Otsikon sanoilla Luopioisten kirkkokuoro aloitti laulunsa jumalanpalveluksessa Pilistveren kirkossa sunnuntaina 11.8.. Kuoron matkalla olivat mukana myös Janne Vesto sekä kaksi Pälkäneen kirkkokuoron jäsentä ja muutamia kuorolaisten perheenjäseniä.
Valmistelut alkoivat jo talvella lauluharjoituksilla Alpo Roikolan johdolla. Kaksi kolmesta laulusta esitettiin eestin kielellä. Oikeaoppiseen ääntämiseen saimme kullanarvoista apua kuoromme virolaiselta jäseneltä Lyyli Rebanelta.
Anssi Hankin bussi alkoi kerätä matkalaisia kyytiin aikaisin lauantaina Rautajärveltä alkaen. Helsingin Länsisatamassa 27 hengen seurueemme astui Tallink Star-laivaan.
Merimatka Viroon kului nopeasti yhteisen aamiaisen merkeissä. Tallinnan satamasta jatkoimme bussilla kohti Põltsamaata, joka on pieni kaupunki Jõgevamaan maakunnassa, Keski-Virossa.
Bussimatkalla ihastelimme kattohaikaroita pesissään. Perille päästyämme tutustuimme 1200-luvun lopulla rakennettuun linnaan ja siellä oleviin näyttelyihin.
Iltapäivän päätteeksi saavuimme matkakohteeseemme, Pilistvereen. Kirkkoherra Herman Kalmus ja vaimonsa Pille-Riin lapsineen toivottivat meidät sydämellisesti tervetulleiksi.
Majoituimme pappilan yläkertaan jonka jälkeen nautimme maittavan päivällisen. Ruokailun jälkeen lähdimme kukin tahoillemme tutkimaan millaiseen paikkaan olimme tulleet.
Illalla lämmitettiin sauna ja rohkeimmat pulahtivat uimaan pappilan ohi lipuvaan Navesti-jokeen. Pitkän mutta mukavan päivän päätteeksi osa meistä käväisi vielä Enkeli-kahvilassa iltakaakaolla.
Sunnuntaina aurinko helli meitä heti aamusta alkaen. Sen sijaan Hermanin kertomukset Neuvostovallan ajalta pysäyttivät meidät kaikki.
Kommunistihallinnon aikana vainon kohteeksi joutuneiden virolaisten surun ja murheen määrä on mittaamaton. Pappilan seinät ovat täynnä kuvia ihmiskohtaloista vainon vuosilta.
Pappilan lähellä, hautausmaan laidalla, on kivikankuri, joka on Siperiaan kyyditettyjen vainajien muistomerkki.
Kivikankuri sai alkunsa spontaanisti, ihmisten alkaessa kerätä ja pinota muistokiviä samaan paikkaan. Nykyisin kiviröykkiö on useita metrejä pitkä muistomerkki, missä virolaiset muistelevat omaisiaan.
Jumalanpalvelus Pilistveren 1200-luvun lopulla rakennetussa kirkossa alkoi kello 13. Messu noudatteli samanlaista kaavaa kuin omammekin.
Messuun osallistui myös kansainvälisen työleirin jäseniä ympäri maailmaa. Sen vuoksi messu pidettiin eestin-, suomen- ja osin englanninkielisenä. Istuessamme 800 vuotta vanhan kirkon penkissä mietimme mitä kaikkea nämä seinät ovat nähneet ja kuulleet. Surua, murhetta ja itkua poisvietyjen ja murhattujen läheisten puolesta mutta myös ilon kyyneleitä itsenäistymisen alkumetreillä. Kaikkien tapahtumien keskellä usko Jumalaan on ollut Viron kansan kantavana voimana. Vaikka Viro on meitä lähellä, ymmärsimme kuinka vähän tätä kansaa tunnemmekaan ja kuinka vähän sen sydämestä oikeasti tiedämme.
Messun jälkeen joimme kirkkokahvit pappilassa. Ennen kotimatkaa Herman poikineen esitteli meille kirkkoa vastapäätä remontoitua uutta pappilaa. Hermanin ja Pille-Riinin suurperhe pääse pian muuttamaan uuteen omaan kotiin, jonka rauhaa he jo kovasti odottavat. Mieleemme jäivät myös myönteisen ja iloisen elämänasenteen omaavat Pilistveren nuoret, jotka hoitivat Enkeli-kahviota. Uuden pappilan pihasta lähdimme kotimatkalle hienoa kokemusta rikkaampana ja toivottavasti jotakin uutta oppineena.
Ari Järvinen
