Juur katiskasta haetut särjet ja ahvenat het rannassa suolistetaan. Jos uhkaavan luukadon vuoks aihetta on, suomuja, selkäeviä, päitäkään ei poisteta. Kotona kalat kohtsillään kylmällä vedellä rantaroskista puhtaiks huuhdellaan.
Parin päivän päästä koittavan tiskivuoron vuoks kannellinen uunipata vuorataan sisältä suurella leivinpaperilla. Pohjalle vieriviereen asetellaan kerros veen viljaa. Kalakerros katetaan muutamin minuutein vedessä uitetuin Ylhäisten happaman ruisnäkkärin palasin. Tällä tavoin kerroksittain pata täytetään kaloilla ja näkkärin palasin lähes laitojaan myöten. Valmis latomus peitetään saman näkkileivän kylmässä vedessä liotetuilla isoilla viipaleilla. Tuon ruiskannen päälle ja rakosiin pikku lusikalla valutellaan desilitran tai kahden verran hyväks havaitun ruokaöljyn, veden ja jauhemaisen, vähäisen valkopippurin seosta.
Leivinpaperin leveillä liepeillä peitellään koko komia sisältö. Liepeiden päälle painoks ja höyryjarruks asetetaan koko satsin kunnolla peittävä, kuumuutta kestävä, matala posliinilautanen. Padan kansi paikoilleen. Ja pata kylmään sähköuuniin. Lämpö säädetään tunniks 225 asteeseen. Sen jälkeen kolmeks tunniks 150 asteeseen. Sittempä jo onniiv valamiina kelepo eväs!
Makumieltymysten ja ruokavieraiden toeveidem mukkaan kalojen kavereiks voejjaan laetella sipulia, sian siivuja, nauris- ja lanttulohkoja, perunan ja punajuurenniip palasia. Suola tulloo tuosta näkkileivästä. Ja syyvvessähän sitä lisätä voep.
Eipähän sittem muuta kun kantta aokomaaj ja lusikoemaa!
Mikko Kiio
Kangasala
