Luonnon- ja taloustieteet hallitsevat nykymaailmaa.
Luonnontiede tuntee planeetan rajallisuuden. Luonnontieteilijät pystyvät laskemaan, millaiset resurssit maa tuottaa ja paljonko se pystyy ottamaan vastaan ihmistoiminnan seurauksena syntyviä saasteita, esimerkiksi ilmastonmuutoksen kannalta olennaista hiilidioksidia.
Taloustieteessä sen sijaan on valuvika. Maapallon rajat eivät rajoita talouskasvua, koska ekosysteemi on sivuutettu talouden malleissa.
Kauppatieteen tohtori, tutkija Timo Järvensivu Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta hahmotteli lauantaina Mikkolan navetalla oikeasti kestävää talouskasvua, joka ymmärtää planeetan rajat ja teknologian rajalliset mahdollisuudet ratkaista resurssiongelmat.
Jopa ympäristö alistettu taloudelle
Timo Järvensivu ihmettelee, miksi olemme rakentaneet yhteiskunnan, jossa sosiaalinen hyvinvointi ja jopa ympäristö on alistettu taloudelle. Pääasiaksi nähdään talouskasvu. Sen avulla pidetään ihmiset tyytyväisenä ja vältetään kiistat ja sodat.
– Nykyisin argumentoidaan, että talouden on kasvettava, jottei tule sosiaalisia ongelmia, ja kun talous kasvaa, meillä on varaa pitää huolta myös ympäristöstä.
Järvensivun mielestä asetelma on nurinkurinen. Todellisuudessa kaikki ovat riippuvaisia ympäristöstä, ja sen rajat on monelta osin jo ylitetty. Jos ilmastonmuutosta ei pysäytetä, edessä on suuria ongelmia. Luonnon monimuotoisuus on jo tuhottu, typen ja fosforin kierrossa on suuria ongelmia.
Nähtävissä on, että ympäristöongelmat tuottavat myös sosiaalisia ja inhimillisiä ongelmia, ja lopulta talouskin alkaa sakata.
– Oikeasti kestävä kehitys on sitä, että ympäristöstä pidetään huolta. Samalla vaalimme myös hyvää yhteiskuntaa ja demokratiaa, ja talouskin kasvaa.
Planeetta ei kestä jatkuvaa kasvua
Talouden kielellä kestävä talous tarkoittaa kasvavaa taloutta. Parin, kolmen prosentin talouskasvu nähdään välttämättömäksi, jotta työttömyys ei lisäänny ja hyvinvointivaltion palvelut saadaan rahoitettua.
Kahden prosentin kasvuvauhtia pidetään maltillisena. Kun tarkastelujakso venytetään vuoteen 2080, kasvu näyttäytyy toisenlaisena. Kahden prosentin kasvuvauhdilla talous ja tuotanto kaksinkertaistuu 35 vuodessa. Vuoteen 2080 mennessä ollaan jo viisinkertaisissa lukemissa vuosituhannen vaihteeseen verrattuna.
Tällainen kasvu ei ole mahdollista, jos se perustuu edelleen fossiilisiin polttoaineisiin. Planeetta kestää kahden prosentin kasvuvauhdin, jos fossiilisesta bruttokansantuotteesta luovutaan vuoteen 2080 mennessä.
Timo Järvensivu määrittelee fossiiliseksi bruttokansantuotteeksi on sellaisen hiileen perustuvan toiminnan, joka tuottaa ilmastokaasuja. Esimerkiksi aurinkopaneelit ja tuulivoiman hän laskee ei-fossiilisen bruttokansantuotteen puolelle vain, jos niiden käyttö ja valmistus kokonaisuudessaan ei tuota ilmastokaasuja.
Jotta fossiilinen bruttokansantuote saataisiin nollille vuoteen 2080 mennessä, tuotantoa pitäisi muuttaa nopeasti. Ei-fossiilisen tuotannon pitäisi kasvaa tulevien vuosien aikana lähes kymmenen prosentin vauhtia.
Timo Järvensivu ei kuitenkaan usko, että ihmiset alkaisivat maksaa toisilleen runonlausunnasta ja muista ei-fossiilisista asioista siinä mitassa, että kasvuvauhti pysyisi niiden avulla ennallaan.
Jos ei-fossiilisen bruttokansantuotteen kasvuvauhti arvioidaan realistisemmin, kokonaiskasvu pysyy pitkään nollassa.
– Nollakasvu olisi kuitenkin katastrofi kaikissa laskelmissa.
Timo Järvensivu sanoo, että fossiilinen bruttokansantuote on joka tapauksessa ajettava alas mahdollisimman nopeasti ja ei-fossiilista bruttokansantuotetta kasvatettava mahdollisimman nopeasti.
– Jos teknologia kehittyy, voimme saada talouskasvua. Jos taas ei, edessä olisi nollakasvu tai talouslasku.
Vaikka teknologia kehittyy huimaa vauhtia, tähän mennessä se ei ole hoitanut omaa osuuttaan ei-fossiilisesta talouskasvusta, eikä poistanut talouskasvun ekologisia haittavaikutuksia.
Talouslasku on eri asia kuin lama
Timo Järvensivu kysyy, miksei maailmassa valmistauduta hallittuun talouslaskuun, vaikka talouskasvu on osoittautumassa mahdottomaksi.
– Talouslasku on eri asia kuin lama. Lamaan ajautuu yhteiskunta, joka tavoittelee talouskasvua, muttei saa sitä. Talouslasku ei ole ongelma yhteiskunnalle, joka ei tavoittele kasvua, Järvensivu sanoo.
Taloustieteilijät varoittelevat, että luontoa tuhottaisiin vielä enemmän, jos talous kääntyisi laskuun. Timo Järvensivun mielestä keinot järjettömän kasvupakon purkamiseksi on olemassa; vain poliittinen toimeenpano puuttuu.
– Hiilidioksidia ei tuotettaisi, jos se hinnoiteltaisiin oikein.
Järvensivu sanoo, että yhteiskunnan tehtävänä on laatia pelisäännöt. Markkinatalous puolestaan saa toimia vapaasti sääntöjen sisällä.
– Pelisäännöt eivät ole koskaan kunnossa. Aina löydetään sääntelemättömät harmaat vyöhykkeet, koska siellä voitot ovat suurimmat.
Järvensivu sanoo, että yhteiskunta tarvitsee hyvää sääntelyä; ei tempoilevaa, lyhyen aikavälin sääntelyä, joka keskittyy vääriin asioihin. Hyvä sääntely ohjaa kehitystä ekologisin ja sosiaalisin perustein.
Päättäjien perspektiivi on kuitenkin muutaman vuoden mittaisen vaalikauden mittainen. Sosiaaliset haasteet sen sijaan ratkaistaan 5–15 vuoden aikajänteellä, ekologiset muutokset vievät 15–50 vuotta. Poliitikko pelkää, ettei äänestäjä palkitse päätöksistä, jotka koituvat kaikkien eduksi vasta tulevaisuudessa.
– Politiikan ja talouden ongelma on liian lyhyt aikaväli. Siksi päätöksissä korostuvat taloudelliset ongelmat. Neljän vuoden perspektiivillä sosiaaliset ja ekologiset unohtuvat, ja uudella nelivuotiskaudella ollaan aina samassa pisteessä.
Pääministeristä on tullut toimitusjohtaja
– Politiikasta on tullut talouskasvun hallinnointia. Pääministeri ei hoida enää yhteiskunnan hyvinvointia, vaan hänestä on tullut toimitusjohtaja, joka pyrkii hallitsemaan talouskoneistoa niin, että tuottaisi voittoa. Nyt talous vie ja demokratia vikisee, Timo Järvensivu sanoo.
Luontoa ja ihmistä arvostavassa yhteiskunnassa luovuttaisiin talouskasvun taikauskosta.
– Talous itsessään ei ole mitään.
Järvensivu saa päättäjän tehtävän kuulostamaan helpolta: pitää investoida hyviin asioihin ja verottaa haittoja.
– Raha ei ole ongelma, sillä valtiolla on aina varaa tehdä mitä vain. Ongelma on se, jos rahaa käytetään väärin.
Järvensivu sanoo, että kreikkalais- ja espanjalaisnuoret ja muut työttömät ovat turhaan työtä vailla. Heille voitaisiin koska tahansa alkaa maksaa palkkaa esimerkiksi vanhustenhoidosta.
– Nyt on vain päätetty, että ei oteta lainaa, joka voitaisiin ottaa. Olemme laittaneet tuhansia miljardeja pankkien pelastamiseen. Milloin tahansa voitaisiin lainata miten paljon tahansa myös sivistykseen, terveyteen tai sosiaalisiin turvaverkkoihin.
Valtion kassaan saadaan rahaa lainaamalla sitä keskuspankilta. Verotuksella sen sijaan estetään ihmisiä tekemästä tyhmiä asioita ja aiheuttamasta ekologisia ja sosiaalisia haittoja.
– On järjetöntä verottaa työtä tai yritysten arvonlisää, Timo Järvensivu sanoo.
Koska tahansa irti talouden ikeestä
Politiikka voi vapautua koska tahansa talouden ikeestä.
– Poliitikko ei ole markkinoiden armoilla, vaan markkinat poliitikon armoilla. Päättäjillä riittää aina enemmän rahaa kuin markkinoilla, Timo Järvensivu sanoo.
Siitä huolimatta jatketaan kuten ennenkin: nuorisotyöttömyyttä ei yritetä ratkaista ja maapallon tuhoaminen jatkuu.
Timo Järvensivu toisi sivistyksen vaalimisen takaisin politiikan keskiöön.
– Meidän pitäisi opetella elämään itsemme kanssa. Tarvitsemme eettisfilosofismoraalista sivistystä, esteettiseen, henkiseen, luontoyhteyteen ja taiteeseen liittyvää syvempää olemusta unohtamatta.
Järvensivu tietää, että talouden ikeestä vapautuminen ei ole helppoa.
– Jos vapaudumme rajoitteista, tulee vapaus tehdä mitä tahansa. On ahdistavaa, kun ymmärtää, että pitäisikin itse tehdä päätöksiä.
Vapauden pelko voi johtaa auktoriteetteihin alistumiseen tai anarkiaan.
– Toiset ahdistuvat niin, että tuhoavat muidenkin elämää.
Tavallisinta on mukautua valtavirran normeihin: menen työhön ja maksan veroni, se riittäköön. Perustulo voisi tukea myönteisiä muutoksia: ihmiset olisivat vapaita panostamaan esimerkiksi sivistykseen ja terveyteen.
Finanssitalouden kupla poksahtaa
Väestönkasvu ei enää ole suurin maapalloa uhkaava ongelma, sillä väkiluku jää 9–10 miljardiin asukkaaseen. Väestönkasvu taittuu perheiden koon supistumisen vuoksi. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa perheeseen kuuluu keskimäärin enää 2,5 lasta, ja muu Afrikka seuraa elintason nousun myötä perässä.
– Ekologisen kestävyyden kannalta keskeistä on se, mitä ihmiset tekevät, ei se, paljonko heitä on, Timo Järvensivu sanoo.
Talouskasvuun uskova maailma ei elä sopusoinnussa luonnon kanssa, ja 250 vuoden aikana syntynyt kupla puhkeaa ennen pitkää. Timo Järvensivun mielestä isojen muutosten ei tarvitse aina tapahtua sodan tai muun mullistuksen kautta.
– Ihminen on kulttuurisesti oppiva olio. Voimme yhdessä luopua kasvun tavoittelusta.
Järvensivun mielestä ihmiskunnan ainoa mahdollisuus on rajata taloudellinen toimeliaisuus ekologisiin rajoihin.
Jos maapallo halutaan pelastaa, neljä viidesosaa öljy-, kaasu- ja hiilivaroista pitäisi jättää käyttämättä. Niiden arvo on kuitenkin jo laskettu luonnonvarat omistavien yhtiöiden arvoon.
– Yhtiöt menettävät rahansa tai sitten sijoittajille maksetaan veronmaksajien rahoista, Timo Järvensivu sanoo.
