Olemme seuranneet kuntamme kyläkouluja koskevia suunnitelmia useamman vuoden ajan. Kujanjuoksussa on tähän asti jääty täpärästi henkiin, vaikkakin henkeä haukkoen.
Koulua on yritetty saada alas milloin luokka-asteita vähentämällä, milloin vetoamalla pieneneviin ikäluokkiin. Kun entinen keskustelu on hädin tuskin saatu loppuun, on uusi jo ollut vireillä. Työskentely tässä ilmapiirissä on ollut raskasta, mutta itse työn luonne ja sisältö motivoivat. Ihanat lapset perheineen ovat väsymättä tukeneet jaksamistamme.
Uusin ehdotus sulkea toimiva koulu tämän lukuvuoden jälkeen on täysi yllätys ja suuri pettymys. Pettymystä kasvattaa entisestään se, että ”kylällä tiedetään” enemmän kuin koululla.
Luemme kouluamme koskevat asiat lehdestä samaan aikaan kuin muutkin kuntalaiset ja yritämme parhaamme mukaan olla kuin kaikki olisi ennallaan ja jatkaa koulun arkea normaalisti. Pelko ja epävarmuus kuitenkin nakertavat työmotivaatiota, koska opettaja tekee työtä koko persoonallaan.
Löysimme Sydän-Hämeen Lehden vanhan lehtiartikkelin vuodelta 1999. Artikkelissa kerrotaan koulumme historia aina talvisodan vuodesta 1939 asti, jolloin ensimmäinen syyslukukausi käynnistyi tällä paikalla. Se on alusta asti ollut puutetta, taistelua olemassaolosta ja selviytymistä vaikeissa olosuhteissa.
Epaalan koulun opettajia on yhdistänyt rakkaus omaan kouluun. Jo tuolloin kerrotaan kunnioitetun edeltäjämme Martta Koiviston (os. Niemi) tavasta toimia koulun puolesta seuraavaa: ”Ulkoisista puutteista huolimatta opettaja loi hajanaiselta alueelta koostuvalle oppilasjoukolle yhteenkuuluvuuden ja ystävyyden siteen.”
Epaalan vainioilla on asuttu jo vuosituhansia. Epaalan koulun isossa luokassa on seinällä suuri, harmaa taulu jossa on talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden epaalalaisten nimet. Maata on viljelty ja varjeltu, jopa puolustettu omaa henkeäkään säästämättä. Kun tuota kivitaulua katsomme, muistamme kuinka kauan tämä koulu on seissyt kivijaloillaan kestäen tyynet ja myrskyt yhteiskunnassamme.
Epaalan koulu antaa tänä lukuvuonna elämän eväät 34 oppilaalle luokilla 1.–6. Yksikkömme tuo leivän neljälle aikuiselle, jonka lisäksi arkeemme kuuluu useita vierailevia eri ammattien edustajia. Yksikkömme on toimiva, elinvoimainen ja sanalla sanoen elämänmakuinen.
Arkkitehti Helena Väisäsen laatimassa Epaala-Kuulialan osayleiskaavan kaavaselostuksessa (2012) Epaalan koulun merkitys sivistyksellisten arvojen lisäksi on ”rakennushistoriallinen, historiallinen ja maisemallinen”.
Tästä huolimatta viime kesänä kahdessa viikossa päädyttiin jostain syystä laskelmiin, jonka mukaan yksikkömme sulkeminen toisi kunnalle säästöjä. Mitään laskelmia ei ole näytetty julkisuuteen, ja siksi rohkenemme kyseenalaistaa kuinka suuri säästö parhaimmillaankaan voisi olla. Veronmaksajina kuntalaisten tulisi saada nähdä nämä perustellusti ja julkisesti. Rohkeasti siis pyydämme saada ne julkisesti näkyviin epäilyjen hälventämiseksi.
Epaalan ja Laitikkalan lakkauttaminen koskettavat myös muita kouluja. Noin 50 oppilaan siirtyminen Kostialle on melkoinen muutos. Yksi suurimmista huolenaiheista lienee Kostian koulun ennestään kasvava tilanahtaus erityisesti ruokalan, liikuntatilojen sekä käsityöluokkien osalta. Jo nyt osa lapsista menee syömään lounaan kello 10 jälkeen.
Jos tilaa todella on, miksi osa koulun oppilaista edelleen käy koulua Onkkaalan VPK:n yläkerran vuokratiloissa? Eikö nämä oppilaat tulisi ensisijaisesti siirtää saman katon alle? Luokkakokojen kasvaminen on tosiasia, vaikka valtio myöntää erityisiä määrärahoja ryhmien pienentämiseen.
Nykyään pyritään tuen kolmiportaisuudessa pitämään erilaiset oppijat samassa luokassa. Tämä asettaa omat haasteensa kaikille kouluille ja jokaiselle luokka-asteelle.
Ovatko päättäjät tietoisia nykykoulun vaatimuksista, jotka ovat muuttuneet ja kasvaneet vuosi vuodelta? Entisestään kasvavat oppilasryhmät eivät palvele nykykoulun vaatimuksia. Tähän kun yhdistetään Pälkäneen niukka tuntikehys, ovat katastrofin ainekset ilmassa.
Oma kyläkoulu ei ole vain pakollisen oppivelvollisuuden suorittamispaikka. Se on yhteisö, jossa kasvetaan ja opitaan elämään yhdessä. Kyläkoulussa tunnetaan oppilaan lisäksi lapsen koko perhe ja usein useammassa sukupolvessa.
Kyläkoulussa varttuminen on rikkaus ja siellä työskentely elämäntapa. Se vaatii paljon, mutta vastavuoroisesti antaa sellaisia ulottuvuuksia, joihin iso yksikkö ei kykene. On totta, että pienessä yksikössä ei ole liikuntasalia eikä erikoisluokkia, mutta on isot leikkialueet, lähimetsät ja se paljonpuhuttu pienen koulun henki, jota ei voi rahassa mitata.
Tämän hyvinvoinnin keskellä on mahdollisuus säilyttää vanha, perinteikäs koulumme. Niin suuresta säästöstä ei ole kysymys suhteessa syntyvään heikennykseen.
Lapset eivät saa enää joutua kantamaan vastuuta kun samanaikaisesti kunnassa rahaa käytetään satoja tuhansia euroja keisarin uusiin vaatteisiin. Kunnan on muistettava ydintehtävänsä ja nostettava se tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi.
Hyvät päättäjät! Olkaa rohkeita. Kyseenalaistakaa ja vaatikaa nähtäväksi selkeitä lukuja. Miettikää vielä sen jälkeen, onko lakkauttaminen ainoa keino saada säästöjä aikaan.
Halvin ratkaisu ei ole aina paras vaihtoehto, ainakaan pitkällä tähtäimellä. Moni asia, josta nyt kuvitellaan saatavan säästöä, muuttaa muotoaan. Lisäksi tulee koko joukko uusia tarpeita aina lasten kuljetuksista keittiön lisähenkilökunnan tarpeeseen.
Suomi on nyt taloudellisissa vaikeuksissa, mutta ajat ja suhdanteet muuttuvat. Alamäkikin loppuu joskus ja on uuden, valoisamman ajanjakson aika. Lopetettua kyläkoulua ei tällöin saada enää henkiin.
Täyteen ahdettu Kostian koulu ei palvele ketään eikä sitä voida loputtomiin laajentaa. Epaalassa on iso kaava, Lomakodin alueelle on tulossa parikymmentä uutta kotia, Nenäpään suunnalla valmistuu tälläkin hetkellä uusia lapsiperheiden koteja.
Antakaa elämänilon sykkiä edelleen Epaalassa!
Hanna Heino
koulunjohtaja
Sirpa-Liisa Suova
luokanopettaja
Anne Salonen
kouluavustaja
Elise Niemiö
kouluavustaja
Kommentointi on suljettu.