti myös sisälämpötila ja käyttöveden kulutus.

 

Takapiha armahti aikataulua

Kaivausta oli tutkimassa arkeologi Sami RaninenPirkanmaan maakuntamuseosta.

Lehmän tai hevosen leukaluu oli viime viikolla arkeologi Sami Ranisen mielenkiintoisimpia löytöjä pappilan takapihalta.

– Pälkäneen pappilan piha-alueella on löytynyt paljon mielenkiintoista ja tärkeää, joten kaikki löydöt on tutkittava tarkkaan, hän selitti.

Pappilan takapiha on arkeologin kannalta mielenkiinnottomampaa mutta rakentajille helpompaa seutua kuin etupihan puisto, sillä vaikka paikka on ilmeisesti ollut asuttu rautakaudelta saakka, Pälkäneveden puoleinen alue on ollut pehmeää rakentamiskelvotonta rantamaata.

Vuoteen 1604 asti vesiraja oli paljon nykyistä korkeammalla, joten senkään puolesta rannassa ei voi olla yhtä vanhoja asutuksen merkkejä kuin ylempänä.

– Jos löytyisi esimerkiksi selviä merkkejä kokonaisen rakennuksen kivijalasta, se vaatisi jo tarkat tutkimuksen ja maalämpötyömaan keskeyttämisen niiden ajaksi, Sami Raninen kertoi.

Hän teki kaivantoon koekairauksia noin 1,5 metrin välein, mutta maasta löytyi lähinnä eläimen luita ja irrallisia tiilenkappaleita ja muita vanhojen rakennusten jätteitä, jotka ovat saattaneet kulkeutua mistä tahansa.

– Tämä on huokoista pehmeää maata, jonka alta tulee esiin kova savikerros. Maasta puuttuu tässä kohdassa asumisen jättämä niin sanottu kulttuurikerros, tumma kerros, jossa lika ja noki kertovat ihmisen toiminnasta, Raninen kuvaili.

Pappilan pihapiirissä on tehty arkeologisia kaivauksia viimeksi vuosina 2004 ja 2006, jolloin löydettiin selviä merkkejä keskiaikaisesta ja myös rautakautisesta asutuksesta.

Pappila on Pälkäneellä sijainnut todennäköisesti samalla paikalla niin kauan, kuin pitäjässä ylipäätään on ollut pappila.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?