Mieleni on tehnyt vierailla Vanhan Savotan tapahtumissa Rautajärvellä monesti aiemmin. Vasta lauantaina 21.9.2013 sain käännetyksi auton keulan oikeaan suuntaan. Kyydissä matkasivat vaimoni ja kesällä kolme vuotta täyttänyt pojantyttäremme. Yhtenä ajatuksena oli tarjota elämyksiä pienelle rakkaalle neitokaiselle.
Talkooväki näytti tehneen hyvää työtä. Parkkipellolta löytyi tilaa riittävästi, opastus neuvoi kohdalleen.
Aloitimme kierroksen hartsuherran kahvilasta, johon emännät olivat leiponeet makoisat tarjottavat ja kiehauttaneet oivalliset kahvit. Lapsi sai oikeaa viinimarjamehua.
Kämppäkauppa museotavaroineen toi mieleen Kalle Päätalon kirjat, jotka olen lukenut kaikki. Mukava paikka, missä on myytävänä laadukkaita uusia kotimaassa käsin valmistettuja perinneasuja, jalkineita ja muuta tavaraa vaikkapa matkamuistoiksi taikka lahjoiksi. Sivuhuoneessa soi gramofoni, äänentoisto miltei yhtä puhdasta kuin aibädissä.
Ilmaistapahtumassa vallitsi tunnelma, joka kantoi mietteet vuosikymmenien taakse. Elämä ei ollut kovin helppoa.
Monesti olen miettinyt meidän pullamössösukupolven edustajien pääsevän turhan kepeästi kaikesta. On haettava rasitusta rimpuilemalla kuntosalilla, jolkuttelemalla hännättömän suden lailla niinkin tyhmällä alustalla kuin juoksumatolla ja sitten ällöttämällä voipuneena kotisohvalla katsomassa BB-taloa.
Entisajan ukko könysi hevosen kanssa umpihangessa metsätöissä pimeästä pimeään. Söi ravakasti läskiä ja veteli voita ruisleivän päälle. Pala painui mahaan raakamaidon saattelemana. Ei ollut ylipaino-ongelmia ja uni tuli helposti. Sunnuntaina makailtiin kuuntelemassa gramofonia.
Tilipäivän jälkeen perheelliset suuntasivat koteihinsa ruokaostosten kanssa. Lentojätkät matkustivat lähimpään kaupunkiin ja siirsivät muutamaksi päiväksi työhommat syrjään. Monesti pirssiauto toi väsyneet juhlijat takaisin kämpälle. Ukkoherra tai kymppi maksoi taksin ja antoi kottia seuraavaan palkanmaksupäivään asti, jotta mies sai syödäkseen.
Oliko huonoa elämää? Jotkut äijät tosin olivat valmiita hautaan jo viisikymppisinä.
Ulkosalla esiteltiin vanhoja autoja, moottorisahoja, koneita ja työtapoja. Viljaa puitiin erilaisilla puimakoneilla. Käsipelillä valmistuu olkipaali melko verkkaisesti. Tamma Napsukka näytti, miten kyntäminen käy. Kesällä syntynyt varsa Nepsukka kirmaili äitinsä kupeessa. Kolmas rauhallinen hevonen katseli touhua aitauksesta.
Laura muisti hyvin sunnuntaina, miten huulet höpläsivät pienestä kourasta heinää ja miltä samainen käsi haisi, kun varsaa siliteltiin.
Riukuaitaa valmistui syrjäisessä paikassa, jonne toivon mukaan ihmiset löysivät tuota taitoa ihastelemaan. Sepät esittelivät taitojaan ja tuotteitaan, päre- ja tuohikoppia punottiin. Erilaisia käsisahauksia nähtiin. Ikääntynyt metsäkone nosteli propseja kyytiin.
Pihalla olisi saanut nokipannukahvia ja jauhelihakeittoa. Pakolliset tapahtumamakkarat toki söimme lankkupenkillä istuskellen ja työnäytöksiä katsellen.
Maitolaiturilla soitteli Vanhan Savotan oma yhtye Enso Kusetti taitavasti takuuvarmaa elävää musiikkia. Kuulin ja näin haitarin soivan myös pihakentän toisella kulmalla.
On arvokasta, kun jotkut jaksavat nähdä vaivaa vanhojen perinteiden vaalimisessa näin konkreettisesti.
Mitenkähän on, vieläkö puintipäivää vietetään kahden vuosikymmenen päästä? Talkooväki ja taitajat näyttivät luvalla sanoen seniorikansalaisilta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
Säilyvätkö perinne ja ennen kaikkea taidot seuraaville sukupolville? Toivottavasti.
Puimakoneen loukutusta kuunnellessa ja säkkien täyttymistä katsellessa tuli mieleen juttu, jonka olen varastanut televisiotoimittaja Pekka Niiraselta.
Kuopion torilla murretapahtumaa avatessaan mies tarinoi erilaisesta suhtautumisesta vakavaan takaiskuun. Ennen olivat peltoalat pieniä ja halla saattoi panna koko sadon kerralla.
Mitä virkkoi karjalainen sydän verta itkien ruispellon tuhoa katsoessaan? ”A vot, nyt on hyvä syy lähteä muutamaksi päiväksi syysmarkkinoille.”
Pohjalainen ei puhunut mitään, mikäli kirosanoja ei lasketa.
Hämäläinen totesi rauhallisesti: ”Kaikki meni eikä piisannutkaan.”
Ja savolainen: ”Eipään pieretä tuokaan ens talavena.”
