”Kyllä nyt pittää ihan toella sannoo, että oot sinä kova jätkä”, laosahti kaks nuapurim miestä Mäntyveräjällä ja reilusti kättä puristaen reissun jälkeen tavatessamme tervehtivät. Jonniiv verranhan siinä sitkeyttä kysyttiin, kun yöpymis-, paikkaus- ynnä muin huoltovarustein vajjaan viikon uamusta iltaam muanteitä matkasin. Poutapäevijä hyvinniip piisasj ja vastatuulta, etennii alamäissä. Kolomena päevänä pit saekamppeet jalakaaj ja ylle asetella, muutamaks tunniks.
Kesän kun kynnyksellä arvelj Sipilän Juha syksymmällä Oulusta Helsinkiin pyöräilevänsä, tuumasin het, että siinäpä kannattamisen ja ajamisen arvonen kelepo koetos. Sadattuhannet suomalaiset ovat itsensä sairaalloiseen liikkumattomuuteen ja liikalihavuuteen saattaneet/päästäneet. Suomen kansa tarvitsee esikuvikseen mallikelpoisia liikekannallepanoja. Sipilän erinommaista esmerkkiä muutkin puoluejohtajat/-pukarit vastedes noudattakoot! Ja jäsenistönsä ympär maan tarjotkoon huokeeta lattiamajotusta reippaille retkeilijöille.
Oulusta lähtömme 18.8. jälkeen Pieksämäen ja Mikkelin välille asti harvakseltaan toisiamme torilla ja tiem piällä näimme ja kuulimme. Auringon noustessa minä eellä ajelin. Muutaman tunnin kuluttua Sipilän Juha ja seitsemän kestokaveria ynnä tilapäiset lyhytpyöräilijät ohitse porhalsivat, varusteinaan vain vauhtivelot, vespullot ja kypärät. Huolto-onnikka peräkärryineen muut romppeensa majapaikasta seuraavaan rahtasj. Seoroovan kerrav vasta 25.8. Eduskuntatalon seinustalla tavattiin, kun jo eellispäevänä Porvoosta piäkaopunkiim polokasin.
No, oljko tuo viikko ja 700 kilometriä työlästä isojopolla kuorman kans ajeskella? Raskaimpia olivat Karttulan ja Suonenjoen väliset jyrkät ja pitkät ylämäet pyörää työntäen. Melekeimpä pit yhessä mäessä kerral levähellä.
Mut uamusta iltaan kun polokimija hilijalleem pyörittellöö, niij jopahan siinä maesemat vaehtuu, vähemmälläkiik kiireellä ja hosumisella. Iltayön viimoset kilometrit tok pitkiltä tuntuivat, varsinnii kun ei viel tietoo yösijasta ollunna, paekasta mihim millonniip piäsä kallistaa. Ei mulla toellista huolta siitäkää ollunna. Samal viisii etsien ja ain löytäen oom monest ennenniim muata kiertännä. Reissu olj hyvä ja pitkääv viel mukavalta tuntuu, kun se tehtyvä tulj.
Työjuhtana mulla olj 26-tuumasin renkain, tukevin tarakoin ja kolmin tavarakorein varustettu Helkaman tuoreehko isojopo, mihin tehtaan kelevottomien viritysten tilalle vaihdettiin liikenneturvallinen, matala, kunnon ohjaustanko sekä takanavaks hyväks havaittu, takajarrullinen shimano-nexus-kolmivaihde.
Joka päevä mehtämarjoja matkaevväeks poemimaam poekkesin. Suun täövveltä suojaravintoo, mustikoeta, puolukoeta, juolukoeta, variksen ja katajan marjoja, lillukoeta söen. Senniit täher retken ajankohta oekei olj sovelijas! Viitenä päivänä järvissä uimassa virkistäövvyin, joskus kahestikkii. Ja apteekin salvalla välilihoja liennyttelin; satulan kun kosketus kivuliainta olj. Mikkelissä vasta sen siävöt kohilleen saen.
Alussa aevan toenen polovi ja akillesjänne olemassaolostaa ilimottivat. Satuloo kun hiukkasel laskin ja jalakapohjan keskiosalla polokemaar rupesin, kaekkosj vaeva. Polovenniiv valitus vähitellev vaemenj, kun sitä, niitä pihka-pikiöljy-villarasvalla hyvittelin. Nitrosuihkekkiiv varalta mukana kuluk mutteipä tarvetta sille olleskaa ilimaantunna.
Neljänä yönseotuna unipussissa ulkona yövyin. Pyhännällä rankojen kuivausladon lattialla, Pielaveillä oekeeoppisten voimallisesti valaistun kirkon pihapenkillä, Pieksämäen aseman ulukorappusten väljtasanteella, kirkkaan täöskuun loesteessa Pockar Gårdin metikör reonassa Lapinjärven laetamalla. Iso pressu alustana/katteena ja unipussi pitj lämmintä lähes aoringon nousuun. Vanha ja painava harjateltta suotta olj mukana kuleksimassa.
Alati piti ajoradan teräviä sepelin sirpaleita, joskus isompiakin kivenmurikoita tarkkailla ja väistellä mut vuarallisempia olivat vilikkaasti liikennöejjyt asfalttibaanat vinhaan, kuin vihapäin kiitävine, väliin pitkine autojonoineen, raskaine yhdistelmäajoneuvoineen, leveine erikoiskuljetuksineen. Päällystettyä piennarta kapeimmillaan kymmenen senttiä. Olj siinä kuorman kans taeteilemista. Pyöräteitä vuaj joessaen taajamissa.
Kymmeniä kilometrejä tien vasenta laetoo liikennevvirtoo vastaam poleksin ja alamäkijä huruttelin. Vain siten olj mahollista kunnolla nähhä mitä tulossa olj ja ajoessa vaaroja väestellä. Rekka kun vastaan tulj, jalankulkijaks laskeovvuin. Ison rahti-aoton jäläkpyörteet joskus voemalliset olivat. Tiukasti piässäen ollut lippalakki lennähti kerrav viijjen metrin piähän tiem penkalle.
Pitkän matkan mankloojille, mieluiten muillekkiim myönnettäkkööv vasteis virallinen lupa myös vasemman laidan käyttöön. Vaikka niin, että pyöräilijä poliisiviranomaiselle näyttää kykenevänsä ajamaan sadan metrin matkan kolmenkymmenen sentin levyistä kaistaa pitkin.
Kaikkien uusien ja uudistettavien asfalttiteiden kumpaankin laitaan tästälähin laitettakoon valkean reunaraidan ulkopuolelle vähintään 110 sentin pyöräilykaista. Myös moottoriteille. Suurtahan tuhlausta niitä on pelkästään peltilehmäilijöille levitellä.
Ilo oli pitkin matkaa katsella hyvin hoidettuja, kypsyvän viljan kauniita sarkoja, rypsi- ja rehuhalmeita, leipää ja elantoa tuottavia peltoaukeita kahden puolen menopintaa. Tien päällä ja uneliaissa kyläkeskuksissa omin voimin kulkevia ihmisiä harvoin havaitsin, harvoin haastattelin. Laitumilla lehmiä ja hevoisia näin, tienvierillä pupujusseja ja metsäkauriin kerran, vastaan tulevaa autoa metsän turviin väistämässä. Kauneimmat pysäkkikatokset oli rakennettu Kiuruvetisten, kulkijainkin silmäin iloks.
Tyynin ja myönteisin mielin näin maatamme verkalleen vaelsin. Kulkurin valssia, Kulkuria ja joutsenta hilijalleev vihellellen.
Suuntia tulevan suven kohtsilläänhän kaavaillaan. Verkalleen etenevän retkeilyryhmän piällysmies jo tiijjossa on. Päevämatkattii sillon on puolta lyhemmiks soviteltava. Tulukeepa mukkaan Kaesat ja Kallet! Laittakaamme aiempaa useammat pyörät pyörimään!
Mikko Kiio
Kangasala
