Vanhalta myllyltä Honkalan hulinoihin

Petri Vesanen on useimpien muiden aitoolaisten tavoin talkoillut paikallisen vapaapalokunnan hyväksi esimerkiksi Kirkastusjuhlien järjestyksenvalvojana ja juomamyyjänä. Kuvassa taustalla näkyvässä Honkalassa hänen tuli katsottua lukuisia bändikeikkoja talvisaikaankin 1970- ja 1980-luvulla.

Rakennemuutosta vai mitä lienee? Aitoon kylälläkin toimi vielä joitakin vuosikymmeniä sitten samanaikaisesti peräti puolen tusinaa päivittäistavaraliikettä. Siihen lisukkeeksi kangaskauppa ja kirjakauppa sekä pari baaria.

– Kaksi kauppaa vielä on, ja asiamiespostipalvelut. Pankit ja baarit ovat muisto vain. Liian vähiin palvelut ovat menneet. Luopioisten Kirkonkylässä niitä nyt sentään edelleen on hieman laajemmin, paljasjalkainen aitoolainen Petri Vesanen toteaa.

Mies on kuitenkin pääosin tyytyväinen kotikyläänsä. 1980-luvulla Hämeenlinnaan ja Tampereelle tehdyt asumisvisiitit jäivät yhteensäkin vain muutaman vuoden pituisiksi.

– Ostin diesel-auton ja rupesin ajamaan työmatkat täältä. Jotenkin sitä on niin kasvanut tähän miljööseen. Kalastus ja ravustus onnistuvat ihan vieressä, ja onhan Aitoo ollut aina turvallinen ympäristö asua, avovaimonsa ja kissansa kanssa aivan kylän keskustassa elelevä Vesanen pohdiskelee.

Katselemme raittia ja tuumimme, että vaikka kauppaliikkeet ovat käyneet vähiin, ei kylän ulkomuoto ole valtavasti muuttunut viime vuosikymmeninä. Jokunen vanha rakennus toki on purettu esimerkiksi lipputehtaan liepeiltä.

Haikeutta tulee Vesasen ääneen, kun muistelemme legendaarista kioskinpitäjää Armas Stenroosia. Tentulta kun ostit kolme munkkia ja ne maksoit, niin kotona huomasit pussista löytyvän neljä, useimmiten viisi kappaletta samaa tuotetta.

 

Hurriganes pakkasessa

Vesasen alkuperäinen kotitalo sijaitsee reippaanlaisen kivenheiton verran taajaman keskustasta Luopioisiin päin. Vieressä on mylly, jota hänen vaarinsa pyöritti.

– Myllyn nurkissa kaverien kanssa ammuskeltiin hernepyssyillä. Kouvalanjärven uimarantakin oli suosittu paikka. Harrastusmahdollisuuksia piti kehitellä lähinnä omin avuin. Jotkut viihtyivät tiettyjen urheilulajien parissa, ja me muut kokeilimme perhosten keräilyä ja muuta sellaista. Palokuntanuoriin kuuluin vain pienen aikaa. Soittoharrastukseni aloitin jo noihin aikoihin.

Musiikki onkin siitä saakka ollut tärkeä osa Vesasen elämää. Omien musisointien jatkeeksi oli mahdollista käydä paikallisessa VPK:n talossa eli Honkalassa salissa viihtymässä, kun oli ensin päästy teini-ikään. Rakennukseen kokoontui säännöllisesti bändejä kuuntelemaan jopa tuhat nuorta ympäri Pirkanmaata ja joskus kauempaakin.

– Kaikki maan huippubändithän kävivät 1970- ja 1980-luvulla Honkalassa talvilauantaisin. Aikanaan homma toimi vielä sillä tavalla, että yläkerrassa soitti tanssimusiikkiorkesteri ja alakerran diskossa rokkibändi, Vesanen muistelee vuosikymmeniä, joista vasta jälkimmäisellä pääsin itse bänditarjonnasta nauttimaan, sen verran nuorempi kun olin.

Kirkastusjuhlat ovat oma lukunsa, mutta talvisinkin oli melkoisesti hulinaa. Mieleen on jäänyt hyvin, kun 1970-luvun puolivälin tienoilla Remu & Hurriganes oli jostakin syystä otettu nimenomaan alalavalle eli käytännössä ulkoilmaan soittamaan, vaikka oli uudenvuodenaatto. Kauhea pakkanen, joten meinasi olla muusikoilla vaikeuksia laitteidensa kanssa.

 

Näköhäiriö kämpällä

Musiikki oli vahvasti mukana silloinkin, kun Vesaseen 1980-luvun puolivälin tienoilla tutustuin.

Luopioisten nuorisolautakunta sekä paikallinen Pohjola-Nordenin osasto järjestelivät 15–30-vuotiaille kuntalaisille Euroopan-reissuja useampana kesänä.

Vesanen oli kantavia voimia leirintäalueiden yöyhteislauluissa ja komppasi biisejä akustisella kitaralla sekä monenlaisilla perkussioilla. Samankaltaisia sessioita syntyi vielä 1990-luvulla miehen kotipihallekin.

– Alun perin soitin kansalaisopiston soittokunnassa alttotorvea. Myöhemmin se vaihtui tuubaan. Vasta lukioaikana Pälkäneellä tuli kuvioon mukaan ihan kunnolla tuota kitaranrämpyttelyäkin.

Naulapään Jari, Lempisen Pasi ja Niemen Antti tällä kylällä varsinaista rokkibändihommaa sitten kunnolla virittelivät hieman myöhemmin 1980-luvulla.

Niin tekivät. Näköhäiriö oli bändin nimi, ja treenitilana noihin aikoihin toimi nyt jo purettu rakennus urheilukentän tien varressa.

 

 

Anna Tapion koulun vehreä miljöö löytyy aivan Aitoon kylän keskustasta. Tontilla on niin remontoitua kuin uudistamatontakin rakennusta.

Kurnutusta koulun nurkissa

En muista, oliko aitoolaisen, nyttemmin edesmenneen, ystäväni Enskan mopo viritettyä vai tavallista mallia, mutta todennäköisesti ensin mainittua. Siis silloin, kun 1980-luvun alussa yläasteen luokkajuhlien yhteydessä kävimme kaksi päällä heittämässä rundin vain muutaman sadan metrin päässä sijaitsevan Anna Tapion koulun pihalla.

Itse toisen kylän kasvattina en tullut teininä muuten nauttineeksi Aitoon taajaman keskipisteestä tuon enempää, mutta sikäläiset kaverini tiettävästi jonkin verran. Taipumukseen viittasi myös oman yläasteemme tuolloinen rehtori Rauni Viukari, jolle jo aiemmin mainittu kaveri joskus biologiantunnilla vihjaili, että keväisin äänekästä kurnutusta pitävät sammakot olisi syytä eliminoida.

– Kyllähän sinäkin aina keväällä kurnutat tuolla Anna Tapion koulun portilla iltaisin, sanavalmis rehtorimme totesi.

Oli kuinka oli, Anna Tapion koulu lienee Kirkastusjuhlien ohella se merkittävin asia, josta Aitoo ympäri Suomea parhaiten tunnetaan.

Kun 1990-luvun alussa jo aikuisiällä tulin itsekin muuttaneeksi Aitooseen, paikallinen sisäoppilaitos tuli jokseenkin tutuksi. Koulun salissa pyöritin perustamani taekwon-do-seuran harjoituksia vuosikaudet, ja jossakin vaiheessa asuntolanvalvojien esimies Timo Torikka pyysi minut muutamaksi viikonlopuksi tuuraamaan vakityöntekijöitä, kun tarvetta oli.

Nuoremmat lajin opettajat ovat pois muutettuani jatkaneet taekwon-do-toimintaa mallikkaasti tuossa taannoin remontoidussa salissa muiden treenipaikkojen lisäksi. Sen sijaan viikonloppuvalvojia ei asuntoloihin enää tarvita, sillä niissä ei kuulemma enää viikonloppuja vietetä.

Toisaalla tässä lehdessä kerrotaan pirkanmaalaisten motoristien käynnistämästä koulukiusaamisen vastaisesta kampanjasta. Tavallaan ympyrä sulkeutui. Pitkästä aikaa näet tuli käytyä Anna Tapion koululla, kun tempauksen osallistujana sinne pyöräletkassa lätkyttelin. Osa koulumiljööstä näytti vielä tutulta, osa ei niinkään.

 

 

 

Aitoo

Kylä entisen Luopioisten kunnan länsiosassa, nykyisin Pälkänettä.

Kaksi päivittäistavarakauppaa, alakoulu sekä Anna Tapion koulu.

Asukkaita vajaat 500.

Petri Vesanen (s. 1959) on asunut Aitoossa koko ikänsä, lukuun ottamatta vuosia 1980–1987.

Kirjoittaja (s. 1967) asui Aitoossa vuodet 1990–1997.

 

 

Juurilla

Viidessä Sydän-Hämeen kylässä asustanut Kari Saarinen vieraili entisissä kotikylissään vanhojen kavereidensa kanssa. Sarjan viimeisessä osassa Petri Vesanen muistelee takavuosikymmenten Aitoota. Edellisissä osissa Minna Enjala muisteli Luopioista (SHL 4.9.), Jarmo Pirttiniemi Rautajärveä (SHL 28.8.), Harri Helenius Pakkalaa (SHL 14.8.) ja Helena Laaksonen Haapasaarta (SHL 7.8.).

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?