Urheilijana ja kirjailijana kunnostautuneen Wilson Kirwan vierailu Aitoon koulutuskeskuksessa osoitti, ettei miestä turhaan valittu jokunen vuosi sitten positiivisimmaksi suomalaiseksi. Hersyvän iloinen Kirwa kun suorastaan säteilee myönteistä energiaa, pulppuaa hyvää mieltä ja saa tuon kaiken latauksen leviämään myös kuulijoihin.
Ei ihme, että Kirwa koki varsinaisen kulttuurishokin tullessaan Suomeen 1990-luvun lopulla.
– Ihmiset katsoivat, että mitä tuo hymyilee koko ajan.
– Keniassa puhutaan paljon, täällä ihmiset ovat hiljaisempia. Kun suomalaiset sitten puhuvat, niin puhuvat niin, etteivät posket liiku. Puhe kuulostaa yksitoikkoiselta, Kirwa vertaili synnyinmaansa Kenian ja Suomen tapoja.
Liikkumisen ilosanomaa levittänyt mies kehotti nostamaan suupieliä ylöspäin myös kuntoiltaessa.
– Pitää liikkua ja hymyillä. Nauttia ja nauttia, ei mennä otsa rypyssä.
– Hyvä ruoka on myös tärkeä ja riittävä lepo, Kirwa muistutti terveyttä edistävästä kokonaisuudesta.
Koulumatkat juosten
Olosuhteiden pakosta Wilson Kirwa tottui liikunnalliseen elämäntapaan jo kouluvuosinaan Keniassa.
– Kouluun oli matkaa kahdeksan kilometriä. Se täytyi juosta neljä kertaa päivässä, koska koulussa ei ollut ruokailua. Aina kotona ei ollut ruokaa valmiina, piti vain juoda vettä ja juosta takaisin kouluun.
– Minulla kahdeksan kilometrin matka oli lyhyt matka, joillakin oli kouluun 20 kilometriä.
Lapsuudessa rakennettu kestävyyspohja oli hyvä perusta urheilu-uralle, jota Wilson Kirwa alkoi kulkea asetuttuaan Suomeen. Keskimatkojen juoksija sai kilpavuosinaan kaikkiaan 27 SM-mitalia.
– En koskaan hävinnyt maaottelussa ruotsalaiselle, hän kehaisi.
Kiitollinen suomalaisille
Ystävien kutsumana Suomeen tulleen Wilson Kirwan tarkoituksena oli viipyä maassa vain vähän aikaa. Lentokoneesta astui kenialainen, joka ei osannut sanaakaan suomea ja jolla oli matkatavaroina vain kolme T-paitaa sisältävä muovikassi.
Täkäläinen ruoka oudoksutti, sauna suorastaan kauhistutti syystäkin sen jälkeen, kun hän ensimmäisellä kerralla poltti siellä korvansa. Kieltä Kirwa oppi TV-mainoksista.
Muuttaja sopeutui maan tapoihin, jäi ja sai maan kansalaisuuden vuonna 2004. Nyt hän kiittää sydämestään suomalaisia.
– Olen kotoutunut hyvin. Suomalaiset ovat antaneet meille mahdollisuuden elämään.
Suuressa sisarusparvessa, savimajasta lähti maailmalle kaikkiaan 21 lasta, kasvaneella Kirwalla on nyt itsellään kaksi lasta ja vaimo.
– Lapsissa elämä jatkuu. Meillä Afrikassa lapset olivat lehmien lisäksi tärkeimmät asiat perheessä.
