Hartauskirjoitus: Minä en sinua hylkää

Ensi sunnuntain Vanhan testamentin tekstissä Jaakob nukkuu yksin ulkona, kivi päänalusenaan. Yöllä hän näki unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas.

Tämän kohdan luoma mielikuva enkeleistä on monelle tuttu. Enkelit kulkevat taivaan ja maan välillä toimittamassa Jumalan heille antamia tehtäviä: tuomassa viestejä, opastamassa ja suojelemassa ihmisiä.

Kuitenkin tärkeintä Jaakobin näyssä oli se, että Jaakobin katsoessa enkeleitä, Jumala ilmestyi hänelle. Jumala kertoi Jaakobille kuka Hän on ja vakuutti, että Jaakob on mukana Jumalan suunnitelmassa maailman pelastamiseksi.

Lopuksi Jumala vielä lupasi: ”Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua, vaan täytän sen, minkä nyt olen sinulle luvannut.” (1Moos.28:15)

Jumala antoi viisi huikeaa lupausta: Minä olen sinun kanssasi. Minä varjelen sinua, minne ikinä menetkin. Minä tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua. Minä teen sen, mitä olen luvannut.

Samat lupaukset kuuluvat myös meille kun pelkäämme kaikkea pahaa, mitä voi tapahtua, tai emme tiedä, mitä vaikeassa elämäntilanteessa pitäisi tehdä. Kaikkialla läsnä oleva Jumala vastaa: ”Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää”. Jumala on uskollinen ja pitää lupauksensa.

Ihminen ei itse rakenna tietä tai portaita Jumalan luo, vaan Jumala on jo tehnyt tien valmiiksi. Jeesus on se tie. Jumala tietää, että ihmisen elämää varjostavat monet vaarat, sairaudet, kiusaukset ja pelot. Juuri siksi enkelit ovat Jumalan käskystä opastamassa ja suojelemassa meitä lakkaamatta.

Minä varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ei anna lupaa tehdä mitä tahansa ajattelematonta ja uhkarohkeaa. Vahinkoja ja onnettomuuksia tapahtuu, vaikka ihminen pyytäisikin Jumalan johdatusta elämäänsä. Missä enkelit silloin ovat? Ehkäpä sillä kertaa enkelillä onkin ollut käsky tuoda ihminen kotiin Jumalan luokse? Silläkin matkalla vierellämme on enkeli.

Enkeleitä erämaahan Jeesukselle annettiin, Getsemanen tuskanyöhön, kärsimyksen syvyyksiin. Turvakseni minäkin saanko yöhön enkelin, joka kulkee kuilun pohjaa, kuolemasta kotiin ohjaa? VK 138:3

 

Mirja-Leena Hirvonen

diakonissa

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?