Sydän-Hämeen Lehti täyttää tänään lauantaina 84 vuotta. Kunnallistietojen (vuodesta 1990 alkaen Sydän-Hämeen Lehti) ensimmäinen numero ilmestyi 14.9.1929.
Lehti lupasi saattaa ”lukijoilleen tunnetuksi niin hyvin uutisin kuin ilmoituksin kaikkea sitä mitä kunnan viranomaisilla tai muilla toimihenkilöillä sekä yksityisillä kuntalaisilla on koko kunnalle tai naapureille tiedoksi annettavaa”.
Lisäksi paikallislehden tehtäväksi määriteltiin ”harrastaa kansansivistyksen ja valistusrientojen sekä korkealaatuisten yhteiskunnallisten ja taloudellisten pyrintöjen asiaa ja edistymistä”.
Sydän-Hämeen Lehti on ollut alusta alkaen perheyritys. Ensimmäiset seitsemän vuosikymmentä lehti kuului Kangasalan kirjapainon omistajille Olof Benediktus Karppiselle ja Jorma Joensuulle. Nykyisin lehti on osa toimitusjohtaja Olli Sirénin suvun omistamaa Pirkanmaan Lehtitaloa.
Kunnallistiedot aloitti Pälkäneen, Luopioisten ja Sahalahden lehtenä, mutta pian levikkialue laajeni myös Kuhmalahdelle.
Ensimmäisten vuosikymmenten ajan lehti oli opettajien ja muiden kellokkaiden harrastus. Lehdenteko ammattimaistui vuonna 1975, kun Kunnallistiedoille palkattiin ensimmäinen toimittaja.
Vuonna 1984 lehti asettui Pälkäneelle. Siihen saakka Kangasalan painosta käsin tehdylle lehdelle hankittiin toimitilat Onkkaalasta.
Huhtikuussa 1985 lehti muuttui kaksipäiväiseksi ja toukokuussa 1990 otettiin käyttöön nykyinen nimi.
Sydän-Hämeen Lehti palasi yksipäiväiseksi helmikuussa 2013. Samalla se laajensi netin lisäksi myös mobiiliin (m.shl.fi).
Jälkikäteen katsoen lehti syntyi mielenkiintoisessa murrosvaiheessa. Reilut kymmenen vuotta aiemmin itsenäistynyt maa oli päässyt mukaan maailmanlaajuiseen kasvuun. Puutavara alkoi käydä kaupaksi maailmalle ja Sydän-Hämeeseenkin syntyi ensimmäisiä sahoja, turkismuokkaamoita ja muita teollisuusyrityksiä. Yritysten myötä seudulla alkoi liikkua raha ja kyliin syntyä kauppaliikkeitä.
Kasvukausi katkesi kuin veitsellä leikaten reilu kuukausi näytenumeron ilmestymisen jälkeen Yhdysvaltojen pörssiromahdukseen. Ensimmäisten edistysmielisten ja kasvuhakuisten yrittäjien kävi Sydän-Hämeessä kehnosti. Muun muassa Luopioisten Holjan ja Aitoon Jumpon sahat menivät nurin. Samalla moni niihin sijoittanut talo joutui vaikeuksiin, jopa vasaran alle.
Lamaa on kuitenkin aina seurannut uusi nousukausi – vaikka nousun ajalla sitä ei välttämättä edes huomaa. Seutu ja sen lehti ovat saaneet osansa taantumaakin suuremmista koettelemuksista. Sotavuosina Kunnallistietoja painettiin monenkokoiselle paperille.
Viimeistä pariakymmentä vuotta on hallinnut globalisaation liikkeelle laittama keskittymiskehitys. Sekä kauppa että julkishallinto keskittyvät vauhdilla ja molempien päättäjät siirtyvät entistä kauemmas.
Kaupan keskittyminen tuntuu lehdessä, sillä paikallislehteä tarvitsevia pienyrittäjiä on entistä vähemmän. Kivijalkapuoti houkutteli asukkaita tarjouksien avulla läheltä, valtateiden risteykseen rakennettu hypermarket ohjaa asiakasvirtoja etukortilla. Kylän lääkäri ja hieroja laittoivat aukioloajat paikallislehteen, veroparatiisiyhtiöön voitot kotiuttava hoivayhtiö keskittyy kuntien hankintarenkaan tarjouskilpailuun.
Kuntaliitokset ovat korostaneet paikallislehden tehtävää kylien lehtenä. Takavuosikymmeninä kunnan rooli oli keskeisempi, ja paikallislehdetkin muuttuivat eräänlaisiksi kunnallisiksi tiedotuslehdiksi.
Kyläläiset pysyvät kyläläisinä kuntaliitoksista huolimatta, ja heitä kiinnostavat läheiset asiat. Ajassa pysyäkseen lehden on viritettävä verkot tiiviimmin kyliin. Kuntaliitosten jälkeen ei ole enää pikkukuntien lautakuntia, jotka tuottavat lähiuutisia viranomaisvoimin.
Sydän-Hämeen Lehden 84-vuotispäivänä katse on tulevaisuudessa, ei menneisyydessä.
Viimeisen puolentoista vuoden ajan lehdessä on opiskeltu median seuraavaa vaihetta. Se siirtää paikallistiedon paperilta lukulaitteisiin, jotka kehittyvät huimaa vauhtia.
Käytännössä kaikilla suomalaisilla on älypuhelin sen jälkeen kun he seuraavan kerran vaihtavat luuria. Siinä vaiheessa uudet maalaislukijat kiinnostuvat paikallisista netti- ja mobiilipalveluista, jotka ovat enemmän kuin paperiversio.
Paperilehden jutut ja mainokset eivät siirry semmoisenaan uusiin välineisiin. Toimituksessa panostetaan parhaillaan muun muassa videoiden tuottamiseen.
Ilmoitusasiakkaiden tarpeet muuttuvat vielä lukijoita nopeammin. Yrityksen ei kannata maksaa nimestä ja logosta ruudulla. Yrittäjä markkinoi tehdäkseen kauppaa, ei kerätäkseen klikkauksia tai tykkäyksiä.
Pienillä maaseudun yrityksillä ei ole voimavaroja ottaa netin ja mobiilin alati kehittyviä mahdollisuuksia käyttöön. Sydän-Hämeen Lehdessä tehdään töitä, jotta ne pysyisivät ajassa ja pärjäisivät verkkoihin siirtyvässä kilpailussa.
Verkko on laajentanut Sydän-Hämeen Lehden lukijakuntaa nopeasti. Paikallisten asukkaiden lisäksi mökkiläiset ja muualle muuttaneet seuraavat seudun tapahtumia aktiivisesti netin välityksellä.
Netti on tuonut myös sellaisia ilmiöitä, joita ei osattu edes tavoitella. Verkko ei pelkästään nopeuta, vaan myös hidastaa paikallisen tiedon levittämistä. Paperilehden elinkaari on viikko, mutta verkossa juttuja saatetaan lukea vielä aikojen päästä. Esimerkiksi viimeisen kuukauden luetuimpiin juttuihin lukeutuu maastomestari Pekka Päivärinnasta kertova tammikuinen juttu.
Lehdet sekä televisio- ja radiokanavat elävät parhaillaan suurta mediamurrosta. Niillä kaikilla on sama haastaja. Netin vuoksi uudet toimijat kilpailevat lukijoiden, katsojien ja kuulijoiden ajasta, huomiosta ja ostovoimasta.
Valtiovalta pyrkii yleensä tasoittamaan suuria murroksia ja vakauttamaan kehitystä. Median murroksessa toimitaan kuitenkin päinvastoin. Lehtitilaajia sakotettiin arvonlisäverolla. Samaan aikaan lehtien kilpailija Yleisradio muutettiin verovaroilla rahoitettavaksi valtion kanavaksi.
Suomi ei tue lehdistöään käytännössä mitenkään. Muissa Pohjoismaissa valtio jakaa lehdille kymmeniä miljoonia vuodessa. Tukea pidetään satsauksena monipuoliseen tiedonvälitykseen. Demokratiaan kuuluu erilaisia äänenpainoja, diktatuuriin valtion radio.
Arvonlisäverokeskustelun yhteydessä Kimmo Sasi (kok) haukkui paikallislehtien tekijät ammattitaidottomiksi. Muissa Pohjoismaissa valtiovalta arvostaa ja tukee paikallislehtiä. Harvaan asuttujen alueiden lehdet saavat jakelutukea, koska niiden kustannukset kasvavat kestämätöntä tahtia.
Kustannusten kasvu johtuu siitä, että median lisäksi myös laskutus ja viestinvaihto ovat siirtyneet nettiin. Postin määrä on romahtanut, ja siksi jakelusta laskutetaan vuosi vuodelta suolaisempi hinta.
Suomi ei tue paikallislehtien jakelua, eikä omistamaansa Itellaa, vaan toista valtionyhtiötä Yleä.
Talous on ahtaalla, ja valtio säästää kaikkialla muualla paitsi Pasilassa ja Tohlopissa. Ylen määräraha kasvaa ensi vuonna 500 miljoonasta eurosta 512 miljoonaan euroon.
Kreikassa talouskriisi on ehtinyt Suomea pidemmälle. Siellä katsottiin, että pöhöttynyttä yleisradiota ei saada enää saneeraamalla kuntoon, ja se lakkautettiin kokonaan. Vajaan 11 miljoonan asukkaan maassa yleisradio työllisti 2600 työntekijää ja nieli 300 miljoonaa euroa vuodessa. 5,4 miljoonan asukkaan Suomessa Ylen leivissä on 3200 työntekijää.
